Hemmetin pentu! Mitä ihmettä teen sen kanssa???

Eihän se nyt laiska ole, jos kuitenkin tekee läksyt ja kotitöitäkin?? 

Oot ihan hirveä äiti AP, miltä susta tuntuisi jos töissä pomosi tulisi sanomaan että oot tän kuluneen vuoden aikana ollut yks patalaiska luupää, potkut pitäis antaa?

Jos te teette ne läksyt yhdessä ni miks ne on sitte aina tekemättä. Vähän ristiriitasta tekstiä.

Aikuinenkin lamaantuisi tuollaisesta hysteerisestä ja vihamielisestä asenteesta. Lapsesta puhumattakaan. Varmaan ihan hirveää asua kodissa, missä on tuollaisia paineita niskassa.

No täh, ihan selvä juttu että lapsi oireilee noin koska aistii että sullakin on ongelmia? Tai pahempaa, kuulee sun ongelmat.

Ap vaikuttaa lähinnä todella väsyneeltä äidiltä, jonka on pakko purkaa tänne asiat, koska ei halua niitä kaataa lapsensa päälle. Kokeiltu on kaikki tiedossa olevat konstit, mutta kun lapsi on perus-ok ja tod.näk. vain reagoi vaikeaan tilanteeseen, ei apua ulkopuolelta tule.

Muista, että nyt on kotiapua tarjolla lain mukaan lapsiperheillekin. Ota hetkeksi etäisyyttä kotiongelmiin ja keskity hemmottelemaan itseäsi. Käy vaikka kylpylässä tai elokuvissa lataamassa voimiasi. Kunhan kotitilanne rauhoittuu, varmaan lapsesi tilanne helpottaa. Nyt on vaikeaa, mutta se on vanhemman osa... jaksaa silloinkin kun tuntuu ettei voimat riitä.

Saattapi olla yksinkertaisempi ratkaisu kuin kuvitellaan: penikka on tullut murkkuikään. Siltähän nuo temput vaikuttavat. Eikö ne kallonkutistajatkaan sanoneet muuta, kuin terve lapsi. Olisi nyt ammattilaisten osaavan tunnistaa murkun. Joillakin se ikäkausi on vain paljon rankempi kuin muilla. Poikasi kuuluu luultavasti siihen joukkoon. Pidä tai pitäkää (kai pojalla isäkin on) vain huoli siitä, ettei joudu huonoon seuraan. Se olisi sitten vielä kamalampaa kuin kouluväsymys. Millaisia esikuvia pojalla on lähipiirissä? Vlitettavasti monet aikuiset, varsinkin miehet, oikein kehuskelevat ja uhoavat sillä, miten paska paikka koulu oli ja miten he eivät koskaan tehneet mitään koulun eteen ja nyt kuitenkin menee hyvin. Tällaisilta kun saisi suun tukittua!

Vaikuttaa siltä, että koko perheen vaikeudet heijastuvat lapseenkin. En tiedä mitä konkeettisesti on tapahtunut, mutta sieltä suunnasta se ilmeisesti tulee. Toisaalta, onko mahdollista, että lasta kiusataan koulussa? Onko koulu/luokka vaihtunut viidennelle siirryttäessä?

Tässä ollaan jo kiinnitetty huomiota ap:n asenteisiin ja hankalaan vuoteen, joista olen samaa mieltä. Yksi uusi näkökulma kuitenkin tuli: Mitä jos jokin fyysinen vaiva hankaloittaa lapsen oppimista? Unihäiriöt voivat haitata oppimista dramaattisesti, unitutkimus voisi olla hyvä idea. Lisäksi onko lapsen kuulo/näkö yms itsestäänselvyyksiltä tuntuat testattu kunnolla, kuulo- ja silmälääkärien toimesta? Entä mitä neurologisia testejä tehty?

Erään tutun lapsella oli pahoja oppimisvaikeuksia. Selvisi, että lapsi ei kuule hälinässä kunnolla. Kuulee normaalisti kun on pienessä ryhmässä, mutta ei isossa hälisevässä luokassa. Ei olleet vanhemmat tajunneet, kun kotona oli hiljaista ja rauhallista. Ja lapsi ei itse osannut kertoa syytä miksei luokassa oppinut mitään. Neurologisissa testeissä selvisi syy (joihin pääsemiseen piti vanhempien painostaa lääkäreitä ja kouluja, olla siis vastuullisia vanhempia!!!).

Meillä älykäs poika 5 luokalla ja on jouduttu lopettamaan harrastuksia,läksyjä jää paljon rästiin. Ei vaan jaksa tehdä jne.

Mutta tilanne teillä ilmeisesti erilainen eli teette kaiken,mutta lapsi ei vain suoriudu riittävän hyvin?

Onko se muuten oikea syy joutua kuraattorille jne.?

Voisiko koulussa tai kotona tai molemmissa olla homeongelmaa? Se väsyttää etenkin lapsia. Toisaalta, masennus voi tulla jo lapsellekin, ikävä vuosi on varmasti ollut lapsellakin.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:16"]

Ap vaikuttaa lähinnä todella väsyneeltä äidiltä, jonka on pakko purkaa tänne asiat, koska ei halua niitä kaataa lapsensa päälle. Kokeiltu on kaikki tiedossa olevat konstit, mutta kun lapsi on perus-ok ja tod.näk. vain reagoi vaikeaan tilanteeseen, ei apua ulkopuolelta tule.

Muista, että nyt on kotiapua tarjolla lain mukaan lapsiperheillekin. Ota hetkeksi etäisyyttä kotiongelmiin ja keskity hemmottelemaan itseäsi. Käy vaikka kylpylässä tai elokuvissa lataamassa voimiasi. Kunhan kotitilanne rauhoittuu, varmaan lapsesi tilanne helpottaa. Nyt on vaikeaa, mutta se on vanhemman osa... jaksaa silloinkin kun tuntuu ettei voimat riitä.

[/quote]

Kiitos. Mä olen todellakin loppu. Ja huudan ja raivoan täällä, koska kotona en voi. En hauku lastani tietenkään, teen sen täällä kun kertakaikkiaan on hermo mennyt. Ja läksyjä on tekemättä, koska salaa niitä. Tehdään kaikki mitä on tiedossa, mutta silti pimittää osan. Ja koulun oppimismalli on sellainen, että oppilas itse jaksottaa töitään, jolloin "pimittäminen" joinakin päivinä on ihan laillistakin, kunhan ne tekee myöhemmin. Vaan kun ei tee.

On hyväntuulinen, kaikkien asiantuntijoiden mukaan tasapainoinen lapsi. Vaan kun koulu ei suju, ei hyvällä eikä pahalla. Ja te jotka haukutte minua saamattomaksi, ette tiedä mistä puhutte. Minä olen tehnyt kaikkeni, olen ollut kärsivällinen, olen pyytänyt apua, olen käyttänyt lasta ties missä, olen tukenut, olen kannustanut, olen kehunut, olen tehnyt vaikka mitä. Helvetti kaiken olen tehnyt mitä kunnon äidin kuuluu, unohtaen omat tarpeeni, kaiken mahdollisen, keskittynyt tukemaan lapsiani. Mutta kun mitään edistystä ei tapahdu, niin jossain se raja menee.

ap

ap

Kuulo ja näkö ja neurologiset asiat on tarkastettu puolen vuoden sisään. Ovat kunnossa.

Mulla ainakin alkoi mennä koulu päin peetä, kun kotona oli vaikeaa. Äiti vaan ihmetteli koetuloksia ja patisti opiskelemaan, meni sitten siemailemaan vähän olutta.

"Ap vaikuttaa lähinnä todella väsyneeltä äidiltä, jonka on pakko purkaa tänne asiat, koska ei halua niitä kaataa lapsensa päälle. Kokeiltu on kaikki tiedossa olevat konstit, mutta kun lapsi on perus-ok ja tod.näk. vain reagoi vaikeaan tilanteeseen, ei apua ulkopuolelta tule."

Minä komppaan tätä myös. Ymmärrän sinua niin ap. Ja tiedän, että jaksat kuitenkin. Taas kohta, kun suurimmat höyryt on saanut päästää ulos. 

Koska olet samanlainen kuin itsekin, tunnistan itseni kirjoituksestasi. Teet kaikkesi, jotta lapsesi pärjäisi, mutta et varmaan saa tukea ja apua omaan jaksamiseesi mistään. Se henkinen vastuu onkin kaikkein raskainta, sen kun voisi jakaa jonkun kanssa, auttaisi jo paljon. Sillä ei ole väliä, onko perheessä kaksi aikuista, silti voi tuntea olevansa yksin vastuussa kaikesta. Fiilis, että jos minä en jaksa, kaikki romahtaa. Mutta jaksat, koska olet äiti, äidit jaksaa aina, vaikka sydän itkisi.

Tsemppiä ap, kyllä se siitä. Anna mennä vaikka pari viikkoa, niinkuin menee (tiedän, on vaikeeta), ja tartut sitten taas hommiin, rauhallisin mielin.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 14:30"]

Kuulo ja näkö ja neurologiset asiat on tarkastettu puolen vuoden sisään. Ovat kunnossa.

[/quote]

Entä unitutkimukset? Miten lapsi nukkuu?