Lue keskustelun säännöt.
Onnellisuuteni ja itsetuntoni on kytköksissä yhteen ihmiseen - onko normaalia?
21.12.2021 |
Olen ollut jo pidempään ihastunut yhteen mahdollisesti varattuun ihmiseen, joka on välillä ystävällinen ja välillä tyly minua kohtaan. Hän kieltäytyi treffeistä taannoin ja antoi ns. pakit.
Huomaan, että kaikki onnellisuuteni kytkeytyy häneen, samoin kuin se, miten miellän itseni ja syyn elää. Jos ihastukseni sattumalta on tyly minua kohtaan, alan ajatella niin, että olen täysin arvoton ihminen ja lisäksi alan vain vertailla muita häneen ja laitan ikäänkuin vahingon kiertämään ja rupean myös tylyksi läheisilleni tai en enää vastaa heidän viesteihinsä ym.
Jos ihastukseni on tyly, alan suunnilleen inhota omia kavereitani ja sukulaisiani ja pidän heitä todella paljon huonompana kuin ihastustani sekä alan itse miettiä, etten enää haluaisi elää. Jos ihastukseni joskus on mukava, leijailen onnessa sen avulla kuukausia ja muutun tehokkaaksi, puuhakkaaksi ja itsevarmuuteni paranee. Onko tämä aivan normaalia vai mihin tilanne voisi viitata?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen, mutta voisin ehkä alkaa viillellä itseäni, niin se helpottaisi tuskaani. Jos ihastus on tyly -> tarkoittaisi aina tiettyä määrää viiltoa, joka olisi linjassa pahan oloni kanssa.
Tarvitsisin tavallaan ruumiillisen rangaistuksen siitä, etten ole hänen rakkautensa arvoinen. Onneksi olen jo valmiiksi sairaana (fyysisesti) juuri nyt, kun satutin itseni aika pahasti tapaturmaisesti. Taisinkin saada rangaistukseni etukäteen. Tämä helpottaa. 🙂
Sen fyysisen tapaturman vuoksi pilasin sen mahdollisuuteni ilahduttaa ihastustani, kun olin niin sairaana pari viime viikkoa, enkä päässyt ostamaan hänelle lahjoja. 😢
T. Ap
Jos en olisi tapaturmaisesti telonut itseäni -> olisin voinut ostaa hänelle lahjoja ja ilahduttanut häntä -> hän olisi ollut mulle mukavampi -> en olisi kokenut niin kamalaa pettymystä ja alkanut vihata itseäni. Nyt menee taas monta viikkoa itseinhon kourissa, jos edes selviän enää tästä hengissä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä kuulosta normaalilta…
Vaikeaa sanoa tarkemmin mihin viittaa pelkästään noilla tiedoilla.Oletko tutustunut limerenssi-käsitteeseen?
Vähäsen, mutta olen vain old school ihastunut.
T. Ap
Ei tuo ole normaalia ihastusta. Tarvitset ammattiauttajaa nyt. Tuossahan menee elämä ihan pieleen, ihmisen täytyy ensin rakastaa itseään ennenkuin voi rakastaa muita. Itsetuntosi on olematon. Miten ihmeessä olet pärjännyt tähän asti?
Hän on antanut sulle pakit. Sinun ei kannata ostella hänelle lahjoja. Osta sen sijaan lahjat kavereillesi, kun pyydät heiltä anteeksi huonoa käytöstäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole normaalia ihastusta. Tarvitset ammattiauttajaa nyt. Tuossahan menee elämä ihan pieleen, ihmisen täytyy ensin rakastaa itseään ennenkuin voi rakastaa muita. Itsetuntosi on olematon. Miten ihmeessä olet pärjännyt tähän asti?
Jaksan elää ajattelemalla ihastukseni kauniimpia sanoja ja niitä hyviä hetkiä. Tunnen, että mulla on oikeus elää, jos hän tuntee myötätuntoa minua kohtaan. Muuten oikeuteni elää häviää. Nuorempana oli sama kuvio (yksipuolinen ihastuminen). Välissä oli pari huonoa parisuhdetta. Muu elämä on sitten mennyt ihan ok näiden onnettomien ihmissuhteiden ehdoilla.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mitään reseptejä ollutkaan. En ole käynyt myöskään missään terapoimassa itseäni (ei ole aikaa, energiaa tai varaakaan tuhlattavaksi sellaiseen). Juuri ja juuri selviän muista velvoitteista ihan ok.
T. Ap
Ai tämä tyyppi, joka ei murtuneella kädellään päässyt jouluostoksille.
Ei ole millään tavalla normaalia tuollainen ajatusmaailma, varsinkaan aikuiselle ihmiselle.
Ei ole myöskään ihastuksesi käytös, mutta voisiko olla mahdollista, että sinun käytöksesi (esim. lahjojen ostelu) voi olla hänelle ahdistavaa ja hän haluaisi ottaa etäisyyttä? Harva aikuinen ostelee ystävilleen lahjoja tuosta vaan. Toisaalta hän voi käyttää anteliaisuuttasi myös hyväkseen ja manipuloida sinua.
Jätä nyt suosiolla ihastuksesi rauhaan, yritä etsiä muuta mielekästä puuhaa elämään ja hanki itsellesi keskusteluapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia. Et pysty tekemään eroa itsesi ja hänen välillä ja hänen tunteiden ja omien tunteidesi välillä. Kuulostaa siltä, että persoonasi kehitys on jäänyt kesken. Yleensä epävakaassa persoonallisuudessa on kuvailemasi kaltaista toimintaa. Mene psykiatrille ja terapiaan. Ei sinulla välttämättä mitään pers.häiriötä ole, mutta oman itsesi kannalta kannattaa tervehdyttää tunne-elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ulkoistanut sen mikä pitäisi löytyä sinusta itsestäsi. Onnellisuuden lähde ja elämän arvokkaaksi kokeminen on sinä itse. Toinen ihminen ei voi kannatella sinua. Kehottaisin sinua hakeutumaan avun piiriin, mikä tosin on vaikeaa, koska niihin jonot ovat massiiviset, sen me tiedämme. Mutta jos saisit kiinni siitä ajatuksesta että sinä itse olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi ja tekisit sen puitteissa minkä voit, niin olisit edes oikeaan suuntaan matkalla. Toisen ihmisen tehtävä ei ole antaa meille elämäntarkoitusta, korkeintaan hän voi lisätä sitä, mutta perustus sille on meissä itsessämme. Voimia sinulle ja meille muillekkin toivoo terapeutti.
Tarvitset apua, pyydän, että haet sitä.
Sitten toinen juttu: ei kenelläkään muulla ole valtaa määritellä sinun arvoasi! Tuntuu varmasti houkuttelevalta, tutulta ja helpolta antaa se valta muille ja heiltä anella armopaloja ja riittävyyttä, mutta toinen ihminen ei pysty koskaan antamaan sinulle niin paljon riittävyyttä, että sitä olisi sinulla tarpeeksi. Ainoa vaihtoehto on, että alat pikkuhiljaa opetella toimimaan itseäsi rakastavalla tavalla. Juuri silloin, kun tuntuu, että tarvitsisit rangaistuksen, annat itsellesi ekstrapaljon lempeyttä, koska sitä sinä tarvitset.
Tsemppiä! Sinä olet tärkeä ja rakas omana itsenäsi muiden mielipiteistä riippumatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aivan kuin minä! Vastauksia kysymykseen en osaa antaa, mutta annan virtuaalihalin. Meidän pitäisi varmaan hakea apua...Olen itse miettinyt terapiaan menemistä, koska nämä ihastukset syövät minua pala palalta eikä tunnu enää oikein terveeltä. Hävettää vaan niin paljon, että kynnys hakea apua tuntuu ylitsepääsemättömän korkealta. Pelkään saavani hullun leiman jos jollekin ammattilaiselle avaudun.
Olet ihana just tuollaisena kun olet. Pahoittelut, ettei me voida olla yhdessä, rakastan vaimoani. Toivon, että löydät joskus jonkun ihanan kumppanin ja me voitais olla ystäviä, pidän kuitenkin sun seurasta mut sillon vaivaannuttaa kun olet liikaa iholla.
T. Ihastuksesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, että onnellisuus ja itsetunto on kytköksissä yhteen ihmiseen ja se ihminen olet sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia, että onnellisuus ja itsetunto on kytköksissä yhteen ihmiseen ja se ihminen olet sinä itse.
Entäpä, jos itse on todella nolo ja vajavainen ihminen? Mä olen esim. melko ruma. Mua on haukuttu pienestä pitäen rumaksi ja sukulaisenikin ovat haukkuneet. Äiti ei pitänyt koskaan sylissä. Siis koskaan siten, että muistaisin. Jotkut tukistamisensa muistan kyllä. Inhoan itseäni fyysisenä olentona.
T. Ap
Et kai vaan oo se tyyppi joka on ihastunut mun kaveriin? :D
Ostelee koko ajan hullun kalliita lahjoja ja maksaa suunnilleen kaverin koko elämisen. Oon sanonut että toi X:hän on ihastunut suhun mutta kaveri on vaan sanonut "Nääh... Ei kai. Se vaa tykkää olla kiva ja ostella kaikkee".
Tää ihastuja käytännössä elättää mun kaveria, vaikka mitään heidän välillään ei ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia, että onnellisuus ja itsetunto on kytköksissä yhteen ihmiseen ja se ihminen olet sinä itse.
Entäpä, jos itse on todella nolo ja vajavainen ihminen? Mä olen esim. melko ruma. Mua on haukuttu pienestä pitäen rumaksi ja sukulaisenikin ovat haukkuneet. Äiti ei pitänyt koskaan sylissä. Siis koskaan siten, että muistaisin. Jotkut tukistamisensa muistan kyllä. Inhoan itseäni fyysisenä olentona.
T. Ap
Kertomasi perusteella sulla on iso lapsuudentrauma, joka estää sinua kasvamasta aikuiseksi tunnetasolla etkä pysty arvostamaan tai rakastamaan itseäsi. Tarvitset terapiaa eheytyäksesi. Pidät itseäsi rumana, koska sinulle on herkässä iässä niin toitotettu. Se ei ole objektiivinen totuus. Oikeasti, mene terapiaan. Rakasta itseäsi sen verran.
No ei ole normaalia. Minulla on yksi tuollainen kokemus. Mies joka oli minuun ihastunut, hoki minulle jatkuvasti sitä kuinka hän palvoo minua ja osteli minulle kaikkea ja teki minun eteen kaiken. Se alkoi ahdistamaan ja sanoin monta kertaa että ”lopeta”. Hän loukkaantui siitä että ”en arvosta” hänen vaivannäköään. Hän siis ajatteli että hänen tapansa toimia on se oikea tapa kun ollaan ihastuneita. Tuollaisennihmisen kanssa on vaarallista olla. Ovat arvaamattomia ja epävakaita. Aivan kuten sinä ap. Mene terapiaan. Onnellisuus ei tarkoita yhtä ihmistä, asiaa tai mitään muutakaan yksitäistä asiaa.
Se on ohimenevä tunne jostain jonka voit saavuttaa itse itsellesi. Terapiassa voisit löytää ne omat lukkosi ja selvittää miksi käyttäydyt noin.
Pakko todeta tähän: ei se terapiakaan ole mikään autuaaksi tekevä asia, eikä välttämättä auta lainkaan. Olemme erilaisia. Jos huomaat, että käytöksesi ahdistaa muita, onnesi tekee toisen onnettomaksi, vaihda ihmistä.
No ei kyllä kuulosta normaalilta…
Vaikeaa sanoa tarkemmin mihin viittaa pelkästään noilla tiedoilla.
Oletko tutustunut limerenssi-käsitteeseen?