Kuluneen vuoden kauhein tapahtumanne?

Isän kuolema oli se pahin.

Muutimme suurin toivein ja odotuksin pienten lastemme kanssa ensimmäiseen omistusasuntoon. Viikon asumisen jälkeen selvisi, että se on homeessa.

Minäkin menetin toisen vanhempani. Oli jännä miten kuolinilmoituksen jälkeen niin moni kertoi miten tärkeä vainaja oli ollut heille. Olikin hyvä ihminen. Jälkeenjääneistä papereista sitten taas löytyi monenlaista mietittävää pitkän elämän varrella, ei edes pelkkää positiivista vaan vaikeitakin asioita.

Suru menetetystä vanhemmasta oli suuri, tätä lievensi se, että hän oli hyvin iäkäs ja kuolema oli ajan kysymys. Sekä se, että sain pikku perinnön jonka myötä olen ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin velaton, mikä tarkoittaa huomattavaa kuukausipalkan nousua, netto. Voin nyt miettiä sellaisiakin töitä jotka oikeasti kiinnostavat. On ehkä minun vuoroni tehdä elämästäni mukava.

En tiennyt että masennuksella ja kärsimyksellä olisi vielä yksi askel alaspäin. Sillä oli.

Tämä on vihdoin monen huonon vuoden putken jälkeen ollut hyvä vuosi. Huonoin asia tänä vuonna on ollut idiootti työkaveri. Se tosin on niin idiootti, että vaikuttaa omaan työviihtyvyyteeni.

Voileipä putosi lattille - tietysti voideltu puoli alaspäin.

Raskauspahoinvointi. Oksensin koko elämäni oksennukset muutaman kuukauden aikana. En ole koskaan voinut niin huonosti. Raskas vuosi takana.

Ei ole ollut mitään yksittäistä kauheaa tapahtumaa, vuosi on mennyt tasaisen vaikeasti muistisairaan äidin kanssa, kun hänen sairautensa on vähitellen pahentunut. Ehkä kauheimpia ovat olleet ne hetket, kun olen menettänyt malttini ja huutanut hänelle. Oneeksi hän ei sitäkään enää muista.

Tämä on ollut hyvä vuosi, eikä ole tapahtunut mitään kauheaa. Kukaan läheinen ei ole kuollut (viime vuonna kuoli kaksi) eikä edes sairastunut vakavasti. Olen kiitollinen.

Mummon kuolema. Vaikka hänellä olikin ikää jo 98v niin silti oli todella raskasta menettää hänet ❤️

Hyvin on mennyt. Ainoat kauheat tapahtumat (tai kauhuskenaariot) ovat nykyisen hallituksen kulloinkin tuottamaa. Työpaikan koronapassit ja laittomien maassalymyilijöiden armahdus noin niinkuin esimerkiksi.

Tämä vuosi oli minulle armollinen.

Mulle 2021 oli muuten työllisesti ja taloudellisesti ihan huippuvuosi mutta maksoin siitä henkisesti hyvin paljon tahtomattani.

Isä sairastaa alzheimeria ja lähes joka päivä on jotain siihen liittyvää ongelmaa. Raivoamista, eksymisiä, vainoharhaisia juttuja, väkivaltaa, rahat ja talon avaimet kadonneet jne. Tuntuu että sairaus on hallinnut koko perheen elämää, sekä äitini että meidän aikuisten lasten. Kaikki ollaan uupuneita. Hoivakotiin hän ei pääse kun on vielä muka liian hyväkuntoinen. Seuraavaa vuotta odotellessa siis... huh.

Tyttären nuori narttukoira oli minulla hoidossa ensimmäisen juoksuaikansa takia, koska hänellä on myös 4 muuta koiraa, joista 3 uroksia. Kun palautin nartun, lauman toisen nartun kanssa virisi hurja tappelu eikä puremahaavoilta vältytty. Oli järkyttävää katsoa, kun ennen niin sopuisat koirat ottivat verissä päin yhteen.

Tilanne on jatkunut pahana siitä lähtien, eikä koiria enää voi pitää samassa taloudessa, joten jompi kumpi nartuista on jatkuvasti minulla hoidossa.