Maisterin työnhaun mahdottomuus

Mitä alaa olet opiskellut? Riittääkö lyhyemmät lisäopinnot tai vain reippaampi ote työnhaussa?

Löytyy. Suosittelen toista tutkintoa. Joku sellainen, joka käy yhteen nykyisen kanssa jos parantaa työllistymismahdollisuuksia (saamasi nimityspäätökset ja valittujen koulutukset) tai sitten ihan perushommaa, joka työllistää.

Oletko tehnyt muita töitä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä alaa olet opiskellut? Riittääkö lyhyemmät lisäopinnot tai vain reippaampi ote työnhaussa?

Mitä tarkoitat reippaamalla otteella?

Lisäopintoja kannattaa harkita. Esimerkiksi pedagogiset/opettajan pätevyys tai jotakin muuta. Riippuu alasta niin paljon.

Kohtalotoveri täällä. Meinaan vaihtaa sote-alalle. Voisin periaatteessa täydennyskouluttautua nykyisellä alalla, mutta pelkään ettei se johda vakivirkaan koskaan joten haluan vaihtaa täystyöllisyyden alalle.

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri täällä. Meinaan vaihtaa sote-alalle. Voisin periaatteessa täydennyskouluttautua nykyisellä alalla, mutta pelkään ettei se johda vakivirkaan koskaan joten haluan vaihtaa täystyöllisyyden alalle.

Olisin tehnyt saman jos ei olisi itsellä fyysisiä vaivoja. Työpaikkoja on sote-alalla valtavasti ja jopa oppisopimuksella saa parin tonnin palkan alusta lähtien.

Salaisuus on hankkia mitä tahansa työtä ja hankkia se unelmatyö työssäkäyvänä. Kuten sanoit, työttömät on jonon hännillä kun töihin etsitään porukkaa. Mitä pidempi työttömyys sitä peremmällä on.

Alanvaihto? Itse vaihdoin tietojenkäsittelytieteeseen, kun biologina oli hankala työllistyä kun ei opettaa halua. Heti löytyi koodarinhommia vastavalmistuneelle 42-vuotiaalle maisterille.

Ei auta tuo, että hankkii minkä tahansa työn ja etsii sen ohella oman alan töitä. Ei herättänyt oman alan työnantajissa kiinnostusta, vaikka olin työssä käyvä. Kokeilin hakea oman alan töitä puhelinmyyjän sekä siivoojan pestistä käsin.

Ilman suhteita on hankalaa. Nykyopiskelijoille korostan aina tilaisuuden tullen sitä, että opiskeluaikana kannattaa verkostoitua ja luoda niitä suhteita. Harjoittelupaikat ovat todella tärkeä miettiä mihin hakee ja hyödyntää se aika myös tulevaisuutta ajatellen, ei vain sitä kyseisen kurssin suorittamista ajatellen. Joillakin onnekkailla on perhetaustan ansiosta valmiit suhdeverkostot, toki hekin joutuvat kykynsä näyttämään ja paikkansa lunastamaan (siis yleensä), mutta helpompaa heillä kuitenkin saada se ensimmäinen paikka. Meillä muilla se ei käy niin helposti. Toinen tutkinto on varmaan ihan hyvä idea, kunhan se juurikin tukee sitä aiempaa osaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Salaisuus on hankkia mitä tahansa työtä ja hankkia se unelmatyö työssäkäyvänä. Kuten sanoit, työttömät on jonon hännillä kun töihin etsitään porukkaa. Mitä pidempi työttömyys sitä peremmällä on.

Olisi luullut, että KOULUTUKSELLA on jotain arvoa, eikö totta? Nythän maisterin tutkinto vertautuu täysin kouluttamattomaan rapajuoppoon.

Eikö otsikko ole vähän harhaan johtava "Maisterin työnhaun mahdottomuus", ilmeisesti ap tarkoitti maisterin työnpaikan saannin mahdottomuus tms. eihän työpaikan hakeminen nyt ole mahdotonta vaan sen saaminen.

Lohdutuksen sana, olet vielä nuori ja elämä edessä, kyllä sinulle paikka löytyy vielä työelämässä, itse olen lähes 60v ja työtön, minun työura on taputeltu. Toiset ovat liian nuoria ja kokemattomia ja toiset ovat liian kokeneita ja vanhoja. Kumpikaan ryhmä ei miellytä työnantajaa. 😁

Voimia työpaikan saamiseen.

Jos työtön osoittaa kovaa atiivisuutta työnhaussa, laatii jonkinlaisen urasuunnitelman, perehtyy hyvin siihen alaan, yritykseen tai tuotteisiin, josta hakee työtä sekä tekee vaikkapa vapaaehtoistyötä, niin onhan sellainen aivan eri asemassa kuin punkan pohjalla makaava passiivinen työtön, joka ei osaa edes työhakemusta kirjoittaa. Työnhaussa pitää erottua muista ja olla se kiinnostavin persoona. 

Vierailija kirjoitti:

Salaisuus on hankkia mitä tahansa työtä ja hankkia se unelmatyö työssäkäyvänä. Kuten sanoit, työttömät on jonon hännillä kun töihin etsitään porukkaa. Mitä pidempi työttömyys sitä peremmällä on.

Ei kyllä kannata mitään siivousta tai tarjoilijan/myyjän töitä mainostaa hakiessaan maisterina sitä unelmapestiä. Toki noita hommia voi tehdä että hengissä pysyy, enkä itse yhtään väheksy rehellistä työntekoa, mutta valitettavasti työnantaja katsoo että olet luovuttanut, etkä ole tarpeeksi kunnianhimoinen ja/tai "meidän porukkaan sopiva", jos kerrot olevasi tällä hetkellä myyjänä s-kaupassa. Näkihän tuon jo siinä irvailun määrässä mitä nykyinen pm sai osakseen opiskeluajan hommistaan. Joku vapaaehtoistyö sen sijaan on ihan hyvä cv:ssä täyttämässä "aukkoja". Näin se valitettavasti vaan on. Jos olet työtön maisteri, niin sen kun hinkkaat paikkoja puhtaaksi elättääksesi itsesi, metsästät sitä unelmaduunia ja teet vielä vapaa-ehtoistyötä. Ei tule vapaa-ajanvietto-ongelmia. Nimimerkillä kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaisuus on hankkia mitä tahansa työtä ja hankkia se unelmatyö työssäkäyvänä. Kuten sanoit, työttömät on jonon hännillä kun töihin etsitään porukkaa. Mitä pidempi työttömyys sitä peremmällä on.

Olisi luullut, että KOULUTUKSELLA on jotain arvoa, eikö totta? Nythän maisterin tutkinto vertautuu täysin kouluttamattomaan rapajuoppoon.

Ei vertaudu. Ja koulutuksella on väliä.

Mutta mieti seuraavien ihmisten palkkaamisen todennäköisyyttä:

1. henkilö, jolla ei ole koulutusta eikä kunnon työkokemusta tai työpaikkaa eikä ketään joka edes tuntisi hänet ja sanoisi että oikeasti kaikesta huolimatta ihan pystyvä tyyppi (tämä on mainitsemasi kouluttamaton rapajuoppo)

2. henkilö, jolla on jokin noista yllä kuvatuista eduista

(tämä on hlö, jolla on vain koulutus - tai vain työkokemusta, tai vain joku suosittelija)

3. henkilö, jolla on useampia noista ominaisuuksista

(tämä on hlö jolla on koulutus ja esim opintoajoilta käteen jäänyt suosittelija, ent opettaja tai opiskelukaveri, tai kesätyönantaja tai...)

4. joku, jolla on kaikki yllä mainitut edut puolellaan:

(Tämä on se, jota työnantaja oikeasti etsii, mutta yleensä sillä palkalla, johon ykköskategorian ihminen suostuu)

Jos hakee koulutustaan vastaavaa työtä, ei varmaan onnistu. Työnantajat hakevat työhön sopivaa koulutusta ja kouluttautunutta, mieluiten työkokemuksen hankkinutta, mutta oppivainen ihminen kyllä oppii ainakin oman alansa työn nopeasti, jos jonkinlaista perehdyttämistä on saatavilla.

Ns. ylikouluttautunutta ei uskalleta ottaa, jos työhön riittää vähempikin koulutus. Työnantaja pelkää, että motivaatio ei riitä, vaikka työntekijä voisi tehdä vaatimattomanpaakin työtä vuosikausia. 

Suurin syy on se, että ihmiset kouluttautuvat vain aloille, jotka heitä itseään kiinnostavat. Työelämä on kuitenkin se, joka päättää millaisen koulutuksen hankkineita he tarvitsevat ja ottavat työhön. Aiemmin, kun oli vähemmän korkeakoulutettuja, saattoi vaikkapa kieliopintojen jälkeen päästä yrityksiin hyvinkin vaativiin toimistotöihin. Nyt vaaditaan kaupallinen koulutus, johon sisältyy kieliopintoja. Espoossakin oli muistaakseni muinoin talousjohtajana suomen kielen opettaja ja onhan sellainen ollut jopa ministerinä. Kaikki kunnia kuitenkin suomen kielen asiantuntijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Salaisuus on hankkia mitä tahansa työtä ja hankkia se unelmatyö työssäkäyvänä. Kuten sanoit, työttömät on jonon hännillä kun töihin etsitään porukkaa. Mitä pidempi työttömyys sitä peremmällä on.

Olisi luullut, että KOULUTUKSELLA on jotain arvoa, eikö totta? Nythän maisterin tutkinto vertautuu täysin kouluttamattomaan rapajuoppoon.

Luonnollista kehitystä. Kun monella on saman arvoinen koulutus koulutuksen arvo alenee ja kilpailu on kovaa.