Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskauspahoinvointi ja oksentelu, miten pärjäsitte julkisilla paikoilla?
04.04.2015 |
Oon vähän tämmönen helposti ahdistuva ja pelkään aina pahinta-tyyppinen ihminen. Mulla on aika ajoin vatsahappojen kanssa ongelmaa, joka pahoinvointia (hoituu lääkkeillä). Pelottaa toi tuleva raskausaika jo valmiiksi. Pelkään ylikaiken, että oksennan jossain junassa tai julkisella paikalla tyyliin syliin.. Tai töissä (kassalla) iskee purjot yhtäkkiä.
Miten pärjäsitte raskauspahoinvointinne kanssa? Tuliko sellaisia tilanteita, että oli pakko oksentaa johonkin ei-sopivaan paikkaan? Tää voi olla vähän outo keskustelu, mutta oon superjännittäjä-ihminen ja pelkään jatkuvasti nolaavani itseni, joten tää vois auttaa.. :D Hyvällä tuurilla mitään pahoinvointia ei edes tule, mutta kuitenkin.
Kommentit (15)
Mulla oli niin paha raskauspahoinvointi, että ei edes tullut mieleen lähteä ulos... Olin 3kk joko oksentamassa tai nukkumassa.. Ostin sellaiset pahoinvointirannekkeet, jotka helpotti oloa. Nyt kaduttaa etten perehtynyt tuohon pahoinvointiin aikaisemmin jne., ehkä pahoinvointi johtui syömättömyydestä joka taas johtui pahoinvoinnista jne :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertaakaan en joutunut oksentamaan kodin ulkopuolella! Pahimman viikon ajan (noin rv7-8) olin kotona, en olisi pystynyt tekemään töitä kun koko ajan oli niin huono olo. Tuon viikon jälkeen oksensin lähinnä aamuisin hampaita pestessä ja heti aamupalan jälkeen, joskus myös illalla kun olin jo kotona. Päivisin huonon olon sai pidettyä melko hyvin kurissa sillä että söi mahdollisimman usein, pari kertaa oli tosin oksentaminen lähellä lähinnä asukkaiden vaippoja vaihtaessa (palvelukoti).
Jos kuitenkin joudut johonkin julkisesti oksentamaan, niin siinä kohtaa ajatus on lähinnä helpotus. Se kuvottava tunne on niin paljon pahempaa kuin yksi oksennus että mieluusti antaisi vaan lentää. Oman olon oppii tuntemaan aika nopeasti niin että osaa ennakoida koska lentää ja osaa esim. jäädä bussista pois tai edes ottaa pussin esille :D
Mulla oli tosi paha raskauspahoinvointi. oksentelin koko ajan, mutta aina piti silloin tällöin mennä jonnekin. Olin ottanut päivystyksestä (jonne olin joutunut pahoinvoinnin takia)paljon oksennuspusseja, joissa oli kova muovinen suu, jotta sinne sai helposti oksennettua. Monta hetkeä pelasti, kun ei tarvinnut maahan oksentaa, vaan "siististi" oksennuspussiin, jonka laitoin sitten roskiin. Luulis myytävän apteekissa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 20:24"]
http://www.medkit.fi/oksennuspussi-a-50-kpl.html 3 vinkkaa kaikille!
[/quote]
kiitos! minä oon muovipussia kantanut mukana, mutta toihan on paljon kätevämpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei juuri ollut raskauspahoinvointia. Pari kertaa taisin aamulla kotona oksentaa ennen töihin lähtöä ja voimakkaat tuoksut ja hajut toivat etovan olon, mutta siinä kaikki.
Ei kaikille edes tule raskauspahoinvointia, etenkään ensimmäisellä kerralla.
Mä en voinut alussa liikkua minnekään, piti ottaa saikkua kun oksensin 24h :( Myöhemmin kun helpotti vähän ja uskalsin junaan, menin aina istumaan siihen wc:n viereen siltä varalta että alkaa oksettaa liikaa. Bussilla ei voinut kulkea ollenkaan, kerran yritin ja puolimatkassa oli noustava pois oksentamaan tienposkeen:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli suht lievää pahoinvointia, mut pari kertaa oksensin silti tienviereen. Sellasta se elämä on.
Minä oksensin kerran aamulla työpaikan pihaan. Avasin autonoven ja yrjösin suoraan siihen paikkaan ennenkuin ehdin edes nousta autosta. Työkaveri näki, selitin kyllä sitten tilanteen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti ekassa raskaudessa synnytykseen saakka ja oksentelin paljon, tiputuksessa olin kerran muutaman päivän kun menin niin huonoon kuntoon vähän ennen np-ultraa... Ja tosiaan muutama tapaus: Helsingin keskustassa kerkesin vetää auton tiensivuun parkkiin ja avata oven ja siihen tuli, pyöräilijä sopivasti joutui väistämään mua. Toisella kerralla ehdin vetää kotipihan parkkiin mutta en mitään muuta ja syliin tuli. Kerran ehdin juosta kaupasta ulos ja lensi laatta siihen kaupan eteen (ostarilla). Tehtiin myös reissu pohjoiseen veljeni luokse ja vuokrattiin sieltä mökki, laatta lensi mökin vuokraajan (maalaistalon) pihaan (en tiedä näkivätkö vuokraajat). Näin silloin myös ensikertaa veljeni avokin - samalla kun oksensin heidän etuovensa edessä olevaan puskaan. Tein varmaan hyvän ensivaikutelman. Sanomattakin selvää että vietin valtaosan siitä 9 kuukaudesta neljän seinän sisällä mutta sitä nyt ei vaan yksinkertaisesti voinut vältellä kaikkia tilanteita. Esimerkiksi lääkärikäyntejä oli (mm sairasloman takia) jo paljon, plus raskauden seuranta. Mutta kyllähän siinä ehti mökkihöperöityä jonkin verran, tais tulla vähän "torikammo"-oireitakin sillä julkiset paikat ja ihmispaljous alkoi ahdistaa aika paljon. Mutta se meni ajan kanssa ohi. Pahinta oli se jatkuva, loppumaton pahoinvointi eikä niinkään se oksentelu, lopussa sitä oppi jo vähän ennakoimaan paremmin. Mutta toisaalta en ottanut siitä oksentamisesta stressiä koska oli niin paha ja masentava olo koko ajan että ei suoraan sanottuna kiinnostanut että jos joku näkee kun oksennan :D Mikä on aika epätyypillistä minulle.
Toisessa raskaudessa oksensin rv5-16 välillä ehkä kymmenen kertaa ja en kertaakaan muista et olisi tullut julkisella paikalla, ja silloin oli sellaisia selkeitä asioita joita välttämällä pystyi välttämään oksennuksen. Ei siis lentänyt missä-vaan-milloin-vaan kuten ensimmäisessä raskaudessa ja toisaalta osasin jo tosi hyvin ennakoida että kohta tulee :) Ekassa ne tuli sen 24/7 pahoinvoinnin keskellä välillä täysin ennalta arvaamatta, välillä oli vaan sellaisessa tilanteessa että oli pakko pidätellä että pääsee sopivaan paikkaan ja sit ei voinut alkaa kaivella enää oksupusseja kassista. Esim nuo automatkat oli pahoja jos jouduin itse olemaan kuskina.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 20:49"]Mulla kesti ekassa raskaudessa synnytykseen saakka ja oksentelin paljon, tiputuksessa olin kerran muutaman päivän kun menin niin huonoon kuntoon vähän ennen np-ultraa... Ja tosiaan muutama tapaus: Helsingin keskustassa kerkesin vetää auton tiensivuun parkkiin ja avata oven ja siihen tuli, pyöräilijä sopivasti joutui väistämään mua. Toisella kerralla ehdin vetää kotipihan parkkiin mutta en mitään muuta ja syliin tuli. Kerran ehdin juosta kaupasta ulos ja lensi laatta siihen kaupan eteen (ostarilla). Tehtiin myös reissu pohjoiseen veljeni luokse ja vuokrattiin sieltä mökki, laatta lensi mökin vuokraajan (maalaistalon) pihaan (en tiedä näkivätkö vuokraajat). Näin silloin myös ensikertaa veljeni avokin - samalla kun oksensin heidän etuovensa edessä olevaan puskaan. Tein varmaan hyvän ensivaikutelman. Sanomattakin selvää että vietin valtaosan siitä 9 kuukaudesta neljän seinän sisällä mutta sitä nyt ei vaan yksinkertaisesti voinut vältellä kaikkia tilanteita. Esimerkiksi lääkärikäyntejä oli (mm sairasloman takia) jo paljon, plus raskauden seuranta. Mutta kyllähän siinä ehti mökkihöperöityä jonkin verran, tais tulla vähän "torikammo"-oireitakin sillä julkiset paikat ja ihmispaljous alkoi ahdistaa aika paljon. Mutta se meni ajan kanssa ohi. Pahinta oli se jatkuva, loppumaton pahoinvointi eikä niinkään se oksentelu, lopussa sitä oppi jo vähän ennakoimaan paremmin. Mutta toisaalta en ottanut siitä oksentamisesta stressiä koska oli niin paha ja masentava olo koko ajan että ei suoraan sanottuna kiinnostanut että jos joku näkee kun oksennan :D Mikä on aika epätyypillistä minulle.
Toisessa raskaudessa oksensin rv5-16 välillä ehkä kymmenen kertaa ja en kertaakaan muista et olisi tullut julkisella paikalla, ja silloin oli sellaisia selkeitä asioita joita välttämällä pystyi välttämään oksennuksen. Ei siis lentänyt missä-vaan-milloin-vaan kuten ensimmäisessä raskaudessa ja toisaalta osasin jo tosi hyvin ennakoida että kohta tulee :) Ekassa ne tuli sen 24/7 pahoinvoinnin keskellä välillä täysin ennalta arvaamatta, välillä oli vaan sellaisessa tilanteessa että oli pakko pidätellä että pääsee sopivaan paikkaan ja sit ei voinut alkaa kaivella enää oksupusseja kassista. Esim nuo automatkat oli pahoja jos jouduin itse olemaan kuskina.
[/quote]
Lisään vielä että kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen toivoin monta kertaa että en olisi koskaan tullutkaan raskaaksi MUTTA, niin kliseistä kuin se onkin, kun sen nyytin sai syliin niin oli se sen arvoista. Enpä muuten olis toista uskaltanut tehdä, vieläpä reilu vuoden ikäerolla esikoiseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä löytyy paremmin ja kohtuu hintaan näitä pusseja kuin esim. tukkureilta tai apteekeista.
Välttelin julkisia paikkoja minkä pystyin.
Mulla oli toisaalta enemmänkin heikottava ja etova olo 24/7 kuin sitä ongelmaa, että olisin oikeasti oksennellut. Eli enemmän pelkäsin pyörtyväni sinne julkiselle paikalle kuin oksentavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aivan järkyttävä pahoinvointi ja sain siihen lääkityksenkin. Ennen lääkityksen aloittamista oksensin jopa 10 kertaa päivässä, lääkityksellä viidesti. Pidin ulkona aina pientä pussia mukana taskussa oksennuksen varalta ja pari kertaa piti syöksyä jonnekin puskaankin laattaamaan.
Odotin kaksosia ja koko raskaus oli alusta loppuun yhtä kärsimystä. Synnytys oli siinä se helpoin osa. Onneksi tuli lapsiluku täyteen kerralla, en nimittäin halua olla raskaana enää ikinä.
Alue: Aihe vapaa
Mä oksensin päiväkodin parkkipaikalle. Noloa. Mut ei sille voinut mitään. Mukanahan voisi pitää vaikka oksennuspussia, jos olo on ihan kauhean kurja...