Lue keskustelun säännöt.
Onnellisuuteni ja itsetuntoni on kytköksissä yhteen ihmiseen - onko normaalia?
21.12.2021 |
Olen ollut jo pidempään ihastunut yhteen mahdollisesti varattuun ihmiseen, joka on välillä ystävällinen ja välillä tyly minua kohtaan. Hän kieltäytyi treffeistä taannoin ja antoi ns. pakit.
Huomaan, että kaikki onnellisuuteni kytkeytyy häneen, samoin kuin se, miten miellän itseni ja syyn elää. Jos ihastukseni sattumalta on tyly minua kohtaan, alan ajatella niin, että olen täysin arvoton ihminen ja lisäksi alan vain vertailla muita häneen ja laitan ikäänkuin vahingon kiertämään ja rupean myös tylyksi läheisilleni tai en enää vastaa heidän viesteihinsä ym.
Jos ihastukseni on tyly, alan suunnilleen inhota omia kavereitani ja sukulaisiani ja pidän heitä todella paljon huonompana kuin ihastustani sekä alan itse miettiä, etten enää haluaisi elää. Jos ihastukseni joskus on mukava, leijailen onnessa sen avulla kuukausia ja muutun tehokkaaksi, puuhakkaaksi ja itsevarmuuteni paranee. Onko tämä aivan normaalia vai mihin tilanne voisi viitata?
Kommentit (43)
Ei ole normaalia. Normaalia on käsittää että onnellisuus ei ole pysyvää. Onnellisuus ei ole lottovoitto, hyvä aviomies tai painonpudotus. Ne ovat iloisia ja onnellisia hetkiä ja osia elämässä. Mikään yksittäinen asia ei kuitenkaan tee sinua ikuisesti onnelliseksi. Ihminen hamuaa luonnostaan ongelmia, koska ongelmaton elämä ei tuo intohimoa ja tavoitteellisuutta elämään. Ongelmat voi toki valita itse. Esimerkiksi; Kun saat uuden hienon auton, seuraava ongelmasi on kuinka saada uusi hieno talo. Tai jos rakastut mieheen ja hän sinuun, seuraava ongelmasi on kuinka selvitä yhdessä elämänloppuun asti. Aina vastaan tulee seuraava ongelma. Valitse ongelmasi itse. Jos tosiaan miehen saaminen ja hyvän parisuhteen luominen on prioriteettinä nro 1, silloin pitää olla valmis sen valinnan tuomiin ongelmiin.
Kun lopetat onnellisuuteen pyrkimisestä, ja tajuat että ihminen ei ole koskaan pysyvästi onnellinen, elämä helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja täytyy sanoa, että kerrankin joku kuulostaa tässä asiassa aivan samalta, kuin itse. En muista olisinko ennen lukenut näin täsmäävää. Siksi oli ihan pakko kirjoittaa. Oletkohan nuori ihminen? Itse olen jo vähän aikuisempi.
T: Samanlainen
Olen aikuinen. Ja ihan ok väleissä olen sen ihastukseni kanssa oikeasti ja olen erittäin harvoin edes yhteydessä häneen, mutta dramatisoin kaiken mielessäni suuntaan tai toiseenkin. Mulla on jotenkin odotukset todella korkealla ja olen "ylivirittynyt" suhteessa häneen. Eli pienikin juttu kasvaa todella isoksi tunteissani häneen ja itseeni.
Mullakin on ne oikeat exäni sellaisia, että tavallaan hyväksikäyttivät kiltteyttäni ja lojaaliuttani ja alkoivat todella rankasti määräillä aivan kaikkea mitä teen. Edellinen exäni myös hyväksikäytti anteliaisuuttani ja ostatti tietoisesti minulla kalliita lahjoja ja heitti niitä sitten roskikseen tai antoi kavereilleen eteenpäin. Tasaveroista suhdetta en ole kokenut koskaan.
T. Ap
En ole.