Lue keskustelun säännöt.
Diagnosoikaa veljeni suhde
04.04.2015 |
Meitä on iso lapsikatras, kaikilla elämä mallillaan paitsi veljelläni. Hän on ollut ihan pienestä saakka hankala. Vanhemmat syyttävät itseään huonoiksi kasvattajiksi, mutta miksi me muut sitten olemme normaaleja?
Veli on noin kolmevuotiaasta saanut kotona valtavia raivokohtauksia ja hajottanut tavaransa. Nyt kun hän on päälle kolmekymppinen ne tavarat on jo aika suuria ja kalliita ja niihin kuuluu myös sellaiset asiat kuin lemmikkieläimet. Veli on äärimmäisen mielistelevä tuntemattomille mutta tuttujen kesken taantuu leluja hakkaavaksi pikkulapseksi. Mikä tahansa laukaisee raivon, hän oikein petaa tilanteita joissa suuttua, että saa huutaa ja heittää läppärin seinään, koska sen akku loppui, heittää koiran seinään, koska se ei tullut hänen luokseen, viskata täyden ruokalautasen lavuaariin kun parsa olikin ylikypsää tai viini liian kylmää...
Veljellä on tyttöystävä, joka on täysin tahdoton ja alistettu, mutta tyttö selittää asian meille muille, että veli on jotain voimakastahtoista, mitä hän ihailee. Kun veli lyö tytön koiraa, tyttö ei mene väliin eikä anna meidänkään mennä. Tippa silmässä katsoo koiralle raivoamista.
Tyttö oli kertonut vanhemmilleni (!) että haluaa veljeni kanssa lapsen. Vanhemmat ovat järkyttyneitä, äiti soitti meille äsken ja pyysi auttamaan jotenkin. Mitä me sisarukset voidaan tehdä tässä vaiheessa? Olisi tietysti pitänyt pakottaa veli terapiaan jo vuosia sitten, vai? Epävakaa persoonallisuus ja muut sellaiset sopivat veljeen, mutta kun niiden sanotaan johtuvan lapsuudenkodista, ja meille muille koti oli turvallinen.
Kommentit (30)
Sairasta porukkaa! Eläintenpitokielto tuollaisille, kerätkää vaikka porukalla nimiä ja saattakaa lista eläintensuojeluvalvojalle. Yksikin eläimen rääkkäyskerta on liikaa. Tyttöystävä on selvästi läheisriippuvainen, kun hengailee tuollaisen kaverin kanssa. Toimikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriöihin eivät mitkään lääkkeet auta ja terapiakin rajallisesti ja sekin vaatii vahvaa sitoutumista potilaalta ja halua hallita oireita. Jos veljesi on sitä mieltä, että kaikissa muissa on vika, niin ei hyvältä näytä.
Veli terapiaan ja tytölle pitää puhua järkeä, että siirtää lapsentekoa.
Hyi helvetti, erehdyin hakemaan ja lukemaan av:n vanhoja keskusteluja epävakaista vanhemmista. :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuudenkuva ei näytä hyvältä: vauva heitetään myös seinään, jos erehtyy itkemään. Koira on rääkätty jo hengiltä... Herätkää hyvät ihmiset, ennenkuin on liian myöhäistä!
Kuulostaa niin tutulta, joten lyhyestä virsi kaunis: Minulla on samanlainen veli, joka on narsisti. Hän nauttii alistaa heikompiaan ja pönkittää omaa egoaan heikompien kustannuksella. Alistaa ja riehuu, jos joku on vastaan tai ei mene kuten hän tahtoo. Huomiota haetaan ja ollaan sen keskipisteessä. Koska hän aiheutti niin paljon tuhoa, oli ainoa keino jättää hänet omaan rauhaan ja jättää turhat paapomiset. Pikkuhiljaa kun jää yksin, on pakko huomata että itsessäänkin on vikaa. Hän hakeutui hoitoon, purkaa omia taakkojaan jne. Alussa on, mutta ainakin sai sysäyksen tajuta että on ongelmia. Monesti ne tuollaiset tarvitsevat suuremman auktoriteetin kuin oma luulo ja mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kanssasisarelle vielä: Kylmästi vain virkavaltaan yhteyttä, jos käy käsiksi. Eläintenkohtelusta myöskin eläinsuojeluun yhteyttä. Vierestä katsominen ja kauhistelu vain sallii tuon.
Mä en ikinä voisi vain katsoa, kun koiraa pahoinpidellään. Veisin koiran heiltä pois, ihan sama mitä sanoisivat. Ryhdistäydy, AP!
Ja minähän en eläimen hakkaamista katselisi, saati kuuntelisi siitä juttuja. Eläinsuojeluilmoitus välittömästi.