Kuinka kauan elinaikaa levinneessä haimasyövästä?
Onko kenelläkään omainen tai tuttu menehtynyt tähän sairauteen?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Mummoni kuoli haimasyöpään keskiviikkona. Todettiin helmikuun alussa. Oli sytostaatteja ja vaikka mitä kipupumppua. Lopetettiin, kun kivut triplaantui, ja vei toimintakyvyn. Sitten palliatiivisen hoidon aloittamisen jälkeen, oli tolpillaan ihan loppuun asti. Syyskuun eka käveli omin jaloin, ja kommunikoi. Syöminen ja nieleminen vaikeutuivat. 10.9 oli jo pääasiassa poissa, mutta virkosi kahvipöytään, vaikka liikkui pyörätuolilla. Sitten vaan nukkui pois.
Kova paikka, mulla ja mummolla oli erityinen side ja meillä oli oma huumori ja rikas mielikuvitus.
Olen pahoillani mummosi menetyksestä
Lankomieheni eli reilut kolme vuotta diagnoosin jälkeen. Oli tosin aika sairas ja heikossa kunnossa loppuajan!
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan ärhäkkä syöpä 😔 puhutaan viikoista tai muutamasta kuukaudesta.
Hyvä oirehoito on onneksi mahdollista.
T. Syöpäpotilaita hoitava sairaanhoitaja
Mihin siinä kuolee? Onko paha lähtö?
Isäni sairastui 42-vuotiaana haimasyöpään. Syöpä oli jo silloin diagnoosin selvittyä levinnyt maksaan. Elinaikaennusteeksi annettiin 2 kk. Hän eli kuitenkin vielä 2,5 vuotta tämän jälkeen.
Ei ollut kipuja, vaikka hoitohenkilökuntakin väitti että "kipuja on oltava". Närästys vaivasi sekä vatsaan kertyi loppuaika todella paljon nestettä.
Sisko eli diagnoosin jälkeen kaksi viikkoa.
Äitini eli 2,5 vuotta diagnoosin saamisen jälkeen, paikallisesti levinnyt syöpä. Ennusteen antaminen tietysti vaikeaa, lääkärin varovainen arvio oli että "ehkä vain puoli vuotta, mutta ei yli kahta vuotta". Leikkausta yritettiin mutta kasvain liian levinnyt ja kasvanut verisuoniin kiinni. Sytostaatteja ja kemosädehoitoa sai.
Syöpäänhän löytyi joku tehokas lääke mutta sitä vetäydyttiin tutkimaan lisää koska piti varmistaa potilaiden "turvallisuus". Parempi siis vaan kuolla siihen syöpään turvallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksilöllistä. Joku voi elää useammankin vuoden, toiset kuolee jopa alle viikossa diagnoosista. Keskimäärin se kai on 6 kk-1 vuosi.
Työkaveri meni kuukaudessa. Sairaus todettiin myöhäisessä vaiheessa. Ystävän sukulainen kuoli myös pian diagnoosin jälkeen. Täällä henkilöllä oli ollut jotain kipua, mutta sukulaiset luulivat niitä vanhuudesta johtuviksi. Kukaan ei ymmärtänyt patistaa vanhusta lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan ärhäkkä syöpä 😔 puhutaan viikoista tai muutamasta kuukaudesta.
Hyvä oirehoito on onneksi mahdollista.
T. Syöpäpotilaita hoitava sairaanhoitaja
Mitä se oirehoito on? Parantavaa vai lievittävää?
Hoidetaan oireita, esim. annetaan voimakkaita kipulääkkeitä. Itse tautia ei voida parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö haimasyövästä voi muka parantua?
Tunnen yhden, joka parani, mutta on niin harvinaista, että tapahtumaa kuvattiin ihmeenä.
Kuvailtiin.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla yksi pahimpia syöpälaatuja. Elinaikaa muutama kuukausi.
Pahimpia lähinnä siksi, että se löydetään niin myöhään. Se kun ei oireile ennen kuin terminaalivaiheessa. Sama ongelma munasarjasyövän kanssa.
Jos meille rakkaalla lemmikillä on parantumaton sairaus ja hirveitä kipuja, on kaikkien mielestä epäinhimillistä antaa sen kärsiä ja eläin lopetetaan.
Jos ihminen on vastaavassa tilanteessa, on monien mielestä epäinhimillistä edes ajatella, että kärsimys lopetettaisiin, vaikka ihminen itse niin haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Syöpäänhän löytyi joku tehokas lääke mutta sitä vetäydyttiin tutkimaan lisää koska piti varmistaa potilaiden "turvallisuus". Parempi siis vaan kuolla siihen syöpään turvallisesti.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008465152.html
Missäs tämäkin syöpälääke viipyy. Siellä vaan hartaasti tutkitaan ja roplataan samalla kun ihmisiä kuolee syöpään.
Sieppaa muuten aika paljon, kun joku alkaa selittää jotakin rintasyövästä, kun ensin puhutaan haimasyövästä. Rintasyöpä on sairaus - yli 90 % sairastuneista on elossa vielä viiden vuoden kuluttua. Haimasyöpä taas on kuolemantuomio - viiden vuoden kuluttua elossa on vain 3 %.
Mummoni kuoli haimasyöpään keskiviikkona. Todettiin helmikuun alussa. Oli sytostaatteja ja vaikka mitä kipupumppua. Lopetettiin, kun kivut triplaantui, ja vei toimintakyvyn. Sitten palliatiivisen hoidon aloittamisen jälkeen, oli tolpillaan ihan loppuun asti. Syyskuun eka käveli omin jaloin, ja kommunikoi. Syöminen ja nieleminen vaikeutuivat. 10.9 oli jo pääasiassa poissa, mutta virkosi kahvipöytään, vaikka liikkui pyörätuolilla. Sitten vaan nukkui pois.
Kova paikka, mulla ja mummolla oli erityinen side ja meillä oli oma huumori ja rikas mielikuvitus.