Lue keskustelun säännöt.
Voisko joku "diagnosoida" äitini? Vai onko vika minussa?
01.04.2015 |
Kuitenkin Kui Moikka,
Olen 21v ja kipuilen kovasti aikuistumista ja itseni etsimistä. Itsetuntoni on täysi nolla ja minua vaivaa jatkuva häpeän tai pelon tunne, aivan sama missä olen tai mitä teen- tuntuu että olen tiellä ja/tai turha. Kamppailen päivittäin itsemurha ajatuksien kanssa. Haluaisin keskustella jonkun kanssa jolla on samankaltaisia kokemuksia äidistään. Tai haluaisin vain edes kerrankin, ensimmäistä kertaa elämässäni keskustella jonkun kanssa.
Äitini on uskomattoman laiska ja välinpitämätön hyvin, hyvin monien asioiden suhteen.Toisten, taas usein täysin mitättömien asioiden kanssa ylitarkka ja kyttäävä. En ole koskaan saanut häneltä (hyvin hoidetun vauva-ajan jälkeen) oikeaa apua ongelmiini. Olen aina ollut yksin. Koulukiusaamiseeni hän ei puuttunut lainkaan, sain vapaasti käydä murrosiässä haisevissa vaatteissa koulussa, harrastuksia/lomamatkoja ei ole koskaan suunnitellut, ruokailu on ollut pelkkää tuputtamista ja periksi antamista (olen ollut lapsesta saakka ylipainoinen). Äiti o joko lukenut/katsonut telkkaria, vuodesta toiseen, päivästä toiseen. Minä olin koneella. Se oli helppoa eikä vaatinut häneltä mitään osallistumista.
Kavereita en ole oikeastaan kehdannut kotiin tuoda.Äitini muuttuu typerryttävän, ylitsevuotavan ystävälliseksi. Hän on esim. antanut rahaa. Häneltä puuttuu muutenkin totaallisesti normaaleiden käytösmallit. Äiti käyttäytyy kuin palvelijani välillä. Mitään ei olisi tarvinnut tehdä, ei kotitöitä, rahaa tuli pyytämättä ja tuputtaen, jatkuvasti oltiin passaamassa. Tämän "hemmottelun" kääntöpuolena on sairaalloinen pelottelu ja aliarviointi. Minä en saanut itse hakea töitä, äitini yritti väkisin tunkea mukaan työhaastatteluun. Lapsena en saanut kokata, siivota tai tehdä oikeastaan mitään, ilman että hän tuli hatkuvasti "korjaamaan" ja parantamaan. En pysty mihinkään, en osaa mitään ja kaikki on hengenvaarallista. Hän käveli lakkaamatta päältäni, esim. jos yritin itse puhua lääkärissä sanottiin "turpa kiinni", hän vastasi puolestani jos minulta kysyttiin jotain, jos siivosin huoneen ja vein muovipussin eteiseen, että olisin vienyt koulun jälkeen kuerrätykseen oli se purettu takaisin huoneeseni, sain ukkekodin ja suunnittelin sen sisustusta, kotiin tultuani äiti oli laittanut nukkekodin... Oikeastaan millään mitä sanoin ei ollut vaikutusta.
Äiti oli hysteerinen todella, todella oudoista asioista. Saatan kuolla hissiin, hän suuttuu valtavasti jos ajan autoa, kaikki on aina hengenvaarallista. Myöskin pienet mokat (avaimen hukkaaminen, kännykän hukkaaminen) johtivat järkyttävään rähinään ja pelkäsin tuota kuollaksen, mutta koululla ei ollut mitään väliä.
Äitini suhtautuu minuun todella oudosti. Hän kehuu minua epärealistisesti ja ylitsevuotavasti, mutta pitää itsestään selvänä etten voi lähteä yliopistoon ulkomaille koska en pärjäisi. Hän suuttui tolkuttomasti, kun suunnittelin
abikeväänä
reilaamista. Olen väsynyt. Tiedän, että olen aikuinen ja vastuussa itsestäni.Tiedän, että olen syyllinen tämänherkiseen tilanteeseeni. kuitenkin olisi kiva kuulla ulkopuolisen näkemystä. Olen pohtinut onko sairaalloisen huonon itsetuntoni ja tämän suhteen linkkiä. Olisi terapeuttista puhua muiden kanssa, joilla on ollut vaikea äitisuhde.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 01:01"]
Miksi pahuutta/paskuutta/kyvyttömyyttä pitäisi selitellä jollain _diagnoosilla_? Mitä helvetin hyötyä siitä nyt on, et "Ahaa munanaama oli munanaama koska narsismi ja epävakaa persoonallisuus."
Tarkoitan vaan et senkin ajan voi käyttää johonkin itselle hyödyllisempään.
T: 17
[/quote]
Etsä oikeesti ymmärrä? En _tiedä_ oliko äitini munanaama vai ei, ja onko vika sittenkin mussa ja olen lii
an hemmiteltu/saamaton ha sen takia epäonnistunut . d
M ok ä mun luurii vaivaa?onks tässä joku virus? Ihan sekasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 01:03"]
Sori, mutta mä en ymmärrä sun pointtia vaikka yritän.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:40"]
Kyseessä on äitisi ja et puhu pahaa äidistäsi. Ymmärrän äitiäsi koska teet häntä ärsyttäviä mokia ja vaikka ne jostain kuulostaa pieniltä niin ne voi olla todella ärsyttäviä ja isoja mokia. Lapsilla on tapana toistaa samoja ärsyttäviä mokia vaikka niistä sanottaisiin niin ei vaan mene kaaliin. Avaimien ja puhelimen hukkaaminen on todella isoja asioita ja olis ihmeelllistä ellei äitisi pinna palaisi noista. Äitisi kuulostaa ihan tavalliselta ja kaikki on hyvin kunhan lopetat mokailun. Sä olet se joka aiheuttaa sen ärsytyksen olemalla noin huolimaton.
[/quote]
Okei. Oon miettinyt samaa. Laitoin väärin ton, että avaimien hukkaaminen olisi pieni asia. Esim. käsineiden hukkaaminen aiheutti saman. Mutta verrattuna esim. huonoon koulumenestykseen, syömishäiriöön ja koulukiusaamiseen joihin ei tullut oikeastaan minkäänlaista reaktiota niin koen vähän epätasapainotettuna noi suhtautumiset.
[/quote]
Se raivari johtuu siitä että ne on äidillesi tärkeitä asioita. Sulle ei mutta äidillesi on. Kyllä sun pitäisi äitisi tyttönä tietää mikä moka sitä ärsyttää ja mikä ei. Kaverini otti ihan hirveät pinnat lapsilleen jos jotain kaatui siis ruokaa tai juomaa. Koulussa tapahtuviin on aika vaikea kenenkään puuttua tai sitten puuttuu helposti ihan liikaa ja asiat menee paljon huonompaan suuntaan.
[/quote]
Se mikä on äidillesi tärkeää on eri asia mikä sulle on tärkeää. Silloin kun asut kotona niin se mikä äidille on tärkeää on muillekin oltava tärkeää tai ei siitä muuten yhtään mitään tule.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 01:05"]
Olen sinua vanhempi ja kamppailen samanlaisten ongelmien kanssa. Vaikka asun omillani niin vanhemmillani, varsinkin äidilläni on suuri tarve ikäänkuin kontrolloida minua. Tuputtaa neuvoja ja vinkkejä, lähettää monta kertaa päivässä tekstiviestejä jne. Isä taas ei ota mitään yhteyttä, mutta aina kun menen käymään ja kerron jostain asioistani niin saan syyttelyä ja kuulla mm. "miksi teit noin? Miksi et tehnyt xx näin, nyt kuuntele kun kerron miten hoidat tämän asian" suuttuu jos sanon että en kaipaa vinkkejä enkä neuvoja. Tunnen olevani 15-v henkisesti vaikka en ole. Samoin ollessani lapsi isäni saattoi raivostua vaikka jos minulta loppui kännykästä akku tai jos en vastannut puhelimeen, mutta jos minulle kävi jotain vakavaa esim. Ryöstettiin kerran niin sain vain syyllistämistä miten se oli mahdollista ja miksi annoin sen tapahtua. Samoin kun koulukiusaamiseen ei puututtu.
[/quote]
Huoh
joo toi henkisesti 15v olo.. Samoin jatkuva, lakkaamaton, ikiaikainen neuvominen. En ole varmaan ikinä käynyt isäni kanssa keskustelua, jossa hän ei kritisoisi jotain/ olisi parantamassa jotain. Syöminen, oleminen, lukeminen kaikki on aina perseellään. Jos kerron jotain niin eka kommentti on "ei, nyt sanot sille että blaablaa, nehän pitää sua ihan blaablaa". Aina ei, ei, ei. Onks sulla mun vanhemmat? ;)
Oon miettinyt tota narsismia. Kuitenkin se itse terminä tuntuu kukuneelta ja liioteltulta. Äitini ei ole myöskään koskaan haukkunut minua. On kuitenkin tooodella vakuuttunut omasta erinomaisuudestaan. Hän osaa ja hän ratkoo, siksi en ole saanut itse tehdä kun hän osaa kuitenkin paremmin. On ollut myös suuruudenhulluja kuvitelmia, joista osaa elää mun kautta. Mustkin tulee kuulemma presidentti (hohoo :D:D). Jännä, vaikken autoa osaa ajaa niin presidentiks pystyn.
Äidiltäni kyllä puuttuu kaikki rakkaus perheen ulkopuolisiin henkilöihin.
Jos oon nyt ihan rehellinen niin parvekkeelta hyppääminen on pyörinyt koko päivän mielessä. Taas kerran.
Halusin vaan kirjoittaa ton. Laittaa lauseeksi sen mikä asustaa mun päässä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi kuulostaa hieman samanlaiselta kuin ystävälläni oli, ennen kuin hän muutti toiselle puolelle Suomea saatuaan vihdoinkin töitä. Kotikaupungissa se ei onnistunut, koska äitinsä ei antanut katkaista napanuoraa, vaan puuttui jatkuvasti ystäväni elämään ja valintoihin, kävi jopa siivoamassa tämän asunnon ja muutenkaan ei suostunut katkaisemaan napanuoraa. Tämän lisäksi ei kannustanut opiskelemaan tai kehittämään itseään, ei edes lapsuudessa.
Ystävälläni todettiin masennus, kun toiseen kaupunkiin muutettuaan vihdoin heräsi oman tilanteensa vakavuuteen. Sinullekin voisi olla hyvä käydä juttelemassa tilanteesta jonkun ulkopuolisen kanssa. Varsinkin itsemurha-ajatukset ovat todella huolestuttavia ja kertovat, että tilanne on vakava ja oma hyvinvointisi ja terveytesi on oltava prioriteettina. Jos vain pääset keskustelemaan asiantuntevan henkilön kanssa tilanteestasi, niin tämä voisi valoittaa äitisikin tilannetta paremmin, kuin satunnaiset ihmiset keskustelupalstalla.
-11
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 01:01"]
Miksi pahuutta/paskuutta/kyvyttömyyttä pitäisi selitellä jollain _diagnoosilla_? Mitä helvetin hyötyä siitä nyt on, et "Ahaa munanaama oli munanaama koska narsismi ja epävakaa persoonallisuus."
Tarkoitan vaan et senkin ajan voi käyttää johonkin itselle hyödyllisempään.
T: 17
[/quote]
Menehän käyttämään aikasi johonkin hyödyllisempään ja opettele ilmaisemaan itseäsi sivistyneemmin. Eli itse voisit käyttää aikasi itsesi sivistämiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 01:41"]
Tilanteesi kuulostaa hieman samanlaiselta kuin ystävälläni oli, ennen kuin hän muutti toiselle puolelle Suomea saatuaan vihdoinkin töitä. Kotikaupungissa se ei onnistunut, koska äitinsä ei antanut katkaista napanuoraa, vaan puuttui jatkuvasti ystäväni elämään ja valintoihin, kävi jopa siivoamassa tämän asunnon ja muutenkaan ei suostunut katkaisemaan napanuoraa. Tämän lisäksi ei kannustanut opiskelemaan tai kehittämään itseään, ei edes lapsuudessa.
Ystävälläni todettiin masennus, kun toiseen kaupunkiin muutettuaan vihdoin heräsi oman tilanteensa vakavuuteen. Sinullekin voisi olla hyvä käydä juttelemassa tilanteesta jonkun ulkopuolisen kanssa. Varsinkin itsemurha-ajatukset ovat todella huolestuttavia ja kertovat, että tilanne on vakava ja oma hyvinvointisi ja terveytesi on oltava prioriteettina. Jos vain pääset keskustelemaan asiantuntevan henkilön kanssa tilanteestasi, niin tämä voisi valoittaa äitisikin tilannetta paremmin, kuin satunnaiset ihmiset keskustelupalstalla.
-11
[/quote]Miten kaverillasi menee nyt? Kiitos viestistösi. Oon ajatellut laittaa pikkuhiljaa ruoka-ja unirytmin kuntoon niin sekin saattais auttaa.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:53"]
Haluaisin huomauttaa, ettei äitini ole koskaan haukkunut tai nimitellyt vaikks
onkin pettynyt/suuttut päivittäin. Fyysisesti kuritti lapsena paljon.
[/quote]Kuritti fyysisesti? Se ei ole pikkujuttu lapsen kehityksen kannalta, sellainen altistaa sekä mielenterveyden häiriöille että jopa sydän- ja verisuonisairauksille myöhemmällä iällä. Äidilläsi on selvästi mielenterveysongelmia, en usko että narsismi selittää ainakaan yksin hänen käytöstään, osin voi kyllä selittää. Voi olla sinun kannaltasi parasta, että pääset jonnekin keskustelemaan lapsuudestasi ja otat ainakin joksikin aikaa jonkinlaista hajurakoa äitiisi, jotta saat paremmin etäisyyttä suhteeseenne ja lapsuutesi kokemuksiin. Hae apua, äläkä missään nimessä syyllistä itseäsi! Suhtaudu itseesi lempeästi ja rakastavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:53"]
Haluaisin huomauttaa, ettei äitini ole koskaan haukkunut tai nimitellyt vaikks
onkin pettynyt/suuttut päivittäin. Fyysisesti kuritti lapsena paljon.
[/quote]Kuritti fyysisesti? Se ei ole pikkujuttu lapsen kehityksen kannalta, sellainen altistaa sekä mielenterveyden häiriöille että jopa sydän- ja verisuonisairauksille myöhemmällä iällä. Äidilläsi on selvästi mielenterveysongelmia, en usko että narsismi selittää ainakaan yksin hänen käytöstään, osin voi kyllä selittää. Voi olla sinun kannaltasi parasta, että pääset jonnekin keskustelemaan lapsuudestasi ja otat ainakin joksikin aikaa jonkinlaista hajurakoa äitiisi, jotta saat paremmin etäisyyttä suhteeseenne ja lapsuutesi kokemuksiin. Hae apua, äläkä missään nimessä syyllistä itseäsi! Suhtaudu itseesi lempeästi ja rakastavasti.
[/quote]
Ei ollut mitään pahoinpitelyä, mutta läimäytyksiä ja pari kertaa piiskasi. En kyllä muista saaneeni tosta mitään traumoja.
Tosta viestistäni saa helposti kuvan, että mulla olisi ollut väkivaltainen äiti ja se ei oo totta.
No otat ja lähet jonnekin reissuun tutustumaan itseesi ja maailmaan. Äidilläs lienee mielenterveysongelmia, joista loman ottaminen on varmaan ainoa järkevä ratkaisu!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan ole syyllinen tilanteeseesi
Kyseessä on äitisi ja et puhu pahaa äidistäsi. Ymmärrän äitiäsi koska teet häntä ärsyttäviä mokia ja vaikka ne jostain kuulostaa pieniltä niin ne voi olla todella ärsyttäviä ja isoja mokia. Lapsilla on tapana toistaa samoja ärsyttäviä mokia vaikka niistä sanottaisiin niin ei vaan mene kaaliin. Avaimien ja puhelimen hukkaaminen on todella isoja asioita ja olis ihmeelllistä ellei äitisi pinna palaisi noista. Äitisi kuulostaa ihan tavalliselta ja kaikki on hyvin kunhan lopetat mokailun. Sä olet se joka aiheuttaa sen ärsytyksen olemalla noin huolimaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:31"]
No otat ja lähet jonnekin reissuun tutustumaan itseesi ja maailmaan. Äidilläs lienee mielenterveysongelmia, joista loman ottaminen on varmaan ainoa järkevä ratkaisu!!!
[/quote]:D En kykene käymään missään muualla kuin koulussa tällä hetkellä. Oon maannut tän päivän sängyssä.
Unohdin laittaa tohon sen, että oon aina joutunut häpeämään äitini päivittelyjä muille kun olen osannut "itse tehdä" jotakin. Oli se sitten töiden saanti tai reissussa käynti, oli aina suuri ihme, että osasin ilman apua tehdä. Siis hänen apuaan.
Hämmästyttävän samanlainen tilanne kuin itselläni. Yksi päivä "heräsin" kun törmäsin netissä sellaiseen keskusteluun jossa kuvailtiin narsistisia äitejä. Voisiko olla tälläisestä kyse. Jotekin olen omalla kohdalla varma, että kyllä mutta olen niin heikko etten voi sisäistää sitä ajatusta vielä kunnolla ja epäröin ja vaivun takaisin "prinsessa ruususen uneen". Onneksi nyt on sellaisia tietolähteitä mitä välillä seuraamalla saan itseni pidettyä ikäänkuin hereillä. En kuitenkaan lue niitä liikaa sillä muistutus siitä että minua ei ole koskaan rakastettu on välillä vähän raskas tajuta. Varsinkin tässä tilanteessa. Pitäisi päästä psykologille mutta se on oikeasti tosi vaikeaa ja en jaksa perustella miksi. Yksityiselle ehdottomasti koska sain vaan syyllistämistä julkisella puolella.
Sanomattakin varmaan selvää että kulissit on pystyssä ja en usko oikeastaan edes lähisukulaisten tajuavan tätä. Tunsin oikeastaan ensimmäistä kertaa ylpeyttä että oikeasti tajusin tämän itse. Koska tuo on jotain sellaista mihin olisi voinut uskoa loppuelämäni.
-vauva.fi vakio trolli
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 00:40"]
Kyseessä on äitisi ja et puhu pahaa äidistäsi. Ymmärrän äitiäsi koska teet häntä ärsyttäviä mokia ja vaikka ne jostain kuulostaa pieniltä niin ne voi olla todella ärsyttäviä ja isoja mokia. Lapsilla on tapana toistaa samoja ärsyttäviä mokia vaikka niistä sanottaisiin niin ei vaan mene kaaliin. Avaimien ja puhelimen hukkaaminen on todella isoja asioita ja olis ihmeelllistä ellei äitisi pinna palaisi noista. Äitisi kuulostaa ihan tavalliselta ja kaikki on hyvin kunhan lopetat mokailun. Sä olet se joka aiheuttaa sen ärsytyksen olemalla noin huolimaton.
[/quote]
Okei. Oon miettinyt samaa. Laitoin väärin ton, että avaimien hukkaaminen olisi pieni asia. Esim. käsineiden hukkaaminen aiheutti saman. Mutta verrattuna esim. huonoon koulumenestykseen, syömishäiriöön ja koulukiusaamiseen joihin ei tullut oikeastaan minkäänlaista reaktiota niin koen vähän epätasapainotettuna noi suhtautumiset.
Kyllähän äitiäsi joku vaivaa, mutten osaa sanoa tarkemmin tuntematta mikä
Linkkaan vielä tämän teille:
Mikset muuttaisi jo omaan asuntoon? Vai asutko jo?
Olen sinua vanhempi ja kamppailen samanlaisten ongelmien kanssa. Vaikka asun omillani niin vanhemmillani, varsinkin äidilläni on suuri tarve ikäänkuin kontrolloida minua. Tuputtaa neuvoja ja vinkkejä, lähettää monta kertaa päivässä tekstiviestejä jne. Isä taas ei ota mitään yhteyttä, mutta aina kun menen käymään ja kerron jostain asioistani niin saan syyttelyä ja kuulla mm. "miksi teit noin? Miksi et tehnyt xx näin, nyt kuuntele kun kerron miten hoidat tämän asian" suuttuu jos sanon että en kaipaa vinkkejä enkä neuvoja. Tunnen olevani 15-v henkisesti vaikka en ole. Samoin ollessani lapsi isäni saattoi raivostua vaikka jos minulta loppui kännykästä akku tai jos en vastannut puhelimeen, mutta jos minulle kävi jotain vakavaa esim. Ryöstettiin kerran niin sain vain syyllistämistä miten se oli mahdollista ja miksi annoin sen tapahtua. Samoin kun koulukiusaamiseen ei puututtu.