Anoppi tykkää huonoa kun ei näe lasta jouluaattona

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kutsu molempia isovanhempia jouluaatoksi teille? Hoitaisit 2 kärpästä yhdellä iskulla ja joulupäivät voisitte viettää omalla porukalla ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Ja lapsiperhehän sitä haluaakin ährätä jouluruoat kaikille. Varsinkin kamalan syksyn jälkeen.

Miksei sitten voi vaan todeta, että ei käydä missään. Onko se hyvä?

Läheiset isovanhemmat ovat rikkaus ja lahja lapselle, joten mä jätän suosiolla omat haluni vähemmälle. Mullakin anoppi herkästi pahoittaa mielensä, mutta lasten takia yritetään etsiä kompromisseja. Mun veli perheineen valittaa kun saa vähemmän joululahjoja kuin meidän lapset meidän vanhemmilta eikä näe syy-yhteyttä siinä, että käyvät kerran vuodessa ja soittavat ehkä 4 kuukauden välein. Mä soitan vanhemmilleni kerran päivässä ja nähdään viikoittain. Lapset soittavat mummulle aina ensimmäiseksi kertoakseen suruistaan ja iloistaan.

Me käytiin muutama vuosi molemmilla isovanhemmilla aattona ja käytännössähän siellä toisessa paikassa oltiin vaan kahvilla ja otettiin lahjakassi mukaan.

Mieluummin mennään seuraavana päivänä syömään ja muutenkin seurustelemaan, eikä vain kello kaulassa juosta edestakaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniä menee omille vanhemmilleen, poika tulee meille. Kuulemma meillä on mukavampi joulu ja poika näkee samalla nuorempia sisaruksia ja vauva saa olla äidin vanhempien hemmoteltavana. Meille tämä sopii, miniä oli näreissään, kun poika päätti tehdä näin. Jokaisella on lupa omanlaiseensa jouluun, tuoreen isän ei tarvitse mennä juhlaan, jossa ei ole mukavaa.

Mihin sinun miehesi menee?

Ei taida pojallasi olla hyvä avioliitto, kun oma äiti kiinnostaa enemmän eikä vietä jouluaattoa oman lapsen kanssa.

Mies on töissä tänä jouluna kuten joka toisena jouluna muutenkin. Jouluna pojan anoppi omii lapsen itselleen, ei siinä mitään joulua oman lapsen kanssa olla viettämässä, joten poika tulee mieluummin meille, ei äidin vaan enemmän niiden sisarusten ja ehkä kavereittenkin takia. Jos ei saa viettää joulua lapsensa kanssa, niin voi ainakin viettää omanlaisensa joulun.  Niinhän nyt moni on vakuutellut, että ei tarvitse ajella edestakaisin jne. Poika tekee juuri niin ja se on hänen valintansa, ei kai se avioliiton tilasta kerro mitään, että tekee omat päätöksensä, niinhän miniäkin tekee.

Jos mies rakastaa vaimoaan ja lastaan niin kyllä hän niiden kanssa jouluaaton viettää. Onhan sitä kaikenlaisia miehiä, pettävät vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Läheiset isovanhemmat ovat rikkaus ja lahja lapselle, joten mä jätän suosiolla omat haluni vähemmälle. Mullakin anoppi herkästi pahoittaa mielensä, mutta lasten takia yritetään etsiä kompromisseja. Mun veli perheineen valittaa kun saa vähemmän joululahjoja kuin meidän lapset meidän vanhemmilta eikä näe syy-yhteyttä siinä, että käyvät kerran vuodessa ja soittavat ehkä 4 kuukauden välein. Mä soitan vanhemmilleni kerran päivässä ja nähdään viikoittain. Lapset soittavat mummulle aina ensimmäiseksi kertoakseen suruistaan ja iloistaan.

No eikö tuo just ole kompromissi, että kummatkin isovanhemmat saa yhden niistä joulun päivistä ja vuorovuosin aaton ja joulupäivän?

On lapsen ensimmäinen joulu.Miten se tähän liittyy?

Ap[/quote]

=====

ensimmäisen lapsenlapsen kanssa hössötys on huipussaan.

Lapsen vanhemmat päättää. Ei ole mikään ilo ajella ympäri pitäjää pienen lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Läheiset isovanhemmat ovat rikkaus ja lahja lapselle, joten mä jätän suosiolla omat haluni vähemmälle. Mullakin anoppi herkästi pahoittaa mielensä, mutta lasten takia yritetään etsiä kompromisseja. Mun veli perheineen valittaa kun saa vähemmän joululahjoja kuin meidän lapset meidän vanhemmilta eikä näe syy-yhteyttä siinä, että käyvät kerran vuodessa ja soittavat ehkä 4 kuukauden välein. Mä soitan vanhemmilleni kerran päivässä ja nähdään viikoittain. Lapset soittavat mummulle aina ensimmäiseksi kertoakseen suruistaan ja iloistaan.

Heh. Uusi versio vanhasta tutusta tavaralla kiristämisestä.

Ei kukaan tee tuollaisiila isovanhemmilla yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniä menee omille vanhemmilleen, poika tulee meille. Kuulemma meillä on mukavampi joulu ja poika näkee samalla nuorempia sisaruksia ja vauva saa olla äidin vanhempien hemmoteltavana. Meille tämä sopii, miniä oli näreissään, kun poika päätti tehdä näin. Jokaisella on lupa omanlaiseensa jouluun, tuoreen isän ei tarvitse mennä juhlaan, jossa ei ole mukavaa.

Mihin sinun miehesi menee?

Ei taida pojallasi olla hyvä avioliitto, kun oma äiti kiinnostaa enemmän eikä vietä jouluaattoa oman lapsen kanssa.

Mies on töissä tänä jouluna kuten joka toisena jouluna muutenkin. Jouluna pojan anoppi omii lapsen itselleen, ei siinä mitään joulua oman lapsen kanssa olla viettämässä, joten poika tulee mieluummin meille, ei äidin vaan enemmän niiden sisarusten ja ehkä kavereittenkin takia. Jos ei saa viettää joulua lapsensa kanssa, niin voi ainakin viettää omanlaisensa joulun.  Niinhän nyt moni on vakuutellut, että ei tarvitse ajella edestakaisin jne. Poika tekee juuri niin ja se on hänen valintansa, ei kai se avioliiton tilasta kerro mitään, että tekee omat päätöksensä, niinhän miniäkin tekee.

Jos mies rakastaa vaimoaan ja lastaan niin kyllä hän niiden kanssa jouluaaton viettää. Onhan sitä kaikenlaisia miehiä, pettävät vaimoaan.

Ja jos vaimo rakastaa miestään, niin hän seuraa tätä anoppilan jouluun, vaikka oma äiti ei silloin saisikaan aattoa lapsenlapsen kanssa!

Itse lopetin jouluaatto kyläilyt kun ensimmäinen lapsi syntyi. Ensin siitä syyllistettiin ja yritettiin pakottaa ajamaan autolla ympäri Suomea lapset kyydissa, mutta muistutin, että sekä appivanhemmat, että omat vanhempani ovat aikanaan toimineet samoin. Silloin alkoi mökötys ja kiristäminen, jota kesti muutaman vuoden, emme siis taipuneet vaan elimme ihan omien voimavarojemme mukaan.

Nyt eletään taas ihan rauhassa ja hyvillämielin, eli kaikki isovanhemmat ovat mukana elämässämme, eli rajan veto kannatti, vaikka hetkittäin oli raskasta.

Kannatta siis vetää se raja ja pitää puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi se on juuri se lapsiperhe Jonka pitäisi istua autossa joulun pyhät? He jotka kuuntelevat autossa lasten huutoa ja lähteminen on kaikkein vaivalloisinta.

No just tämä.

Pienten lasten kanssa etenkin se toppapukuhelvetti, pue, riisu, pue ja taas riisu. Lapset väsyy jo ensimmäisessä kyläpaikassa, päiväunille ei voi rauhoittua mihinkään ja loppupäivä menee väsymystään ja jännitystään kiukuttelevien lasten rauhoitteluun. Että hyvää joulua vaan.

=====

Joojoo ja maassa rauha ynnä ihmisillä hyvä tahto.

Nää on kivoja "me ei ajella minnekään, mutta meille saa tulla" etenkin siinä vaiheessa, kun tämä on kaikkien motto. Isovanhemmat ei annalapsenlapsille lahjoja, koska ei jouluna nähdä ja pikkulapsivaiheen vanhemmat ihmettelee, että miksi ei kukaan tule käymään ja leikittäisi ylikierroksilla käyviä lapsia. Parissa joulussa isovanhemmat huomaavat, että tämä on oikeastaan kivaa, saa viettää aika omien iäkkäiden vanhempien kanssa kaikessa rauhassa ilman ihmeempiä aikatauluja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin tykkäisin huonoa, jos en näkisi lapsen lasta aattona kun samassa kaupungissa asutaan. Ei sitä tunti tolkulla tarvi kyläillä joka paikassa.

No kun ne lapset sen oman lapsensa kanssa haluavat juurikin olla tunti tolkulla yhdessä paikassa eikä tunti tolkulla istumassa autossa. Siinähän tykkäät huonoa, muilla on ihan yhtälainen oikeus itsekkyyteen kuin sinullakin, tai oikeastaan isompikin oikeus, sillä hehän ne uuvuttaisivat kulkemisella itsensä kun sinä taas istuisit ahterillasi ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Vierailija kirjoitti:

Nää on kivoja "me ei ajella minnekään, mutta meille saa tulla" etenkin siinä vaiheessa, kun tämä on kaikkien motto. Isovanhemmat ei annalapsenlapsille lahjoja, koska ei jouluna nähdä ja pikkulapsivaiheen vanhemmat ihmettelee, että miksi ei kukaan tule käymään ja leikittäisi ylikierroksilla käyviä lapsia. Parissa joulussa isovanhemmat huomaavat, että tämä on oikeastaan kivaa, saa viettää aika omien iäkkäiden vanhempien kanssa kaikessa rauhassa ilman ihmeempiä aikatauluja.

En ole koskaan ihmetellyt vaan huokaissut tyytyväisenä.

Ja noilla isovanhempien lahjoilla on aika lapsellista kiristää ketjussa loputtomiin. Ei niitä ole kukaan vailla.

Anoppi vetoaa joka joulu "koska tämä on luultavasti viimeinen jouluni" -korttiin. Ja eikä siinä kaikki, myös anopin äiti voivottelee samaa myös ja omat isovanhempani!

Lopputulos: joka joulu meidän perhe juoksee uupuneina näiden "viimeistä jouluaan elävien" luona burnoutin partaalla, koska edes jouluna ei saa levätä.

Vierailija kirjoitti:

Nää on kivoja "me ei ajella minnekään, mutta meille saa tulla" etenkin siinä vaiheessa, kun tämä on kaikkien motto. Isovanhemmat ei annalapsenlapsille lahjoja, koska ei jouluna nähdä ja pikkulapsivaiheen vanhemmat ihmettelee, että miksi ei kukaan tule käymään ja leikittäisi ylikierroksilla käyviä lapsia. Parissa joulussa isovanhemmat huomaavat, että tämä on oikeastaan kivaa, saa viettää aika omien iäkkäiden vanhempien kanssa kaikessa rauhassa ilman ihmeempiä aikatauluja.

Koko elämäni parhain joulumuisto oli se, kun lähdin puolisoni kanssa ulkomaille hotelliin jouluksi, jotta ei tarvisi nähdä ketään sukulaista. Ajatelkaa, ulkomaille asti on lähdettävä, jotta voi rikkoa sukulaisten luomat jouluperinteet ja kerrankin ajatella omaa hyvinvointiaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän anoppia. Aatto on hänelle tärkeä ja haluaa viettää sitä läheisten kanssa.

=====

Kummankin puolen isovanhemmat ovat lapsenlapselle yhtä läheisiä, ainakin yhtä läheistä sukua.

Sietävätkö isoäidit toisiaan? Jos sietävät, niin AP, nuori äiti, ottakoon omat vanhempansa mukaan anoppilaan jouluaattona yhteiseen ilonpitoon.

Joulun viettäminen autoillen pitkin sukulaisia on perinteistä turhin ja hermoja raastavin. Itse en ole siihen lähtenyt enkä lähde. Mikä ihme juttu tämä on, että jos saa lapsia, on velvoitettu viettämään joulun omien vanhempien/anopin kanssa? Tai jos olet lapseton, niin silloinkin odotetaan jouluksi "kotiin".

Kun se edes joskus menisi niin päin, että ne eläkkeellä olevat, joilla ei ole pieniä lapsia ja kaikkea muuta kiirettä elämässään tulisivat joulun viettoon sinne lastenlasten luo.

Kyseessä on isovanhempien tyrannia ja haluttomuus ymmärtää, että muillakin on elämää. Tunnesyillä manipuloimalla tehdään käytännön elämästä h elvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Läheiset isovanhemmat ovat rikkaus ja lahja lapselle, joten mä jätän suosiolla omat haluni vähemmälle. Mullakin anoppi herkästi pahoittaa mielensä, mutta lasten takia yritetään etsiä kompromisseja. Mun veli perheineen valittaa kun saa vähemmän joululahjoja kuin meidän lapset meidän vanhemmilta eikä näe syy-yhteyttä siinä, että käyvät kerran vuodessa ja soittavat ehkä 4 kuukauden välein. Mä soitan vanhemmilleni kerran päivässä ja nähdään viikoittain. Lapset soittavat mummulle aina ensimmäiseksi kertoakseen suruistaan ja iloistaan.

Uskomattoman törkeät isovanhemmat, eivätkä todellakaan mikään rikkaus! Kostetaan lapsenlapsille se, kun oma lapsi ei halua pitää yhteyttä. Tosin, kertoo hyvin paljon perheestä se, että toinen lapsi on halunnut ottaa selvän pesäeron vanhempiinsa, ja toinen on läheisriippuvainen. Onkohan isovanhemmat alkoholisteja, narsisteja, vai molempia? Tunnen yhden perheen, jossa on käynyt samoin, ja vanhemmat ovat alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset isovanhemmat ovat rikkaus ja lahja lapselle, joten mä jätän suosiolla omat haluni vähemmälle. Mullakin anoppi herkästi pahoittaa mielensä, mutta lasten takia yritetään etsiä kompromisseja. Mun veli perheineen valittaa kun saa vähemmän joululahjoja kuin meidän lapset meidän vanhemmilta eikä näe syy-yhteyttä siinä, että käyvät kerran vuodessa ja soittavat ehkä 4 kuukauden välein. Mä soitan vanhemmilleni kerran päivässä ja nähdään viikoittain. Lapset soittavat mummulle aina ensimmäiseksi kertoakseen suruistaan ja iloistaan.

Uskomattoman törkeät isovanhemmat, eivätkä todellakaan mikään rikkaus! Kostetaan lapsenlapsille se, kun oma lapsi ei halua pitää yhteyttä. Tosin, kertoo hyvin paljon perheestä se, että toinen lapsi on halunnut ottaa selvän pesäeron vanhempiinsa, ja toinen on läheisriippuvainen. Onkohan isovanhemmat alkoholisteja, narsisteja, vai molempia? Tunnen yhden perheen, jossa on käynyt samoin, ja vanhemmat ovat alkoholisteja.

Erittäin tyypillinen narsistin kuvio.

Tuo kirjoittaja on kultalapsi ja toinen se syntipukki.

Olen aina ihmetellyt että eikö nuo kultalapset edes aikuisina näe kuviossa mitään väärää.

Ilmeisesti eivät. Opettavat sen omille lapsilleen ja kierre jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset isovanhemmat ovat rikkaus ja lahja lapselle, joten mä jätän suosiolla omat haluni vähemmälle. Mullakin anoppi herkästi pahoittaa mielensä, mutta lasten takia yritetään etsiä kompromisseja. Mun veli perheineen valittaa kun saa vähemmän joululahjoja kuin meidän lapset meidän vanhemmilta eikä näe syy-yhteyttä siinä, että käyvät kerran vuodessa ja soittavat ehkä 4 kuukauden välein. Mä soitan vanhemmilleni kerran päivässä ja nähdään viikoittain. Lapset soittavat mummulle aina ensimmäiseksi kertoakseen suruistaan ja iloistaan.

Uskomattoman törkeät isovanhemmat, eivätkä todellakaan mikään rikkaus! Kostetaan lapsenlapsille se, kun oma lapsi ei halua pitää yhteyttä. Tosin, kertoo hyvin paljon perheestä se, että toinen lapsi on halunnut ottaa selvän pesäeron vanhempiinsa, ja toinen on läheisriippuvainen. Onkohan isovanhemmat alkoholisteja, narsisteja, vai molempia? Tunnen yhden perheen, jossa on käynyt samoin, ja vanhemmat ovat alkoholisteja.

Erittäin tyypillinen narsistin kuvio.

Tuo kirjoittaja on kultalapsi ja toinen se syntipukki.

Olen aina ihmetellyt että eikö nuo kultalapset edes aikuisina näe kuviossa mitään väärää.

Ilmeisesti eivät. Opettavat sen omille lapsilleen ja kierre jatkuu.

Ei kai. Miehen sisko on lähemmäs neljäkymmentä, ja edelleen täysin takertunut vanhempiinsa, jotka eivät ole koskaan osoittaneet poikaansa kohtaan mitään lämpöä. Äitinsä ei pidä mieheen lainkaan yhteyttä, isänsä sentään pitää välejä yllä. Mutta minusta kumpikaan aikuisista lapsista ei voi oikeasti hyvin, ei se suosikki eikä hyljeksitty.