Lue keskustelun säännöt.
Kenen epävireinen laulu häritsee sävelkorvaasi?
19.12.2021 |
Aloitan:
Kristiina Halkola: Kaikissa biiseissään
Saara Nordin: Sydämeeni osuman sain
Martti Syrjä: Pimeyden tango
Kommentit (138)
Irina vetää pohjien pohjat laulutaidoissa. Kymmentä sekuntia ei pysty kuunteleman..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisön hoilaus kaikissa konserteissa.
Kirkossa! Virrenveisuu vasta on todellinen kärsimysnäytelmä.
Typerät sanoitukset ärsyttää enemmän. Varsinkin teiniangsti.
Vierailija kirjoitti:
Levytyksissä kai autotune päälle nykyään kaikilla, joillakin myös live-keikoilla.
Sen kuultavan efektin jatkuvuudesta voi päätellä, että laulu on koko ajan epävireistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa vieressä hoilaava, joka laulaa epävireessä. Usein nämä ovat vielä kovaäänisiä ja kuvittelevat olevansa oikein hyviä laulajia. Laulullaan he hallitsevat sitä tilannetta, niin että kukaan tarkasti sävelessä pysyväkään ei kuulosta normaalilta siinä lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi Mirellan epävireisyys todella häiritsi, kun katsoin Linnan jatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olli Lindholm, etenkin vanhempina vuosinaan. Äänitteille tehtiin korjauksia, mutta livenä, myös televisiossa, oli vire jotain niin järkyttävää... ei kerta kaikkiaan (enää) osannut laulaa. Ei voinut mitään, oli mahdoton kuunnella, vaikka varsinkin varhaisemmassa vaiheessa Yöllä oli loistavia biisejä, mikä oli Jussi Hakulisen ansiota suurelta osin tietysti. RIP molemmat Yön sankarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neumann tuli ekaks mieleen, ja kapea pinkoitettu ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Movetronin naislaulaja, ei pääse nuottiin oikeastaan missään sävelessä. Heti tulee esimerkkinä Romeo ja Julia
Yksittäisiä biisejä on ihan hyviä, mutta muuten aika monet biisit on jo niin ylisoitettuja rinkutuksia, että en vaan jaksa kuunnella. Siksi kuuntelen uutta musiikkia maailmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jazzissa tai bluesissa voidaan joskus laulaa tahallisen epävireisesti tai liukuääniä käyttäen tietyssä kohtaa biisiä, jolloin laulu ei mene suoraan sävellajin mukaan. Mutta se on silloin genreen kuuluva tyylikeino ja nuo on kyllä sitten varsin hyviä laulajia jotka tuollaisia kikkoja osaavat käyttää. Laulajat pystyy palaamaan oikeaan sävellajiin kuitenkin välittömästi takaisin. Näitä ei harrasteta yleensä iskelmämusiikissa.
On hieman kyseenalaista kutsua blueslaulua epävireiseksi blue note'ien takii, koska ne kuuluvat bluesasteikkoon. Pianonkin normaali viritys lienee kaikissa sävellajeissa enemmän tai vähemmän "epävireinen" siinä mielessä ettei se vastaa yläsävelsarjojen matemaattisia suhteita, vaan on kompromissi (temperoitu viritys), jotta piano soisi kaikissa sävellajeissa siedettävän lähellä matemaattisesti "puhdasta" (enimmäkseen) duuri- tahi moll
Ihan vastaavasti kitarasankarien kielet on viritetty sankarista riippuen aivastuksen verran sivuun puhtaasta äänestä koska se soi paremmin kokonaisuutena siinä musiikkityylissä mitä nuo sitten soittaakin.
Toisilla on soittotyylikin tuon epävireisyyden kanssa hallitusti leikkimistä. Jossain guns n roses livessä sai verrata kappaleessa levyllä kuultua slashin hallittua epävireisyyttä, ja sitten kun slash ei enää soittanut bändissä niin joku näistä muista kitaristeista veti sen saman soolon epävireisyyksineen niin päin heevattia että tuli mieleen että voiko tätä kidutusta oikeasti kuunnellakaan.
Melkein kaikki kotimaiset mainittu. Haloo Helsinki tulee mieleen.
On hieman kyseenalaista kutsua blueslaulua epävireiseksi blue note'ien takii, koska ne kuuluvat bluesasteikkoon. Pianonkin normaali viritys lienee kaikissa sävellajeissa enemmän tai vähemmän "epävireinen" siinä mielessä ettei se vastaa yläsävelsarjojen matemaattisia suhteita, vaan on kompromissi (temperoitu viritys), jotta piano soisi kaikissa sävellajeissa siedettävän lähellä matemaattisesti "puhdasta" (enimmäkseen) duuri- tahi molliasteikkoa.