IL: 36-vuotias nainen ei ole koskaan seurustellut

Luin tuo kirjan keväällä, kosketti, koska olin 39v mies ilman seurustelu- tai seksikokemuksia.

Niin vain tänä vuonna elämäni mullistui, nyt on 8 kuukautta takana ihanan naisen kanssa!!!!!

Ikinä ei tiedä mitä ja missä iässä tulee vastaan se oikea, tai ainakin ensimmän suhde.

En minäkään ole ja juuri lainasin hänen kirjansa. - Olen tosin mies joten oma seurustelemattomuuteni tuskin yltäisi uutiskynnystä. En tiedä mitä teen väärin kun oma kohtaloni on päätyä parhaimmassakin tapauksessa naisen kanssa "vain" kaveriksi tai ystäväksi.

En väheksy niin kuin sanotaan friennd zonella pääsemistä. Naiset, jotka ovat kavereitani tai jopa ystäviäni  antavat ja ovat antaneet elämääni hyvin paljon. Mutta olen myös kokeunut kateuden piston kun en tajua tai ymmärrä mikä minussa on vikana kun en ole päässyt elämään ja olemaan osa parisuhdetta.

En haluaisi ajatella, että syynä olisi vaikka se, että koen ja tunnen viihtyväni myös sinkkuna. En usko, että olisi kovin puoleensa vetävääkään jos muodostuisi mielikuva, että koen elämäni yleisesti korkeintaan puolinaiseksi, joka saattaisi kasvaa ja kohota arvostettavaksi jos vain löytäisn ja saisin rinnalleni minut eheäksi rakastavan kumppanin.  (Vähemmästäkin saattaisi kumppanilleni tulla ns, paineita). 

Vierailija kirjoitti:

Kirja oli vähän hämmentävä kokemus. Siinä eriteltiin hänen nuoruuden suhteita, mutta ne eivät olleet sitten oikeita seurustelusuhteita. Toisaalta hän sanoo, että saisi esim. Tinderistä seuraa koska tahansa, mutta ei kuitenkaan hae sitä. 

Kyllä siinä enemmän näkyi taustalla omien traumojen ja sitoutumisen vaikeus (mm. seksuaalista väkivaltaa nuorena) kuin tämä tyypillinen palstamamman vastaus, että suomalaiset miehet ovat sitä ja tätä. 

Mutta kun suomalainen mies on aiheuttanut ne traumat niin suomalaiset miehet ovat juuri sellaisia.

Jättäis suomalaiset siat ja hakis ulkomailta kunnon miehen. Problem solved

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja oli vähän hämmentävä kokemus. Siinä eriteltiin hänen nuoruuden suhteita, mutta ne eivät olleet sitten oikeita seurustelusuhteita. Toisaalta hän sanoo, että saisi esim. Tinderistä seuraa koska tahansa, mutta ei kuitenkaan hae sitä. 

Kyllä siinä enemmän näkyi taustalla omien traumojen ja sitoutumisen vaikeus (mm. seksuaalista väkivaltaa nuorena) kuin tämä tyypillinen palstamamman vastaus, että suomalaiset miehet ovat sitä ja tätä. 

Mutta kun suomalainen mies on aiheuttanut ne traumat niin suomalaiset miehet ovat juuri sellaisia.

Ja ne paranee mustilla traumoilla.

Vierailija kirjoitti:

Luin tuo kirjan keväällä, kosketti, koska olin 39v mies ilman seurustelu- tai seksikokemuksia.

Niin vain tänä vuonna elämäni mullistui, nyt on 8 kuukautta takana ihanan naisen kanssa!!!!!

Ikinä ei tiedä mitä ja missä iässä tulee vastaan se oikea, tai ainakin ensimmän suhde.

Kiitos rohkaisevasta viestistäsi; ehkä se päivä koittaa minullekin. - Itse lainasin vasta tuon kirjan mielenkiinnosta. En siksi. että ajattelisin sen tuovan mukanaan itselleni parisuhdetta. Se mikä ei jätä hämmästyttämättä on se, että miksi edelleen osa -tosin varmaan vain pieni mutta äänekäs joukko pitää parisuhde kokemusta olevia (vähän) vanhempia sanotaanko nyt yli 35 vuotiaita, jotenkin viallisina ja tai yksikertaiesti vain nirsoina ja omissa harhoissaan elävinä

Näyttää vanhalta ollakseen 36v 🤔

Se tuskin kuitenkaan on syynä.

Veikkaan jotain sitoutumiskammoa/traumaa, nämä ihmisethän eivät ikinä ”löydä” ketään sopivaa.

Minä seurustelin ensi kertaa 26-vuotiaana. Olin en vain osannut lähestyä miehiä. Minua oli ala-asteella kiusattu sillä kun olin tunnustanut tykkääväni yhdestä Severistä, sen jälkeen siitä kiusaajat oikein innostuivat ja härnäsivät minua.

Myöhemmin en tiennyt miten lähestyä miesten kanssa kun luulin että kaikki haluaa vain härnätä minua

Kai se nyt jonku kans on tuohon ikään mennessä jutellu syvempiä. Seurusteluhan on pelkkää suullista höpinää, eiks nii? Vai onko seurustelu kiertoilmaisu avosuhteelle?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset miehet eivät ole sitoutumishaluisia varsinkaan jos nainen on älykäämpi kuin he. Ottais ulkomaalaisen ja vaikapa tumman miehen, moni tuttavakin on tehnyt niin eivätkä haikaile kantisten perään ollenkaan.

Tunne on varmasti miehillä samanmoinen.

Miksi on niin rumasana vaikea uskoa, että ei me kaikki vain onnistuta löytämään ja kohtaamaan sitä yhtä ja erityistä, jonka kanssa saattaisi luontevasti muodostaa parisuhteen?

Turhauttaa ja toisinaan sattuu aika pahasti kun tuntuu, että kaikki muut tietävät syyn, korjaan syyt miksi olen pysynyt ikisinkkuna kun taas itse saan taas mennä ties kuinka monetta kertaa peilin eteen kysyen, että mikä minussa on vikana? - Kyllä minuta on varmasti ikisinkkuna ollessa tullut hieman itseriittoinen ja itsekäs mutta silti en erota yhtään sellaista seikkaa, joka nimenomaisesti estäisi tai on estänyt minua saamasta parisuhdetta mutta näin kirjoittaessani minuun lienee on oikeus lyödä sairaan tai hullun leima kun kyllähän sitä itse kunkin meistä kai pitäis itse tietää miksi ei saa tai ole saanut parisuhdetta; eikä oikeaksi vastaukseksi vaikka hyväksytä huonoa tuuria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tuo kirjan keväällä, kosketti, koska olin 39v mies ilman seurustelu- tai seksikokemuksia.

Niin vain tänä vuonna elämäni mullistui, nyt on 8 kuukautta takana ihanan naisen kanssa!!!!!

Ikinä ei tiedä mitä ja missä iässä tulee vastaan se oikea, tai ainakin ensimmän suhde.

Kiitos rohkaisevasta viestistäsi; ehkä se päivä koittaa minullekin. - Itse lainasin vasta tuon kirjan mielenkiinnosta. En siksi. että ajattelisin sen tuovan mukanaan itselleni parisuhdetta. Se mikä ei jätä hämmästyttämättä on se, että miksi edelleen osa -tosin varmaan vain pieni mutta äänekäs joukko pitää parisuhde kokemusta olevia (vähän) vanhempia sanotaanko nyt yli 35 vuotiaita, jotenkin viallisina ja tai yksikertaiesti vain nirsoina ja omissa harhoissaan elävinä

Koska joku ei ole mennyt kohdalleen, jos kumppania on toivonut, eikä sitä ole tuohon mennessä löytynyt. Erityisesti, jos olet nainen. Tuolla Outillakin on ollut miehiä vaikka kuinka paljon aikuisiällä, mutta silti valittaa, ettei ketään löydy. Jossain täytyy olla vikaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja oli vähän hämmentävä kokemus. Siinä eriteltiin hänen nuoruuden suhteita, mutta ne eivät olleet sitten oikeita seurustelusuhteita. Toisaalta hän sanoo, että saisi esim. Tinderistä seuraa koska tahansa, mutta ei kuitenkaan hae sitä. 

Kyllä siinä enemmän näkyi taustalla omien traumojen ja sitoutumisen vaikeus (mm. seksuaalista väkivaltaa nuorena) kuin tämä tyypillinen palstamamman vastaus, että suomalaiset miehet ovat sitä ja tätä. 

Mutta kun suomalainen mies on aiheuttanut ne traumat niin suomalaiset miehet ovat juuri sellaisia.

No kun ei ollut suomalainen. Mutta jatka sinä vain tyylilläsi ja kommentoi kirjoja, joita et ole lukenut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15-20 vuotta liikaa ikää.

Eihän häntä onnistanut silloin nuorempana yhtään paremmin. Pohti siis asiaa koko elämänkaarensa ajalta, ei herännyt siihen tänään..

Ei se ikä ole ongelma nyttenkään, mutta kyllä hän kirjassaan nimenomana eritteli nuoruuden suhteita, mutta ne eivät olleet "oikeita" suhteita - vaikka varsinkin yksi niistä kesti pidempään, muut enemmän vaihtovuosiromansseja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset miehet eivät ole sitoutumishaluisia varsinkaan jos nainen on älykäämpi kuin he. Ottais ulkomaalaisen ja vaikapa tumman miehen, moni tuttavakin on tehnyt niin eivätkä haikaile kantisten perään ollenkaan.

Rakasti. Tämä voi osoittautua aivan päättömäksi ratkaisuksi loppupeleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tuo kirjan keväällä, kosketti, koska olin 39v mies ilman seurustelu- tai seksikokemuksia.

Niin vain tänä vuonna elämäni mullistui, nyt on 8 kuukautta takana ihanan naisen kanssa!!!!!

Ikinä ei tiedä mitä ja missä iässä tulee vastaan se oikea, tai ainakin ensimmän suhde.

Kiitos rohkaisevasta viestistäsi; ehkä se päivä koittaa minullekin. - Itse lainasin vasta tuon kirjan mielenkiinnosta. En siksi. että ajattelisin sen tuovan mukanaan itselleni parisuhdetta. Se mikä ei jätä hämmästyttämättä on se, että miksi edelleen osa -tosin varmaan vain pieni mutta äänekäs joukko pitää parisuhde kokemusta olevia (vähän) vanhempia sanotaanko nyt yli 35 vuotiaita, jotenkin viallisina ja tai yksikertaiesti vain nirsoina ja omissa harhoissaan elävinä

Koska joku ei ole mennyt kohdalleen, jos kumppania on toivonut, eikä sitä ole tuohon mennessä löytynyt. Erityisesti, jos olet nainen. Tuolla Outillakin on ollut miehiä vaikka kuinka paljon aikuisiällä, mutta silti valittaa, ettei ketään löydy. Jossain täytyy olla vikaa...

Koska itse olen mies, niin samaistun hieman elokuvan 40 ja neitsyt, jossa Andy Stitzer on 40-vuotias, joka on mielestään tyytyväinen tähänastiseen elämäänsä. Hänellä on hyvä työpaikka ja omia kiinnostuksen kohteita Mutta jokin hänen elämässä vaivaa hänen ystäviään, Andy on edelleen neitsyt.  Hän itse ei pidä sitä kummoisena asiana, mutta ystävät kylläkin.....

Vaikka kyse on fiktio leffasta niin minusta se on hyvin todenmakuinen.  Tuon leffan olen nähnyt useamman kerran ja useamman kerran miettinyt, että jos tuolla leffalla on jokin opetus tai sanoma niin mikä se oikeasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin rumasana vaikea uskoa, että ei me kaikki vain onnistuta löytämään ja kohtaamaan sitä yhtä ja erityistä, jonka kanssa saattaisi luontevasti muodostaa parisuhteen?

Turhauttaa ja toisinaan sattuu aika pahasti kun tuntuu, että kaikki muut tietävät syyn, korjaan syyt miksi olen pysynyt ikisinkkuna kun taas itse saan taas mennä ties kuinka monetta kertaa peilin eteen kysyen, että mikä minussa on vikana? - Kyllä minuta on varmasti ikisinkkuna ollessa tullut hieman itseriittoinen ja itsekäs mutta silti en erota yhtään sellaista seikkaa, joka nimenomaisesti estäisi tai on estänyt minua saamasta parisuhdetta mutta näin kirjoittaessani minuun lienee on oikeus lyödä sairaan tai hullun leima kun kyllähän sitä itse kunkin meistä kai pitäis itse tietää miksi ei saa tai ole saanut parisuhdetta; eikä oikeaksi vastaukseksi vaikka hyväksytä huonoa tuuria. 

Jos olisi mahdollista nähdä kuvasi, niin siitä olisi helppo katsoa, että mistä kiikastaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 10v vanhempi, enkä myöskään ikinä seurustellut. Ja neitsytkin vielä. Muutenkin kokemus vastakkaisesta sukupuolesta on melko rajallinen. Että mitäs tähän sanotte?

Täällä sama mutta ikää 32.

Vierailija kirjoitti:

no jos ei ole superläski tai sysiruma niin kyllä se miehettömyyden syy silloin löytyy peilistä

??? Eli superläskillä tai sysirumalla miehettömyyden syy ei löydy peilistä???

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin rumasana vaikea uskoa, että ei me kaikki vain onnistuta löytämään ja kohtaamaan sitä yhtä ja erityistä, jonka kanssa saattaisi luontevasti muodostaa parisuhteen?

Turhauttaa ja toisinaan sattuu aika pahasti kun tuntuu, että kaikki muut tietävät syyn, korjaan syyt miksi olen pysynyt ikisinkkuna kun taas itse saan taas mennä ties kuinka monetta kertaa peilin eteen kysyen, että mikä minussa on vikana? - Kyllä minuta on varmasti ikisinkkuna ollessa tullut hieman itseriittoinen ja itsekäs mutta silti en erota yhtään sellaista seikkaa, joka nimenomaisesti estäisi tai on estänyt minua saamasta parisuhdetta mutta näin kirjoittaessani minuun lienee on oikeus lyödä sairaan tai hullun leima kun kyllähän sitä itse kunkin meistä kai pitäis itse tietää miksi ei saa tai ole saanut parisuhdetta; eikä oikeaksi vastaukseksi vaikka hyväksytä huonoa tuuria. 

Mitä sanoisit samalla tavalla puhuvalle miehelle tässä tilanteessa? "Nosta tasoasi, älä yritä vain niitä nuoria instabeibejä, taidat haluta vaan niitä nuorempia ja kauniimpia, oman ikäiset eivät kelpaa, olet jo kalju ja lihava keski-ikäinen, juna meni jo" ja mitä näitä nyt on...