Miksi parisuhteesi päättyi eroon?

En alunperinkään kokenut että olisi ollut mikään elämäni mies.

Koska olen alkoholisti ja mies lakkasi rakastamasta minua.

Opin, ettei enää minulle yhteisasumista miehen kanssa tähän elämään, kiitos. Kyllähän se kaikkea kuormittavaa, työläännyttävää, häiritsevää, sotkevaa ja ilkeää puuhasi, mutta varsinainen ero tuli, kun se iski silmänsä uuteen naiseen ja säntäsi sen perään.

Yhtä sotaa ja draamaa, modernilta naiselta. 

Rakkaus loppui, parisuhde kuoli puhumattomuuteen jne. Ero oli miehen aloite, mutta itsekin nyllä oöen nykyään sitä mieltä, että näin on parempi.

Olen myös oppinut itsearvostusta enemmän nyt eron jälkeen. 

Mun parisuhde päättyi eroon koska olin 15-vuotias kun se alkoi,  ja sen aikana huomasin, että en haluakaan olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa joka istuu vain koneella. Meillä oli myös alussa yhteinen harrastus jonka poikaystävä lopetti. Lopulta meillä ei ollut enää mitään yhteistä.  Tunteet haalistuivat. Kasvettiin erillemme ja ihastuin toiseen. Jätin hänet, vaikka hän ei olisi halunnut erota. Sitten hän oli väkivaltainen, koska luuli että petän, mikä vain vahvisti mun eropäätöstäni. 

Vikaa oli molemmissa, ei vain sovittu lopulta yhteen. Jäätiin liian pitkäksi aikaa on off suhteeseen riitelemään ja tilanne kärjistyi. 

Olin lapsellinen, olinhan vielä lapsi ja lopulta nuori aikuinen, kun suhde päättyi. Oltiin muutettu yhteen kun olin 16-vuotias, mikä oli selvä virhe. 

Olin mennyt siihen suhteeseen vääristä syistäkin. Ehkä sekoitin ihastuksen tunteen ja sen, että oli kivaa tulla ihailluksi, varsinkin kun hän oli mua vanhempi. 

Opin paljonkin. Esimerkiksi sen miten tärkeää on tuntea ensin itsensä ennen kuin sitoutuu toiseen ja kuinka helppoa on hukata itsensä toisen vaikutukselle alttiina. 

Pääsääntöinen syy oli täysi haluttomuus miehen puolelta joka ei palautunut. Jälkikäteen ajatellen oltiin myös ihan todella epäsopivia toisillemme...

Joo opin. Älä ikinä enää luota yhteenkään mieheen tässä maailmassa. 

Koin että minua ei arvostettu. Sain osakseni silmien pyörittelyä, vttuilua, mykkäkoulua.

Eksä lähti eksänsä luo takaisin. Olinkin ollut vain laastari. Tämä kuvio toistui useamman ihmisen kanssa aikanaan. 

Opin että kannattaa tutustua ja tapailla rauhassa ennen kuin alkaa seurustella ja sen, että jos toinen jauhaa koko ajan eksästään niin hän ei ole päässyt tästä yli. 

Olin liian kiltti. Aina lohduttamassa jotain eronnutta ja luulemassa että se johtaa johonkin kunnolliseen. 

Lopetin rakastamasta miestäni, koska hän kohteli minua niin kylmästi ja välinpitämättömästi. Ero tuli minun aloitteestani.

Ei parisuhteet ole mitään muuta kuin itsensä hukkaamista. Kompromisseja. En halua elää minkään puolison kanssa vaan olen itsekäs :)

Koska eksä esitti alussa olevansa jotain mitä ei ollut, eikä jaksanut sitten enää pitää esitystä yllä. Teki sen varmaan koska oli niin yksinäinen, mutta olen silti katkera valehtelusta 

Syitä oli yhtä monta kuin parisuhteitakin. Enkä niitä enää haikaile enkä muistele. Vaikka suurin osa muistoista itseasiassa oikein kivoja.

Mulla oli itseäni 5 vuotta nuorempi miesystävä kun itse olin 28v ja mies oli 23v. Ensin hän lopetti kaiken seksin ja kertoi syyksi työstressin. Sitten hän lopetti meidän suhteen lopulta. En muista että hän olisi mitään erityistä syytä kertonut, yritti vain jotain leperrellä tyyliin,  että löydän varmasti jonkun muun yms ei johdu sinusta, vaan minusta. 

Itkin ja olin tosi surullinen ja hän vain yritti lohduttaa. Sanoin että mene vain, et sä voi mua tässä asiassa lohduttaa. 

Mä tulkitsin että syynä oli mun luonne, joka on aika ronski, ja ikäero. Mun olis pitänyt ymmärtää aiemmin että suhde on ohi, mutta en halunnut uskoa sitä, mutta en mä pidä ketään syyllisenä. Vain elämää oli se. 

Mies hommasi salaa toisen naisen neljänkympin kriisissään. Oli puoli vuotta omituinen. Jätti minut lyhyellä ilmoituksella ja kieltäytyi puhumasta. Multa ei kysytty mitään. Toisesta naisesta sain kuulla vasta eron jälkeen. Avioliitto kesti 21 vuotta. En enää ikinä haksahda yhteenkään mieheen.

Miehestäni alkoi neljänkympin kynnyksellä tuntua että  hän on jumiutunut perhe-elämään ja haluaa jotain muuta, oman elämän kuten hän asian ilmaisi. Erottiin sitten yhteisymmärryksessä koska en katsonut voivani tehdä mitään hänen hyväkseen koska ajatus oli että perhe on hänen onnellisuutensa esteenä. 

Puolen vuoden kuluttua mies oli valmis tulemaan takaisin mutta minulla ja lapsilla oli sillon jo oma elämä. 

Alkoholi meni aina minun edelleni. Lähdin kävelemään.

Ei ollut mitään riitaa eikä varsinaista syytäkään. Minä vaan muutin pois. Ei siitä hirveästi juteltu, oltiin kai jo kasvettu erilleen.