Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon lukiolainen tarvitsee apua?
31.03.2015 |
Ekaa vuotta lukiossa ja suurin osa tehtävistä tehdään viime sekunneilla väsyneenä ja paniikissa. Väittää, että aineet ovat vaikeita eikä selviydy niistä. Muut kaverit ymmärtävät ja saavat hyviä numeroita.
Yläasteella sai vain hyviä numeroita, vaikka ei ollut kenenkään opettajan lellikki.
Mietin, että mitä tässä pitää alkaa tekemään? Lukiossa niitä tehtäviä on kuitenkin PALJON. Monet käyvät silti töissäkin ja pärjäävät hyvin. Ollaan keskusteltu asiasta paljon, olen sanonut myös, että lopettaa lukion ja hakee toiseen kouluun, mutta sekään ei käy.
Poissaoloja on valtavasti. Olen ihan hukassa, kun en tiedä mitä tehdä. En kai mä nyt voi alkaa melkein aikuisen läksyjäkään alkaa tekemään. Tuskin edes osaisin niitä oikein.
Miten te tai teidän lukiolaiset ovat pärjänneet
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:09"]
On siinä taas vanhempia. Monilla oli isosisarus, joka auttoi lukion tehtävissä, jos vanhempia ei kiinnostanut. Tuon ikäisenä voi vielä olla tosi väsynyt ym.
[/quote]
Miksi juuri 16-vuotias, terve ihminen olisi "tosi väsynyt".
Laiskoja paskoja nyt kasvatatte. Oletteko sitten itse paljon apuja saaneet kotoa lukiotehtävissä? Äiti ja isä pähkäilivät illat pitkät ranskan kieliopin ja analyttyisen geometrian parissa?
Vai?
[/quote]
Minua kyllä tuettiin. Äiti varsinkin oli oikea natsi ja tentti sanat kirja kädessä ja ne oli pakko osata. Kummasti pani lukemaan enemmän ja korottamaan rimaa.
Hyvistä lukiopapereista on ollut hyötyä jälkeen päin.
Toki ymmärrän, jos haluaa ennemin roikkua koneella ja telkkarin ääressä, kun tukea nuortaan. Jokainen tavallaan.
[/quote]
Varmaan sitten yliopisto-opintojen aikanakin äitisi kyseli tentteihin tärppejä?
Sitten myöhemmin oli selän takana lastenkasvattajana jne.
Tämä on Kreikan tie! Mammojen lihapatojen ääressä viihdytään kolmikymppisiksi. Mitään ei itse tehdä. Siihen sitten on menty jo täälläkin ja talous on sen mukaisella tolalla.
Jos nyt ihan itse toisen asteen opinnot suorittaisi? Ei kummoinenkaan vaatimus minusta 16-18 -vuotiaalle?
[/quote]
Kovastipa sinua kyrsii, että aineenopettajaäitini käytti aikaansa siihen, että sain parempia numeroita lukiosta :D
Toisaalta, äitini on edelleen virkeä ja on auttanut lastenhoidossa ja ollut turvaverkkonamme. Olen onnellinen siitä, koska moni tuttuni on katkera, koska ei ole saanut vanhemmiltaan mitään apua ja lapset eivät tunne isovanhempiaan, kun isovanhemmat elää vain omaa elämää. Minä tulen myös auttamaan äitiäni, kun hän on vanha ja ei selviä ilman apua.
Tulen myös auttamaan omia lapsiani. Mutta sinä saat toki tehdä toisin :) Ei sitä sinun omaa aikaasi ole kukaan viemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:35"]
Tytöllä on myös pitkä matikka ja ruotsi on pahin kompastuskivi. Itse en osaa auttaa esim. matikassa mitenkään, aivan liian vaikeaa. Kiitos vastauksista! Sain paljon apuja. =)
[/quote]
Ei ehkä lukioainesta, jos ruotsi tökkii. Helppo kieli kuin mikä jokaiselle, jolla vähänkin on kielellistä älliä.
[/quote]
Höpö höpö. Ja mitä väliä vaikkei olisikaan kielellistä älliä, lukion voi silti kyllä käydä, on niitä sellaisiakin aloja akateemisellakin puolella mitkä ei vaadi kielellistä lahjakkuutta. Esim. itse olen aina ollut ihan toivoton kaikissa kielissä, myös äidinkielessä, ja lukio on käyty ja yliopistokin, matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta.
Olisipa se ollut kurjaa jos esim. vanhempani olisivat murskanneet haaveenii jo nuorena puhumalla tuollaista lööperiä ettei ole lukioainesta jos ruotsi ei suju. Onneksi ei niin tehneet vaan tsemppasivat, että vaikka harmittaakin kun täytyy vielä niitä kieliä niin paljon lukea niin koita jaksaa läpi, koska kumminkin se lukio tarvitaan että pääsee yliopistoon, ja siellä kielellinen lahjattomuus ei enää haittaa alalla jolle halusin.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:06"]
Omalla sama tilanne. Tietyissä aineissa on hyvä, joitakin ei pääse edes läpi ja tällä menolla lukio venyy neljään vuoteen huoh. Olen koettanut kannustaa ja treenata mutta ei auta. Sitten kysyn onko syventävä matikka ihan pakollista jos ensin keskittyisi pääsemään muutkin läpi ja on se kuulemma pakollista.
[/quote]
Mitä sitten, jos lukio venyy neljään vuoteen? Saako teidän lukiolaisenne, siis sinun ja ap:n koskaan edes levätä? Saavatko he onnistumiskokemuksia joista ammentaa edes seuraavaan päivään? Annatteko te oikeasti tukea vai vaistoaako nuori että taustalla on vanhemman oma häpeä siitä että lapsi ei pärjää kuten muut?
Niin, ja nyt on kevät. Takana pitkä ja uuvuttava vuosi, takana pitkä pimeä kausi. Stressi väsyttää, teini-ikä väsyttää, kesästäkin voi olla paineita jos painostetaan hankkimaan töitä. Enkä sano, etteikö työnteko kannattaisi, mutta vähän voisi miettiä niitä oman lapsen voimavaroja.
Neuvoisin tähän hätään lepoa, vitamiineja ja oikeasti välittävä aikuinen vierelle. Ei tekemään tehtäviä lapsen puolesta, mutta olemaan siinä läsnä.
Kyllä lukioikäisen pitäisi jo ottaa itse vastuu oppimisestaan...Meidän lukuolainen muutti lukion perässä pois kotoota ja hyvin menee.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:09"]
On siinä taas vanhempia. Monilla oli isosisarus, joka auttoi lukion tehtävissä, jos vanhempia ei kiinnostanut. Tuon ikäisenä voi vielä olla tosi väsynyt ym.
[/quote]
Miksi juuri 16-vuotias, terve ihminen olisi "tosi väsynyt".
Laiskoja paskoja nyt kasvatatte. Oletteko sitten itse paljon apuja saaneet kotoa lukiotehtävissä? Äiti ja isä pähkäilivät illat pitkät ranskan kieliopin ja analyttyisen geometrian parissa?
Vai?
[/quote]
Analyttyinen geometria voi olla toisille vaikeaa.
Mutta tosissaan, minä sain lukio-opintoihin apua, totta kai! Minua tuettiin ja minun annettiin myös levätä. Ystävällä venyi lukio-opinnot neljään vuoteen ja se oli niin hirveä häpeä hänen vanhemmilleen että hyvä että kehtasivat edes yo-juhlia järjestää. Kumpikaan meistä ei ollut monen laudaturin yo, mutta kumpikin olemme elämässä pärjänneet oikein hyvin.
Omilta lukioajoiltani muistan eritoten väsymyksen ja stressin, mikä johtui sekä ilmapiiristä koulussa että omista ongelmista. Mutta selvisin niistä! Minua surettaa tämän päivän koululaiset, joiden ei auta muu kuin pärjätä tässä kylmässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en todellakaan häpeä tytärtäni!!!
Annan hänen levätä enkä pakota töihin.
Haki kesätöihin ihan oma-aloitteisesti, mutta ei todennäköisesti pääse mihinkään, koska vastauksia ei ole tullut.
No ei siitä apua vaan kannustamista. Mutta jos itse et oo opiskellut niin sun omat motiivitkiin hukassa....Nuoret ottavat esimerkkin asenteesta ja opiskelumotivaatiosta. Yritä ainakiin tsemppata. Ja ole iloinen-monet tämän ikäisiä....ei ooo missään....ei yhtään missään. Itse olen utelian opiskelja tyyppi,tytärkiin on innokas,toki haasteita on,mutta haasteita on luotu voittamaan. Lukiossa oon niiin paljon mielinkiintoista-no ainakiin mun mielista!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 12:08"]
Mä en todellakaan häpeä tytärtäni!!! Annan hänen levätä enkä pakota töihin. Haki kesätöihin ihan oma-aloitteisesti, mutta ei todennäköisesti pääse mihinkään, koska vastauksia ei ole tullut.
[/quote]
Minusta sinä kuulostat kyllä joltain ihan muulta. Tuon viimeisenkin vastauksen olisit voinut muotoilla vaikka näin: tyttö haki itse kesätöihin ja vielä ei kuulunut vastauksia. Toivotaan että hän pääsee töihin ja jos ei, niin ainakin on kesä aikaa levätä seuraavaa vuotta varten. Mutta ei, sinä ajattelet että ei se mihinkään päässyt.
Myönnä pois, sinua harmittaa ettei hän ole niin kuin muut.
Ja luultavasti hän haki töihin "oma-aloitteisesti" eli miellyttääkseen sinua.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:35"]
Tytöllä on myös pitkä matikka ja ruotsi on pahin kompastuskivi. Itse en osaa auttaa esim. matikassa mitenkään, aivan liian vaikeaa. Kiitos vastauksista! Sain paljon apuja. =)
[/quote]
Ei ehkä lukioainesta, jos ruotsi tökkii. Helppo kieli kuin mikä jokaiselle, jolla vähänkin on kielellistä älliä.
Ei ehkä lukioainesta, jos ei saa pitkää matikkaa suoritettua. Helppo aine jokaiselle, jolla vähänkään on matemaattista älliä. Vai kuinka?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:58"]
Kyllä lukioikäisen pitäisi jo ottaa itse vastuu oppimisestaan...Meidän lukuolainen muutti lukion perässä pois kotoota ja hyvin menee.
[/quote]
Tuonikäisten kypsyydessä on kyllä ihan valtavia eroja, ja minusta ei pitäisi mielellään antaa tilapäisten kypsyyserojen määrätä tulevaisuutta, jos oma nuori sattuukin olemaan niitä joilla vielä on joku teini-iän kapinavaihe vähän päällä tai muuten vaan vaikea aika jolloin lukeminen ei tahdo sujua.
Itse olin tuossa iässä ihan täysi välinpitämätön haistakaa paska koko maailma-teini. JOs olisin muuttanut yksin, olisin varmaan vaan bilettänyt ja sekstaillut epämääräisten miesten kanssa. Ne asiat minua lähinnä kiinnosti. Mutta onneksi mulla ei ollut rahaa, joten jouduin asumaan tylsien tiukkisten vanhempieni kanssa. Ja ne uhkailivat, lahjoivat ja kiristivät, ja myös tukivat, että kävisin kouluni vaikkei yhtään huvittanut. Olen siitä hyvin kiitollinen heille että jaksoivat vääntää kanssani.
Itse kävin lukion masentuneena ja kevennetyllä lukujärjestyksellä, motivaatiota oli jonkun verran mutta kaikki oli liian vaikeaa. En tiedä lapsesi tilanteesta sen enempää ja ehkä ihan eri lähtökohdat, mutta halusin vain sanoa että lukio on (kaiken muun ohessa) kaavoihin kangistunutta touhua eikä todellakaan sovi kaikille. Siis, opetustapa on selkeästi vain yhdelle ihmisryhmälle soveltuva. Olen aina ollut esimerkiksi oman sairauteni ja perhehistoriani kautta kiinnostunut ihmismielen toiminnasta, psykologia ja filosofia olisivat olleet aivan loistavia aineita opiskella ja koin että ymmärrän aihetta. Mutta kokeista en päässyt läpi, en saanut tehtäviä oikein. En ymmärtänyt mitä haetaan tai kysytään, muiden oikein olevat vastaukset tuntuivat mielestäni kummallisilta, pintapuolisilta ja ihan siis typeriltä, että mistä tuo vastaus tuli ja miten se voi olla oikein. Tunsin itseni tyhmäksi.
Tätä siis tarkoitan. En todellakaan ollut hyvä lukiossa koska kaikki oli mielestäni vain niin typerää ja monimutkaista, miten olikin että vittu aina meni jotain väärin. Vierestä seurasin kun muut oppivat ja sisäistivät asiat, keskustelivat tunnin jälkeenkin vielä. Ei paljoa lohduttanut vanhempien kannustus, että mähän olen niin fiksu enkä mitenkään huonompi kuin ne muut.
Seuraavien opiskelupaikkojen myötä kuitenkin huomasin että olenhan mä jotain oikeasti oppinut. Kaikki muu opiskelu on tuntunut todella helpolta koska mitään ei pidä niin kauheasti päntätä... tämän huomasin vasta siis jälkeen päin, että lukio oli oikeasti vaikea ja että minun oppimistyylini on erilainen kuin se perus auditiivinen; istutaan hiljaa kovalla penkillä, kuunnellaan aivan helvetin rauhassa. Toiset oppii paremmin tekemällä, näkemällä, kokeilemalla, keskustelemalla, mutta lukiossa pitää vain istua hiljaa ja päntätä. Se ei sopinut mulle eikä sovi monelle muullekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se ajanhallinnan puuttuminen on suurin ongelma. Ajatellaan, että homma menee samalla ajalla ja panoksella kuin yläasteella, mutta kun eihän se enää niin ole. Mullakin kävi aikamoinen notkahdus lukion alussa, kun tuli niin yllätyksenä se työn määrä. Lukioikäisestä tuntuu ehkä alentavalta, jos käsketään tehdä ne läksyt kotiin tultua, mutta voisi sopia teinin kans, että tehdään pari viikkoa niin. Ehtisi varmaan tehdä ja opiskella paremmin.
En ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, mutta tuossa ensimmäisessä viestissä sanottiin, että poissaoloja on paljon. Se on iso ongelma. Lukiosta ei kannata olla pois. Tunneilla opiskellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin sellainen kasin-ysin oppilas yläasteella. Muistan kuinka ensimmäisellä viikolla lukion aloittaessani pillahdin itkuun, kun tekemistä oli niin paljon enemmän yläasteeseen verrattuna. Pari kuukautta meni totutellessa, mutta sitten sain rutiinista kiinni ja k.a alkoi nousta pysyvästi sinne ysin tietämille. Paitsi matematiikan kanssa. Aloitin pitkällä matematiikalla ja kitkuttelin vuoden verran sinnikkäästi, kunnes totesin että tulevaisuuden kannalta pitkän matikan opiskelu ei ole välttämätöntä ja lopetin - lukio helpottui huomattavasti. Ap olisiko lapsellasi hieman pitkittynyttä alkukankeutta ? Onko läksyrutiinia ? Saisit patistaa tekemään läksyt ajoissa, ei niitä sinun vanhempana tarvitse eikä pidä tehdä, mutta jos auttaisit lastasi motivaation saamisessa ? Ehdottomasti kannusta lasta eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:35"]
Tytöllä on myös pitkä matikka ja ruotsi on pahin kompastuskivi. Itse en osaa auttaa esim. matikassa mitenkään, aivan liian vaikeaa. Kiitos vastauksista! Sain paljon apuja. =)
[/quote]
Ei ehkä lukioainesta, jos ruotsi tökkii. Helppo kieli kuin mikä jokaiselle, jolla vähänkin on kielellistä älliä.