Abortista ei pääse yli
Jouduin reilu puoli vuotta sitten tekemään elämäni raskaimman ja vaikeimman päätöksen. Päädyin mielenhäiriöissäni keskeyttämään raskauden. Olen lähes 30 vuotias, parisuhteessa ja minusta olisi tullut hyvä äiti, olisin rakastanut lastani enemmän kuin mitään. Raskauden ajan vakava masennus ja itsetuhoisuus sekä 2 kk uneton aika ajoi minut lopulta tappamaan oman lapseni rv 12. En todellakaan kaipaa syyttelyitä, sillä tiedän itsekin tehneeni hirviömäisen teon, jota en koskaan unohda enkä anna itselleni anteeksi. Olen saanut keskusteluapua, mutta kukaan ei pysty muuttamaan sitä ajatustani, että abortti on aina murha. Haluaisin vain vertaistukea, lukea muiden abortin tehneiden kokemuksia. Minusta todella kuoli silloin osa, valtavan suuri osa. Elämä abortin jälkeen ei ole enää kiinnostanut, itken vapaa-aikani, yöt, joskus töissäkin. Haluaisin vain vauvani luokse, mutta olen liian pelkuri tappamaan itseäni.
Kommentit (8)
Ei siitä kokonaan pääse yli koskaan. Minulla jo 23 vuotta. Aina muistuu mieleen, että minulla olisi tuon ikäinen lapsi ilman aborttia. Pahin tuska tietenkin helpotti ajan myötä. Ensimmäiset pari vuotta olivat pahimpia.
2 muuten hyvä,mutta siittiöt ja munasolu eivät ole hedelmöittyneet, eli ei kuukautiset tai siemensyöksy ole verrattavissa ultrassa potkivaan sikiöön jonka sydän jo lyö.Siis kun väitit ,että kuukautisetkin olisi murha jne. Ap:tä en muuten osaa lohduttaa,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja jos pelkkä abortin peruminen sai sinut pois tolaltaan, miten olisit jaksanut loppuraskauden?
Valitse yksi näistä:
1) tyypillinen naisen tapa käsitellä asioita: vatvo tunteissasi kuin marinoituva suolakurkku, elä yritä sisäistää, järkeistää tai unohtaa asioita. Vello tunnesopassasi kunnes tuhoat parisuhteesi, elämäsi ja tulevaisuutesi. Katkeroidu ja kärsi.
2) valitse looginen tapa käsitellä asioita: teit päätöksen pitkän harkinnan tuloksena, silloin se tuntui oikealta ratkaisulta tilanteeseen nähden ja teit mitä piti. Asialle et voi enää mitään, koska se on menneisyyttä. Vaikka asia tuntuukin nyt pahalta, niin pahempaa on tuhota tuleva sen takia(kun sille et edelleenkään voi mitään). Päätä hyväksyä menetys ja totea, että teet lapsen jahka tilanne tuntuu oikealta ja jatka elämääsi.
Abortti ei ole murha, vaikka jotkut niin väittääkin. Samalla logiikalla mies murhaa miljoonia siittiöitä joka kerta ejakuloidessaan ja nainen murhaa yhden tai useamman lapsen kuukautistensa aikana, kun ei ole hankkiutunut raskaaksi. Sikiö ei kärsi eikä koskaan saa tietää menetyksestään, koska tietoisuus ei joka tapauksessa tuossa vaiheessa ole käynnistynyt.
Samassa tilanteessa kuin sinä, olen kylläkin nuorempi. Kaiken tuon lisäksi painostettiin. Satutti nähdä ultrassa kuinka pienen sydän löi. Pidän itseäni sairaana ihmisenä. Vaikken pientäni takaisin saa, joka joulu omistan kynttilän pikkuiselleni, jossa mukava lohduttava runo.
Tsemppihali! :( <3 Kyllä me jotenkin selvitään...
Mä olin abortin jälkeen seuraavana päivänä jo dokaamassa huolettomana, helpottuneena ja iloa täynnä ilman vahinkoa sisälläni <3
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 22:35"]
http://2.bp.blogspot.com/-YdQKbYQuDak/TmVLOEtO_fI/AAAAAAAAAM0/vfBz6HhIpA4/s1600/556-1.jpg
[/quote]
Hyi saatana! Mikä toi oli?!
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 22:32"]
Samassa tilanteessa kuin sinä, olen kylläkin nuorempi. Kaiken tuon lisäksi painostettiin. Satutti nähdä ultrassa kuinka pienen sydän löi. Pidän itseäni sairaana ihmisenä. Vaikken pientäni takaisin saa, joka joulu omistan kynttilän pikkuiselleni, jossa mukava lohduttava runo. Tsemppihali! :( <3 Kyllä me jotenkin selvitään...
[/quote]
Minäkin näin sikiön aborttia edellisenä päivänä ultrassa... Se heilutteli käsiä ja jalkoja, sydän löi hurjaa tahtia... Silloin päätin pitää lapsen... Mutta kun peruin abortin, minuun iski järjetön ahdistus ja sain pahan paniikkikohtauksen... Silloin mieheni kanssa päätimme, että varaamme seuraavalle päivälle uuden ajan... Voi kumpa emme olisi saaneet sitä aikaa... Kumpi olisin päässyt juttelemaan esim. pelkopolille :/
- ap