Miten jäitte koukkuun tupakkaan?

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:02"]

Aloin polttamaan 8 vuoden iässä ollakseni kova jätkä ja 20 vuotta myöhemmin huomasin viimeinkin olevani kova jätkä.

[/quote]

En koskaan jäänyt koukkuun. En edes lapsena kun kokeilin ensimmäisiä kertoja. :D Mun tupakan poltot oli lyhyitä kokeiluja joista ei tullut tapaa. Ei mitään ongelmia lopettaa. :3

Minulla on taustalla hyvin perinteinen tarina. Halusin olla cool ja kaikki muutkin coolit teinit polttivat. Maistoin ekan keran tupakkaa 12-vuotiaana. Aloin muistaakseni jo silloin ihan silloin tällöin tosi satunnaisesti polttamaan tupakkaa. Kahdeksannella luokalla aloin polttamaan enemmän, joskaan en kovin paljoa. Ikävuodet 16-24v poltin säännöllisesti, mutta on kuitenkaan mitään askia päivässä. Pystyin kuitenkin silloinkin olemaan vuorokauden tai kaksi helposti polttamatta. Tämän jälkeen aloin vähentämään ja polttamaan satunnaisemmin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Minulla oli kuitenkin aina tupakkaa kotona, vaikka saatoin tupakoida viikossa esim. 3-5 päivänä muutaman.

Vuosi sitten, 27 vuotiaana lopetin arkena tupakoinnin kokonaan. Poltan edelleen viihteellä, eli 1-2 krt kuussa. Mitä kaummin olen ollut säännöllisesti tupakoimatta, sitä vähemmän minun tekee sitä mieli. Arkisista mieliteoista olen päässyt kokonaan eroon. Siinä missä ennen yksillä käynti ilman tupakkaa oli mahdottomuus, nykyisin se ei sitä ole. Koitan hiljalleen pyrkiä eroon myös viihdetupakoinnista, joskaan en pidä niin haitallisena sitä, koska se on satunnaista ja vähäistä.

Yläasteella poikkis hakkas mut. Painelin sit lähikiskalle ja ostin hermosavut.

Taitaa olla minunkin tarina aika perinteinen; yläasteikäisestä tupakanpoltto oli cool, kovisten hommaa. Olin 15 kun poltin ensimmäisen kerran, meni muutama kuukausi ja poltin uudestaan. Siitähän se lähti, pikkuhiljaa opettelin isältä varastetuilla tupakoilla vetämään henkeen. Uusi poikaystävä poltti paljon, joten hänen kanssaan tupakointi muuttui reiluksi ja säännölliseksi, ja olin koukussa. Lopetin 22-vuotiaana kun tapasin nykyisen mieheni. Hän ei polta, ja tuntui ikävältä pussailla kun tiesin että haisen pahalta. Lopettaminen kävi yllättävän helposti, olin yrittänyt usein ennenkin, mutta tuo elämäni rakkaus antoi oikean syyn ja halun lopettaa.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:10"]

Ketään tupakoijaa en nykyään tuomitse. 

[/quote]

Mutta on se vaan niin säälittävää ja noloa ja paheksuttavaa. Mitä tuomitseminen sitte olisi? 

Pikkuveli poltti kavereidensa kanssa koulun nurkilla 7. luokalta alkaen, vähitellen lähes askin päivässä. Kasiluokalla menimme perheen kesken kahden viikon lomamatkalle ja ensimmäisen viikon veljeni raivosi aamusta iltaan, todennäköisesti tupakan vieroitusoireiden vuoksi. Hän myös tärisi ja hikoili monta päivää, ja porukat luulivat veljeni saaneen jonkin trooppisen taudin :D

Oireiden helpotettua hän päätti lopettaa tupakoinnin, koska hän järkyttyi vieroitusoireista.

Vanhempani eivät tupakoi ja pikkuveljeni olisi saanut varmasti vuoden arestia, jos hän olisi myöntänyt tupakoineensa niin kauan, että oli noin pahasti riippuvainen... Vieläkään vanhemmillemme ei ole selvinnyt, että "trooppinen tauti" sillä reissulla oli vain röökin vieroitusoire.

Varmaan joskus 15 - 16 v. aloin polttaa silloin, jos olin kavereiden kanssa viihteellä tai muuten hengailemassa. En siis polttanut edes viikoittain. Sama linja jatkuu edelleen, vaikka olen yli 40-vuotias. Poltan, jos olen sillä tuulella. Eli se tarkoittaa yleensä muutamaa tupakkaa kuukaudessa.

En ole ikinä tajunnut, miten tupakasta voi tulla riippuvaiseksi... En kyllä käsitä sitäkään, miten alkoholista voi tulla riippuvaiseksi.

En muista tarkkaan milloin aloin polttaa, varmaan teininä. Aluksi se oli vuosia hyvin satunnaista, kunnes siitä tuli päivittäistä ja olin koukussa. Nyt olen päässyt siitä onneksi eroon.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 15:06"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 14:10"]

Ketään tupakoijaa en nykyään tuomitse. 

[/quote]

Mutta on se vaan niin säälittävää ja noloa ja paheksuttavaa. Mitä tuomitseminen sitte olisi? 
[/quote]

Säälin heitä. Tunnen häpeää heidän puolestaan, koska muistan miltä oma häpeä tuntui. Nämä kaksi edellämainittua siksi, että ovat niin pahassa riippuvuussuhteessa eivätkä pääse siitä irti. Uskon että jos jokainen tupakoitsija saisi mennä takaisin siihen hetkeen polttaako ensimmäisen savukkeen vai ei, he valitsisivat kieltäytyä tupakoinnista.

Yhteiskunta tekee tupakoinnista paheksuttavampaa säännöillä, hinnankorotuksilla ja ajamalla tupakoitsijat ahtaalle. En kai sanonut että minä niin teen.

Tuomitseminen olisi sitä, että sanoisin että he ovat ihmissaastaa. Että syyttäisin heitä jostain. En syytä, vaan säälin. Niinkun säälin muitakin sairaita, jotka ovat tehneet vääriä valintoja eivätkä pääse pyristelemään niistä irti.

15-vuotiaana aloin polttamaan ja ajatuksena oli että tästä täytyy saada tapa, kun olihan se niin coolia olevinaan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis vai miten se oli..

Aloitin 12 vuotiaana, piti olla kovis :D en tiedä milloin jäin koukkuun koska aloin heti polttamaan päivittäin. Nyt vituttaa ja ikää 21

up

Eikö kukaan vastaa

Ekan kerran poltin vasta yli parikymppisenä eikä siinä kauaa menny ku tuli tavaksi. Ryyppääminen porukassa jossa kaikki polttaa, siitä se lähti

Kiinnostaisi myös tietää. En polta, mutta ehkä kerran kolmessa vedän muutaman tupakan, koska ainakin ilman toleranssia savuttelu aiheuttaa todella intensiivisen "head rushin", joka kestää muutaman minuutin. Aiheuttaa kyllä paskaa oloakin, mutta se menee ohi.

Sen useammain en uskalla savutella, kun tiedä kuinka helposti siihen jää koukkuun. Eikä niitä head rushia kai tule jos polttaa päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 13:54"]

Eikö kukaan vastaa

[/quote]

Tupakka on nykyään enempi tuollainen wt-juttu. 

Maistoin 11 vuotiaana yksin ensimmäisen kerran tupakkaa. Toisen kerran maistoin 12 vuotiaana jälleen yksin. Kolmannen kerran maistoin kavereiden kanssa 13 vuotiaana ja siitä se lähti samantien. Ensin poltin n. kerran viikossa muutaman seuraavaksi aloin ostamaan asekeja. Poltin 14 vuotiaana n. puol askia päivässä. Meno yltyi vähän ja  parikymppisenä poltin melkein askin päivässä kunnes lopetin. Nyt 22 vuotiaana käytän edelleen nikotiini purkkaa. 

Toinen kaverini poltti ylä-asteella hyvin satunnaisesti, aina ei halunnut polttaa ja välillä poltti paljonkin. Pysytyi helposti olemaan ilman tupakkaa vaikka viikon tai kuukauden. Luuli ettei jää koskaan koukkuun. Nyt kuitenkin koukussa 6 vuoden epäsäännölisen tupakoinnin jälkeen. Kaikilla on siis erilainen tapa jäädä koukkuu, jotkut jäävät helpommin ja toisilla kestää.

Aloin polttamaan 8 vuoden iässä ollakseni kova jätkä ja 20 vuotta myöhemmin huomasin olevani vahvasti koukussa.

En jäänyt koukkuun, koska minulla on hyvät geenit