Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon lukiolainen tarvitsee apua?
31.03.2015 |
Ekaa vuotta lukiossa ja suurin osa tehtävistä tehdään viime sekunneilla väsyneenä ja paniikissa. Väittää, että aineet ovat vaikeita eikä selviydy niistä. Muut kaverit ymmärtävät ja saavat hyviä numeroita.
Yläasteella sai vain hyviä numeroita, vaikka ei ollut kenenkään opettajan lellikki.
Mietin, että mitä tässä pitää alkaa tekemään? Lukiossa niitä tehtäviä on kuitenkin PALJON. Monet käyvät silti töissäkin ja pärjäävät hyvin. Ollaan keskusteltu asiasta paljon, olen sanonut myös, että lopettaa lukion ja hakee toiseen kouluun, mutta sekään ei käy.
Poissaoloja on valtavasti. Olen ihan hukassa, kun en tiedä mitä tehdä. En kai mä nyt voi alkaa melkein aikuisen läksyjäkään alkaa tekemään. Tuskin edes osaisin niitä oikein.
Miten te tai teidän lukiolaiset ovat pärjänneet
Kommentit (35)
Älä ainakaan painosta lukiota lopettamaan. Eikä niitä läksyjäkään voi / kannata alkaa tekemään. Puhua vaan rauhallisesti järkeä, ja vakuuttaa että kyllä hän pärjää ja selviytyy, mutta lukiossa se vaatii oikeasti sitä työtä, lukemista ja tehtävien tekemistä. Yläasteellä lahjakas pärjää hyvin ilmankin, mutta lukiossa enää ei. Pääasia ettei nuori ala uskoa että pärjäämättömyys johtuu hänen tyhmyydestään tai lahjojen puutteestaan, jos kerran oikeasti selvästi syynä on koulutyön tekemiseen tottumattomuus kuten sanot. "suurin osa tehtävistä tehdään viime sekunnilla väsyneenä ja paniikissa".
Jotain suunnitelmallisuutta tuohon opiskeluun tarvisi saada, alkaa ottaa se ihan kuin työnä, joka pitää hoitaa kunnolla. Esim. ihan varata tietyt ajat päivästä koulutehtäviin ja lukemiseen. Poissaolot toki pitäisi myös lopettaa, jos kerran oikeasti haluaa lukiota jatkaa ja sieltä valmistua. Pakkohan kenenkään ei ole, mutta jos itse kerran haluaa jatkaa niin täytyisi ymmärtää ettei se tuolla menolla onnistu että ollaan paljon pois ja tehdään hommat hutaisten.
Toisaalta, olin kyllä itse nuorena aika samanalinen kuin lapsesi. Minulla oli vähän vielä yläasteen kapinaa ja kouluvitutusta päällä, ja inhosin ajatusta että yleensä pitää käydä koulua. Mutta ajatusta "amiksesta" inhosin vielä enemmän. Joten roikuin jotenkuten lukiossa, ja olin myös paljon pois kun ahdisti ja vitutti koulu. Päättötodistukseen ei tullut keskiarvoiksi kuin jotain 7, mutta ylioppilaskirjoituksiin tsemppasin ja kirjoitin 5 L:ää ja yhden C:n (ruotsin kielestä). Ja ihan yliopistoon sitä menin opiskelemaan ja siellä oli jo motivoituneempi meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin hyvinkin koulussa menestyneille tekisi kymppiluokka ihan hyvää. Kaikki eivät ole vielä lukiokypsiä (tai amiskypsiä) peruskoulun jälkeen, vaan tarvitsisivat yhden kasvuvuoden lisää. Puhun kokemuksesta entisen kymppiluokkalaisen, nyt hyvin lukion suorittaneen pojan äitinä.
Nuo poissaolot minua huolettaisivat enemmän kuin tehtävien tekeminen viime tingassa. Onneksi lukio on nykyään mahdollista suorittaa neljässä vuodessa.
Hän ei oikein tiennyt mitä haluaa ja päätyi ihan itse lukioon.
Olen tosiaan sanonut, että saa lopettaa, jos haluaa, mutta sitten pitää löytää uusi opiskelupaikka tai töitä.
Olen myös kehunut ja kannustanut ja koittanut "potkia" häntä kaikin keinoin eteenpäin. Tuntuu vain siltä ettei mikään auta.
3. Kiitti! Alan kannustamaan häntä vielä enemmän ja vakuuttamaan, että pärjää. Ehkä hän vain tarvitsee sitä enemmän ja unohdan puheet lopettamisvaihtoehdoista.
Todella fiksu tyttö kyseessä. Keskusteluyhteys ollut teini-iän draamailujen jälkeen, joten jo siksi olen todella ymmälläni tästä tilanteesta.
Ap
Kyllä lukio ihan itse pitää hoitaa!
Jos ei pärjää, niin lopettaa. Oma vastuu opinnoistaan pitää mielestäni ottaa jo yläasteella saati sen jälkeisissä opinnoissa.
Eli hautaa nuo "auttamisajatukset"!
Omalla sama tilanne. Tietyissä aineissa on hyvä, joitakin ei pääse edes läpi ja tällä menolla lukio venyy neljään vuoteen huoh. Olen koettanut kannustaa ja treenata mutta ei auta. Sitten kysyn onko syventävä matikka ihan pakollista jos ensin keskittyisi pääsemään muutkin läpi ja on se kuulemma pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä taas vanhempia. Monilla oli isosisarus, joka auttoi lukion tehtävissä, jos vanhempia ei kiinnostanut. Tuon ikäisenä voi vielä olla tosi väsynyt ym.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:06"]
Kyllä lukio ihan itse pitää hoitaa!
Jos ei pärjää, niin lopettaa. Oma vastuu opinnoistaan pitää mielestäni ottaa jo yläasteella saati sen jälkeisissä opinnoissa.
Eli hautaa nuo "auttamisajatukset"!
[/quote]
Täysin eri mieltä. Tässä voidaan olla nyt ratkaisemassa isolta osin sen nuoren ammatillista ja ehkä muutakin tulevaisuutta. Kannattaako niin suuri asia oikeasti jättää sen varaan täysin, mitä keskenkasvuinen murrosikäinen itse ajattelee. Varsinkin kun ne ajatukset vielä usein vaihtuvat eikä ole aikuistamisen selkeät.
Meillä kotona ei tosiaan puututtu mitenkään. Jos kiukutteli että vituttaa tämä lukio, nin sanottiin että lopeta sitten. Mutta eihän minua siinä iässä kiinnostanut MIKÄÄN, enkä oikeasti osannut ajatella tulevaisuutta itse yhtään. Sitä olisi oikeasti kaivannut vanhempaa järkeä puhumaan ja tsemppaamaan. Mutta kun omat vanhemmat olivat koulua käymättömiä duunareita niin eivät ymmärtäneet sellaisen päälle. Meinasivat vaan että mitä siitä jos siitä tulee tehtaan duunari, hyvää elämäähän hekin on sellaisena eläneet. Joskus vaan ajattelen että minusta olisi voinut tulla vaikka mitä, jos vanhemmat olisi vaikeina vuosina vähän tsempanneet ja painostaneet panostamaan koulunkäyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohdalla ei voi puhua välinpitämättömyydestä. Mä todellakin välitän ja haluan lasteni löytävän oman tiensä ja heidän olevan onnellisia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:06"]
Kyllä lukio ihan itse pitää hoitaa!
Jos ei pärjää, niin lopettaa. Oma vastuu opinnoistaan pitää mielestäni ottaa jo yläasteella saati sen jälkeisissä opinnoissa.
Eli hautaa nuo "auttamisajatukset"!
[/quote]
Täysin eri mieltä. Tässä voidaan olla nyt ratkaisemassa isolta osin sen nuoren ammatillista ja ehkä muutakin tulevaisuutta. Kannattaako niin suuri asia oikeasti jättää sen varaan täysin, mitä keskenkasvuinen murrosikäinen itse ajattelee. Varsinkin kun ne ajatukset vielä usein vaihtuvat eikä ole aikuistamisen selkeät.
Meillä kotona ei tosiaan puututtu mitenkään. Jos kiukutteli että vituttaa tämä lukio, nin sanottiin että lopeta sitten. Mutta eihän minua siinä iässä kiinnostanut MIKÄÄN, enkä oikeasti osannut ajatella tulevaisuutta itse yhtään. Sitä olisi oikeasti kaivannut vanhempaa järkeä puhumaan ja tsemppaamaan. Mutta kun omat vanhemmat olivat koulua käymättömiä duunareita niin eivät ymmärtäneet sellaisen päälle. Meinasivat vaan että mitä siitä jos siitä tulee tehtaan duunari, hyvää elämäähän hekin on sellaisena eläneet. Joskus vaan ajattelen että minusta olisi voinut tulla vaikka mitä, jos vanhemmat olisi vaikeina vuosina vähän tsempanneet ja painostaneet panostamaan koulunkäyntiin.
[/quote]
Juuri näin. Itse olen tenttinyt osan aineista lukiolaisen kanssa, silloin kun vielä oli murrosiän mylläkkää päällä. istuimme vierekkäin ja laskimme matikan laskuja, kun nuorta ei olisi kiinnostanut. Mutta kun järjestelmällisesti laskettiin ja selitin vaikeat asiat, niin jossain vaiheessa omalukeminen alkoi maistua.
Nuorta varmaan harmittaisi, jos en olisi tukenut vaikeaa alkua lävitse. Nyt menee lukio hyvin ja hoitaa asiansa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:09"]
On siinä taas vanhempia. Monilla oli isosisarus, joka auttoi lukion tehtävissä, jos vanhempia ei kiinnostanut. Tuon ikäisenä voi vielä olla tosi väsynyt ym.
[/quote]
Miksi juuri 16-vuotias, terve ihminen olisi "tosi väsynyt".
Laiskoja paskoja nyt kasvatatte. Oletteko sitten itse paljon apuja saaneet kotoa lukiotehtävissä? Äiti ja isä pähkäilivät illat pitkät ranskan kieliopin ja analyttyisen geometrian parissa?
Vai?
Voisiko olla että lapsesi kärsii stressistä ja hänellä on paineita koulumenestyksestä?
En lähtisi enää tuon ikäistä suoraan auttamaan, muutakuin tarjoamalla neuvoa ja tukea. Lukioikäisen on jo mahdollista selvitä vastoinkäymisistä itse, toki vanhemman tukemana. Tällöin itsetunto vahvistuu ja nuori alkaa ottamaan vastuuta itse, ja hakemaan itselleen apua. Neuvo häntä selvittämään mitä palveluita lukio tarjoaa, opinto-ohjausta tai semmoista. Joissakin lukioissa on myös psykologin palveluita. Hän voisi käydä juttelemassa jollekin, ja purkaa sitä kautta mistä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:09"]
On siinä taas vanhempia. Monilla oli isosisarus, joka auttoi lukion tehtävissä, jos vanhempia ei kiinnostanut. Tuon ikäisenä voi vielä olla tosi väsynyt ym.
[/quote]
Miksi juuri 16-vuotias, terve ihminen olisi "tosi väsynyt".
Laiskoja paskoja nyt kasvatatte. Oletteko sitten itse paljon apuja saaneet kotoa lukiotehtävissä? Äiti ja isä pähkäilivät illat pitkät ranskan kieliopin ja analyttyisen geometrian parissa?
Vai?
[/quote]
Ihan omista kokemuksista puhun. Oli muutakin väsynyttä porukkaa lukiossa kuin minä, osalla masennusta jne. Useimmat päivät 8-16 tai 8-15. Isä olisikin auttanut, mutta äiti ei osannut mitään.
Asia voi olla niinkin yksinkertainen kuin opiskelutekniikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:09"]
On siinä taas vanhempia. Monilla oli isosisarus, joka auttoi lukion tehtävissä, jos vanhempia ei kiinnostanut. Tuon ikäisenä voi vielä olla tosi väsynyt ym.
[/quote]
Miksi juuri 16-vuotias, terve ihminen olisi "tosi väsynyt".
Laiskoja paskoja nyt kasvatatte. Oletteko sitten itse paljon apuja saaneet kotoa lukiotehtävissä? Äiti ja isä pähkäilivät illat pitkät ranskan kieliopin ja analyttyisen geometrian parissa?
Vai?
[/quote]
Minua kyllä tuettiin. Äiti varsinkin oli oikea natsi ja tentti sanat kirja kädessä ja ne oli pakko osata. Kummasti pani lukemaan enemmän ja korottamaan rimaa.
Hyvistä lukiopapereista on ollut hyötyä jälkeen päin.
Toki ymmärrän, jos haluaa ennemin roikkua koneella ja telkkarin ääressä, kun tukea nuortaan. Jokainen tavallaan.
Onko lapsella mahdollisesti jokin tietty aine joka ei kiinnosta ja aiheuttaa paineita? Itselläni esimerkiksi pitkä matematiikka tuotti todella paljon töitä. Tämä vei siten aikaa ja energiaa myös muilta aineilta ja koko lukio alkoi maistua huomattavasti paremmin kun vaihdoin lyhyeen matikkaan ja luin aineita jotka itseäni aidosti kiinnostivat. Omassa tapauksessani esimerkiksi historiaa maantiedon ja biologian sijaan.
Ekaluokalla oli meidän pojalla sama meininki, tehtäviä jäi rästiin, poissaoloja oli siinä rajalla, että pääseekö kurssista läpi. Tietyt aineet kiinnosti ja kymppejä tuli, mutta sitten nämä murheenkryynit kuten ruotsi, pelkkiä nelosia. Nyt tokalla on tsempannut ja jotenkin aikuistunut, ruotsista menee läpi rimaa hipoen, mutta pääasia että läpi. Muuten tulee edelleen suosikkiaineista kymppjeä, mutta muistakin 7-8. Poissaolotkin vähentyneet paljon ja rästitehtäviä saanut suoritettua.
Ei meillä puhuminen kyllä mitään auttanut, jotenkin kai se poika vaan kesän aikana aikuistui ja tajusi, että jos haluaa yliopistoon lukemaan noita suosikkiaineitaan, niin pakko se lukio on vaan saada suoritettua. Nyt on peräti hakenut kesätöitäkin, niitä tosin haki vähän jo viime kesänä, mutta ei saanut. Toivottavasti nyt tärppää, kun on hakenut niin moneen paikkaan.
Jospa teilläkin ensi vuonna nuori olisi aikuistunut jonkin verran ja opiskelu alkaisi maittamaan. Tsempatkaa kovasti, älkää nalkuttako ja "ahdistelko", antakaa vaan ymmärtää, että se on hänen oma elämänsä ja omat valintansa ja että tuette häntä valinnoissaan. Onhan lukio mahdollista käydä neljässä vuodessakin, sekin on ihan hyvä vaihtoehto.
Minusta tuntuu, että aapeen nuori ei kaipaa tukea oppimisessa tai osaamisessa, vaan nimenomaan opiskelussa. Siis työn järjetämisessä ja organisoinnissa. Siinä, että ymmärtää, mitä osia opiskeluun kuuluu ja mitä pitää tehdä oppiakseen. Hän on varmaan ollut sen verran älykäs, että peruskoulussa ei ole tarvinnut opiskella, vaan kaikki on tarttunut mieleen puolivahingossa itsekseen. Nyt on sit joku raja ylitetty ja täytyisi alkaa oikein opiskelemaan ja näkemään vaivaa, mutta se taas ei onnistu, jos ei tiedä tai tajua, miten se tehdään. koska kysehän ei ole vain siitä, paljonko lukee vaan myös siitä, miten lukee ja mitä lukee. Toiset yrittää opetella kaiken ulkoa pintasuuntautuneesti, toiset yrittää löytää joka jutun idean syväsuuntautuneesti ja soveltaa sitten sitä. Toiset lukee haukionkala -tyylillä koko tekstiä tuntikaupalla, toiset taas ensin vilkaiseee otsikoita, sitten lukee tekstin kertaalleen ja lopulta vilaisee taas niitä otsikoita ja tiivitelmiä kerratakseen. On myös selvää, että toiset käyttävät opiskeluun käyttämänsä ajan oikeasti opiskeluun, ja keskittyvät siihen sen pari tuntia päivässä, kun taas toiset prokrastinoivat kirjojensa ääressä, vetkuttelevat ja stressaantuvat, mutta se juttu on edelleen oppimatta ja tehtävät tekemättä neljänkin tunnin päästä. Mulle kävi sama ilmiö yliopistossa, mutta sen voi hanskata, kunhan tietää, miten.
Koulussa on todennäköisesti joku opo tai kuraattori tai erityisopettaja, joka voisi auttaa opiskelun suunnittelussa ja oman oppimistavan löytämisessä. Myös aikuislukiot ja kansalaisopistot isommissa kaupungeissa järjestää näitä "opi oppimaan"-kursseja, joissa opiskelutekniikoihin ja opiskelun projektiaikatauluttamiseen perehdytään. Ja Jos näitä ei ole, asiasta on lukuisia melko päteviä nettisivuja pitkin nettiä eri yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, lukioiden ja smiten sekä avointen yliopistojen sivuilla. hakukoneet auttavat. Se opo tai erityisope tai kuraattori kyllä auttaisi parhaiten, koska voisi auttaa nuorta tekemään oman, juuri itselleen sopivan ja realistisen suunnitelmansa.
Tytöllä on myös pitkä matikka ja ruotsi on pahin kompastuskivi. Itse en osaa auttaa esim. matikassa mitenkään, aivan liian vaikeaa.
Kiitos vastauksista! Sain paljon apuja. =)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:09"]
On siinä taas vanhempia. Monilla oli isosisarus, joka auttoi lukion tehtävissä, jos vanhempia ei kiinnostanut. Tuon ikäisenä voi vielä olla tosi väsynyt ym.
[/quote]
Miksi juuri 16-vuotias, terve ihminen olisi "tosi väsynyt".
Laiskoja paskoja nyt kasvatatte. Oletteko sitten itse paljon apuja saaneet kotoa lukiotehtävissä? Äiti ja isä pähkäilivät illat pitkät ranskan kieliopin ja analyttyisen geometrian parissa?
Vai?
[/quote]
Minua kyllä tuettiin. Äiti varsinkin oli oikea natsi ja tentti sanat kirja kädessä ja ne oli pakko osata. Kummasti pani lukemaan enemmän ja korottamaan rimaa.
Hyvistä lukiopapereista on ollut hyötyä jälkeen päin.
Toki ymmärrän, jos haluaa ennemin roikkua koneella ja telkkarin ääressä, kun tukea nuortaan. Jokainen tavallaan.
[/quote]
Varmaan sitten yliopisto-opintojen aikanakin äitisi kyseli tentteihin tärppejä?
Sitten myöhemmin oli selän takana lastenkasvattajana jne.
Tämä on Kreikan tie! Mammojen lihapatojen ääressä viihdytään kolmikymppisiksi. Mitään ei itse tehdä. Siihen sitten on menty jo täälläkin ja talous on sen mukaisella tolalla.
Jos nyt ihan itse toisen asteen opinnot suorittaisi? Ei kummoinenkaan vaatimus minusta 16-18 -vuotiaalle?
Anna lopettaa jos ei kiinnosta. Muuten tuhlaa vain aikaansa. Muutakin voi tehdä ja jatkaa opintoja myöhemmin. Oliko lukio oma toive, amis voi sopia paremmin.