Mistä tunnistat elämässään kovia kokeneen ihmisen?

Ihmiset ei oikeesti kyllä huomaa mistään. Mulla on ollut välillä todella rankkaa, mutta eipä se ole hirveesti ulospäin näkynyt. Joskus tuntuu että monet ajattelee et mun elämä on helppoa ja ne tykkää et kyllä mä kestän mitä vaan. Mutta antaisivat ees hetken hengähtää. :( joskus.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:13"]

Et tunnista minua mistään. Sen vihan jonka olisin voinut käyttää syrjäytymiseen käytinkin menestymiseen.

[/quote]

Ja anna kun arvaan, parin muun ihmisen tuhoamiseen siinä matkan varrella. Kun sulla omassa sairaassa päässäsi olisi siihen joku pimahtanut oikeus?

Voi olla myös henkisesti tosi kypsä, jos on selviytyjätyyppiä ja positiivinen, eli kaikesta kokemastaan oppinut

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:15"]Kyynistynyt, kovuuden alle naamioituva ihminen antaa vaikutelman että jotain on joskus rikki mennyt.
[/quote]no mä oon kyllä aika herkkä. Enkä yhtään kova. Silti oon ihan varmasti kokenut keskivertoa rankempia asioita. Luulen että ne on just tehneetkin musta niin herkän. Tuntuu että en kestä enää. Kyyninen saatan olla mut en näytä sitä.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:13"]

Et tunnista minua mistään. Sen vihan jonka olisin voinut käyttää syrjäytymiseen käytinkin menestymiseen.

[/quote]

Ja anna kun arvaan, parin muun ihmisen tuhoamiseen siinä matkan varrella. Kun sulla omassa sairaassa päässäsi olisi siihen joku pimahtanut oikeus?
[/quote]

Arvasit väärin. Rankka lapsuus opetti huolenpitoon. Menestyä voi myös auttamalla muita.

Siitä kun noin minuutti tutustumisen jälkeen henkilö alkaa kertomaan menneisyydestään minulle.

Ne joilla ei ole todella kovia kokemuksia juttelevat ihan normaalisti säästä ja lapsista ja uusista perunoista.

Kai minulla on pään päällä joku tältä ihmiseltä puuttuu juoruilugeeni, hänelle on turvallista puhua -kyltti.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:13"] Et tunnista minua mistään. Sen vihan jonka olisin voinut käyttää syrjäytymiseen käytinkin menestymiseen. [/quote] Ja anna kun arvaan, parin muun ihmisen tuhoamiseen siinä matkan varrella. Kun sulla omassa sairaassa päässäsi olisi siihen joku pimahtanut oikeus? [/quote] Arvasit väärin. Rankka lapsuus opetti huolenpitoon. Menestyä voi myös auttamalla muita.

[/quote]

No pahoittelen sitten aiempaa sanomaani. On vaan vähän toisenlaista kokemusta itselläni asiaan liittyen.

Eiköhän moni kovia kokenut ole henkisesti vahvempi kuin moni muu. Siis vahvistunut ainakin. Ei varmasti nöyristele tai näytä mitenkään surkealta, päin vsastoin. Tervettä ja ansaittua ylpeyttä itsestään, joka huokuu ulospäinkin positiivisesti

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:19"]Siitä kun noin minuutti tutustumisen jälkeen henkilö alkaa kertomaan menneisyydestään minulle.

Ne joilla ei ole todella kovia kokemuksia juttelevat ihan normaalisti säästä ja lapsista ja uusista perunoista.

Kai minulla on pään päällä joku tältä ihmiseltä puuttuu juoruilugeeni, hänelle on turvallista puhua -kyltti.
[/quote]

Usein kovia kokenut ihminen on kyllä sulkeutunut... Hän on se joka puhuu päivän säästä vaikka aamulla olisi saanut turpiin isältään.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:16"]Voi olla myös henkisesti tosi kypsä, jos on selviytyjätyyppiä ja positiivinen, eli kaikesta kokemastaan oppinut
[/quote]

Minulla on tuollainen täti, ihailen ja kunnioitan häntä.

Ihmiset reagoivat koviin kokemuksiin eri tavalla, joten tuskin mistään yksittäisestä piirteestä. Ehkäpä tosin tietynlainen vakavuus tai sisäänpäin kääntyneisyys. Joku on voinut hukkua murheisiinsa ja alkoholisoitua. Toinen pärjää "hyvin" mutta tästä on hankala saada hymyä esiin. Toisaalta jos on selvinnyt kokemuksistaan niin on tavallaan tasapainoinen olemukseltaan eikä juokse turhuuksien perässä. - ymmärtänyt mikä on tärkeintä.

Empaattinen olen ainakin. Ymmärrän ihmisten vajaavaisuuksia ja ihmettelen monesti että miten jotku ei vain nää miksi toiset käyttäytyy hassusti. Ne ei osaa yhtään kuvitella et mitä toinen saattaa ajatella tms. Ei osaa kannustaa tai muutakaan.

Kovia voi kokea niin monin tavoin. ja ihmiset myös reagoivat eri tavoin. Joku menee rikki pahasti, toinen vähän. Joku kovettuu, toinen masentuu, kolmas saa erinomaista apua ja tukea ja vahvostuu ja viisastuu. SE on kai ihan tutkittukin että osa ei selviä ja osa saa  lisää voimia.

Ihmiset luulevat tunnistavansa, koska tunnistavat ne selvät tapaukset, jotka tosiaan ovat ilmiselviä tapauksia DDD. Enpä usko, et minuakaan kukaan tunnistaa rankan lapsuuden kokeneeksi. Jos joskus olen asiasta maininnut, on se ollut iso yllätys.

Itse ihailen suunnattomasti tätä erästä jo eläkkeelle jäänyttä liikemiestä, joka selvisi kartanolaisten lahkon käsittelystä, karkasi ja rakensi kaiken nollapisteestä - mulla sentään oli vastassa vain juopot, väkivaltaiset vanhemmat, ei kokonaista väkivaltaista, hyväksikäyttävää lahkoa.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:19"]Siitä kun noin minuutti tutustumisen jälkeen henkilö alkaa kertomaan menneisyydestään minulle.

Ne joilla ei ole todella kovia kokemuksia juttelevat ihan normaalisti säästä ja lapsista ja uusista perunoista.

Kai minulla on pään päällä joku tältä ihmiseltä puuttuu juoruilugeeni, hänelle on turvallista puhua -kyltti.
[/quote]pah. Mä ainakin piilotan mun kovat kokemukset niin syvälle lukkojen taakse että en kerro niitä KENELLEKÄÄN! Kukaan tuskin haluis niitä ees kuunnella. Ihan oikeesti! Puhun sit Mielummin perunoista ja annankin itsestäni monesti pinnallisen kuvan. Koska KENENKÄÄN ei tarvitse tietää mun menneisyydestä mitään. Haluan olla tyytyväinen pikkukaupungin äiti. Multa kesti kauan päästä ees tämmöseen kuosiin :(

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:19"]Siitä kun noin minuutti tutustumisen jälkeen henkilö alkaa kertomaan menneisyydestään minulle.

Ne joilla ei ole todella kovia kokemuksia juttelevat ihan normaalisti säästä ja lapsista ja uusista perunoista.

Kai minulla on pään päällä joku tältä ihmiseltä puuttuu juoruilugeeni, hänelle on turvallista puhua -kyltti.
[/quote]

Usein kovia kokenut ihminen on kyllä sulkeutunut... Hän on se joka puhuu päivän säästä vaikka aamulla olisi saanut turpiin isältään.
[/quote]Juuri näin!!

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:21"]Eiköhän moni kovia kokenut ole henkisesti vahvempi kuin moni muu. Siis vahvistunut ainakin. Ei varmasti nöyristele tai näytä mitenkään surkealta, päin vsastoin. Tervettä ja ansaittua ylpeyttä itsestään, joka huokuu ulospäinkin positiivisesti
[/quote]no eipä kyllä oo näin. Toiset reagoi ihan toisin. Kovat kokemukset voi ihan tosissaan ajaa ihmisen henkisesti sellaseen pisteeseen että se tavalllisen arjen pyörittäminen, ihan tavallinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on niin raskasta, että mielummin vetäytyy syrjään.

Kovia kokenut hakee sääliä, ymmärrystä, tukea ja erityiskohtelua. Rasittavia ihmisiä. Eivät osaa olla "normaaleja" normaaleissa kanssakäymisissä vaan joka asiassa näkevät jotain itseensäkohdistuvaa, epäilevät kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:12"]

Hiljainen, välttelee keskipisteenä olemista. Tosin riippuu monesti iästä. Nuori kovia kokenut ihminen voi olla ihan sekasin, itsetuhoinen, kohdella muita ihmisiä huonosti. Vanhemmiten ehkä rauhottuu paljonkin jos on alkanut pohtia omaa menneisyyttään ja yrittää ymmärtää sitä. Jos saa lapsia, niin saattaa olla ylihuolehtiva jos kokee vahvasti ettei halua toistaa kasvattajiensa virheitä. Tai sitten ei oo tajunnut omaa haavaansa ja jatkaa lapsuuden perheen haitallista kaavaa vaan eteen päin.

[/quote]

Jaa, en minä ainakaan mitään noista. Kun ihminen on tarpeeksi vahva käymään asiat läpi jossakin vaiheessa, veikkaan että on täysijärkisempi kuin moni muu, joka on pumpulissa kasvanut. Oletteko muuten kuulleet sanasta sisu? Sitäkään ei monella löysäperseellä ole

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:19"]Siitä kun noin minuutti tutustumisen jälkeen henkilö alkaa kertomaan menneisyydestään minulle.

Ne joilla ei ole todella kovia kokemuksia juttelevat ihan normaalisti säästä ja lapsista ja uusista perunoista.

Kai minulla on pään päällä joku tältä ihmiseltä puuttuu juoruilugeeni, hänelle on turvallista puhua -kyltti.
[/quote]pah. Mä ainakin piilotan mun kovat kokemukset niin syvälle lukkojen taakse että en kerro niitä KENELLEKÄÄN! Kukaan tuskin haluis niitä ees kuunnella. Ihan oikeesti! Puhun sit Mielummin perunoista ja annankin itsestäni monesti pinnallisen kuvan. Koska KENENKÄÄN ei tarvitse tietää mun menneisyydestä mitään. Haluan olla tyytyväinen pikkukaupungin äiti. Multa kesti kauan päästä ees tämmöseen kuosiin :(
[/quote]enkä edes halua palata noihin kokemuksiin ja tuntemuksiin kuin ehkä joskus yön pimeinä tunteina. Joskus keskellä päivää saattaa tulla mieleen sellasia flashbakkejä. Yhtäkkiä muistaa jotain ja se tunne palaa mieleen. Hetken saatan ajatella asiaa mut jos huomaan että alan ahdistua tai kyyneleet alkaa kohota silmiin, niin vaihdan äkkiä ajatukset johonki kivempasn.