Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden trauma
31.03.2015 |
Vasta nyt olen tajunnut kuinka väärin isäni teki hoitaessaan minua ja pikkusiskoani. Vanhempani olivat eronneet jokin aika aikaisemmin, oltiin kumpikin alle kouluikäisiä, siskoni taaperoikäinen. Menimme nukkumaan aikaisin illalla ja hyvät yöt toivotettuaan hän jätti meidät kahden ja lähti uuden naisensa luo. Kysyi, että pärjäämmekö varmasti. En uskaltanut sanoa muuta kuin, että joo. En ymmärtänyt, että on monta tuntia poissa. Muistan tuijottaneeni kattoa ja tapettia peloissani odotellen. Ja ikävöiden äitiä. Pitkään uskoin, että vika oli minussa kun kerran hyväksyin tilanteen. Olin todella helpottunut kun mitään ei tapahtunut eikä siskoni herännyt. Älkää ikinä tehkö näin lapsillenne, vieläkin muistan tuon yön tunnelman.
Kommentit (55)
Mulla oli oikeasti kokonaisvaltaisen rankka lapsuus, mutta pystyn tuntemaan myötätuntoa ap:ta kohtaan. Ap ei ehkä tullut raiskatuksi ja hakatuksi, mutta paha olo hänelle on kuitenkin jostain jäänyt. Eikö saisi? Aina löytyy joku, jolle on käynyt pahemmin. Entä sitten? Eikö flunssaa saa mainita, jos jollain toisella on jalka poikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:14"]
Olettepa te ilkeitä, mikä teitä vaivaa? Ap
[/quote]
Elämä katkeroittaa! Sinä olet vasta elämäsi alussa. Keskity hyviin asioihin ja katse aikuisuuteen ja tulevaisuuteen, eikä sinne lapsuuteen. Jäitte siskon kanssa molemmat henkiin! Kaikilla meillä on traumamme, mutta niiden kanssa pitää vaan oppia elämään!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:45"]
Mulla oli oikeasti kokonaisvaltaisen rankka lapsuus, mutta pystyn tuntemaan myötätuntoa ap:ta kohtaan. Ap ei ehkä tullut raiskatuksi ja hakatuksi, mutta paha olo hänelle on kuitenkin jostain jäänyt. Eikö saisi? Aina löytyy joku, jolle on käynyt pahemmin. Entä sitten? Eikö flunssaa saa mainita, jos jollain toisella on jalka poikki?
[/quote]
Pahasta olosta pitää puhua! ap on jo nyt sen verran iso tyttö, että ongelman toteamisen sijaan hän voisi hakea ongelmaan ratkaisua esim. puhumalla isänsä kanssa. Se ei vielä ap oloa paranna, että hän tulee aikuisia ihmisiä neuvomaan miten heidän tulisi lastensa kanssa toimia.
elämässä sattuu ja tapahtuu, paitsi av-palstan mukaan normaali on hyvin normaalia ja aikataulutettua eikä äidit edes käy kaupassa kotimatkalla, vaan hakevat ensin lapset tarhasta, ettei lapsille tule siitä 10 minuutin odottelusta traumoja. Av-palstan mukaan rytmien on oltava minuutilleen ja toisaalta vanhempien aina lastensa saatavilla, aina silittämässä ja paijaamassa. Uhmat osataan aina hoitaa aikuiseen tapaan ja päivät ovat täydempääkin täynnä lapsilähtöistä askartelua, luomuruokaa, ulkoilua itse ommelluissa vaatteissa, kerhoja ja uimakouluja. Lapset paijataan uneen tasan 20:30, jonka jälkeen tyydytetään aviomies ja ollaan kuitenkin herkällä korvalla lasten saatavilla, jos ne sattuvat heräämään pahaan painajaiseen. Jos isi sattuu kerran suutuspäissään sanomaan "helvetti sentään" lapset kiikutetaan heti psykologille purkamaan asiaa, ettei siitä vaan jää elämän traumaa...jne.
Ja sit me lähdettiin täältä palstalta oikeaan elämään, eikä se mennytkään noin... tyttö 17, koita keksiä muuta iloisempaa pohdittavaa ja nähdä isässäkin ennen kaikkea niitä muita puolia. Tosin tällä palstalla huomaa, että vielä 30-40 vuotiaatkaan eivät osaa nähdä vanhempiaan kokonaisia ihmisinä, vaan edelleen ne nähdään vaan äitinä/isänä, pohditaan niitä lapsuustraumoja ja haluttais että mummi/ukki olisi nyt koko ajan oman perheen palveluksessa hoitamassa lastenlapsia... ja itkupotku yhyy, kun niillä on muutakin: työtä, matkoja, seksiä puolison kanssa, omia unelmia, kokonainen oma elämä.
ja nyt minä, itsekin ylihuolehtivainen äiti, sanon jotain ihan kamalaa: lapsilähtöisyys on mennyt liian pitkälle, siitä kärsivät kaikki, myös lapset. Lapsista tulee joustamattomia sekopoltseja, joille iskee heti adhd-kohtaus, jollei kaikki päivän rutiinit mene heidän tarpeensa edellä. Sen lisäksi lapset eivät opi oma-aloitteisiksi ja mikä pahinta: lapsuudesta katoaa ilo, kun nykyajan lapsilähtöisyys tarkoittaa sekopäisen terveellistä ruokavaliota, ulkoilujen suorittamista hampaat irvessä 2krt päivä ja väkipakolla nukuttamista liian aikaisin, koska lasten pitää nukkua ihan mielettömästi, ettei ne taas saa sitä adhd-kiukkukohtausta...
Kyllä lapset pitäisi ottaa paljon rennommin mukaan normaaliin arkeen ja juhlaan, mukaan touhuihin ja puuhaan ja antaan lapsille herkkuja silloin kun itsekin niitä syödään. Antaa valvoa juhlissa vaikka läpi yön ja katsella juhlahumua. Antaa maleksia sisällä jos ulkona sataa kylmää räntää niskaan. Antaa itse keksiä puuhaa ainaisten kerhojen ja suunniteltujen virikkeiden sijaan. Ja antaa myös kasvaa ja itsenäistyä, nykyään vielä 13-14 vuotiaatkin on avuttomia ja pelottaa olla yksin yöllä kotona ja äitin täytyy kuskata harkkareihin jne, se ei ole lapselle hyväksi estää häntä kasvamasta isoksi! Ja aikuiset ihmisetkin voivat jämähtää vaan pohtimaan niitä traumoja ja traumoja. Se ei ole hyväksi eikä tervettä. Jokaisella ihmisellä on lapsuudessa säröjä, mutta ei me jumankauta voida vaan jäädä sänkyyn makaamaan ja miettimään, että tulikohan mulle traumoja, kun äiti antoi liikaa karkkeja ja mun maitohampaissa oli 2 reikää...
Onhan toi nyt ihan ymmärrettävää. Ite itkin ala-asteella vielä kun jouduin ekoja kertoja jäämään aamulla ennen kouluunlähtöä yksin kotiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon yön?! Eli isäsi jätti teidät yhtenä yönä keskenään?! Nytkö sitten hän ja kaikki vanhemmat on kelvottomia vanhempia, joita olet katsonut tehtäväkseen opettaa?!
Ei mikään ihme, että lapset on loppuunpalaneita ennen kun ovat edes aikuisuuden kynnyksellä. Helppo elämä pehmentää!
Palstalla on todella, todella kauhean kuulosia ihmisiä. Miten täällä onkin nyt tällainen julmureiden kokoontumisajo, vai onko äänessä vain 1-2 provoilijaa?! Hävetkää tuollaista nimittelyä ja huutelua, toisen pahan olon naureskelua. Hyi että!
Kääkkä 44 vihaisena!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten ylimielisiä ihmiset ovat.Silloin kuin ap:n kertomat asiat tapahtuivat hän oli lapsi ja hänellä oli lapsen kyky käsitellä tilannetta.Perusturvallisuuden tunne ja luottamus elämään luodaan pitkälti lapsuudessa.Jos lapsi ei voi luottaa omiin vanhempiinsa joista hän ymmärtää olevansa riippuvainen minkälaisen kuvan hän saa elämästä?Se turvattomuuden tunne seuraa häntä siitä asti.Ap on joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen.Voihan se nyt ja aikuista naurattaa mutta ei pientä lasta naurata.Suosittelen terapiaa.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:53"]
Palstalla on todella, todella kauhean kuulosia ihmisiä. Miten täällä onkin nyt tällainen julmureiden kokoontumisajo, vai onko äänessä vain 1-2 provoilijaa?! Hävetkää tuollaista nimittelyä ja huutelua, toisen pahan olon naureskelua. Hyi että!
Kääkkä 44 vihaisena!
[/quote]
Kuulostat ihan 14 vuotiaalta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:54"]
Jännä miten ylimielisiä ihmiset ovat.Silloin kuin ap:n kertomat asiat tapahtuivat hän oli lapsi ja hänellä oli lapsen kyky käsitellä tilannetta.Perusturvallisuuden tunne ja luottamus elämään luodaan pitkälti lapsuudessa.Jos lapsi ei voi luottaa omiin vanhempiinsa joista hän ymmärtää olevansa riippuvainen minkälaisen kuvan hän saa elämästä?Se turvattomuuden tunne seuraa häntä siitä asti.Ap on joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen.Voihan se nyt ja aikuista naurattaa mutta ei pientä lasta naurata.Suosittelen terapiaa.
[/quote]
Niin kenelle sinä sitä terapiaa suosittelet?! :D Minä suosittelen myös tuota vapaaehtoistoimintaa lasten ja nuorten parissa! Vertaistuki on parasta tukea! Terapiat on puhdasta rahastusta!
Siis mitä? Onko täällä jotkin säännöt, että tällaisista muistoista ei saa puhua, ettei vaan loukkaa täydellisten av-mammojen haurasta lapsuutta? Pitää alkaa kertomaan kaikki mahdolliset tilanteet tänne ja joku arvovaltainen mammaraati sitten päättää mistä muistoista saa puhua ja kenellä on sihen oikeus?
Voisitteko arvovaltaiset mammaraadin jäsenet nyt heti kertoa säännöt ja rajat tällaiselle keskustelulle, etten vaan häiritse teidän arvokasta elämää enää yhtään enempää typerillä lapsuusmuistoillani, millä ei ole niin minkäänlaista merkitystä, koska en edes ole tullut raiskatuksi tai jotain vastaavaa. Meneekö raja siinä raiskauksessa vai jossain lievemmässä? Alkoholisti-isässä? Kelpaako alkoholisti-isä sellaisenaan vai pitääkö hänen myös turvattomuuden tunteen lisäksi olla vielä jotain muuta? Vai onko äidin oltava alkoholisti? Entä miten on, jos vanhemmat ovat olleet yhdessä, kelpaako silloin enää mikään aihe keskusteluun?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:53"]
Palstalla on todella, todella kauhean kuulosia ihmisiä. Miten täällä onkin nyt tällainen julmureiden kokoontumisajo, vai onko äänessä vain 1-2 provoilijaa?! Hävetkää tuollaista nimittelyä ja huutelua, toisen pahan olon naureskelua. Hyi että!
Kääkkä 44 vihaisena!
[/quote]
Kuulostat ihan 14 vuotiaalta. :D
[/quote]
Se on kiva se, puhumme sitten samaa kieltä ja samalla tasolla näiden naamailijoiden kanssa. Toivottavasti menevät itseensä ja sulkevat suunsa. Tartteeko tälläkin jo kilpailla, että kenellä on "oikeampi trauma" ja "suurempi oikeus murheisiin". Ärh!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:37"][quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:06"]
Ja ikä oli?!
[/quote]
Niin ja olen nyt 17. Onko sillä jotain merkitystä? Ap
[/quote]
Joko teit facebook jaon ja soitit iltapäivälehtiin?! Sen ymmärtää kyllä, että kaipaat huomiota ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta eikö sinulla kuitekin ollut suht turvallinen lapsuus äitisi kanssa. Tuolla on ihan oikeasti lapsia, joilta puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Ehkä voisit osallistua vapaaehtoistoimintaa näiden lasten ja nuorten parissa niin saisit vähän realististä käsitystä mitä se ihan oikeasti on kun perusturvallisuus on horjunut. Auttamalla muita sitä tulee autettua itseäänkin!
[/quote] tuo on kuin sanoisi jollekkin että "ei sinulla voi olla nälkä, kun Afrikassa lapset kuolevat nälkään! Älä valita!". Se, että jollakin on asiat huonommin ei tarkoita sitä että ap:n ongelmat eivät ole todellisia. Kasva aikuiseksi ja hankkiudu terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, älä turhaan provosoidu noista huutelijoista. Pysy omana itsenäsi ja kirjoita juuri siitä mistä haluat. On täällä aina asiallisiakin ihmisiä vastassa.
sama kääkkä
Siis sinulle!minkälaista vapaaehtoistyötä muuten itse teet
saat ap puhua toki muistostasi, mutta toki moni tulee siihen kertomaan että itsellä on ollut rankempaa lapsuudessa. JA onko sekään niin paha? Ehkä se auttaa suhteuttamaan traumaa, pääsemään sitä yli, voit antaa isälle jotenkin anteeksi, koska kuulet että muillekin on sattunut ja tapahtunut. Lapsena sua silloin pelotti, nyt ei tarvitse pelätä enää (?) Kun kadulla kävelee porukkaa vastaan, voin taata, että moni vastaankävelijä on lapsena kokenut yhtä ja toista, myös varmaan se sun oma isä...
susta tulee varmaan aikanaan hyvä äiti, kun osaat jo nyt pohtia hienosti lapsen tunteita ja muistat omat tuntosi lapsuudesta. Kuitenkin, ole isällesi ja myös itsellesi tulevaisuudessa armollinen. hyvää jatkoa!
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 11:03"]
Siis mitä? Onko täällä jotkin säännöt, että tällaisista muistoista ei saa puhua, ettei vaan loukkaa täydellisten av-mammojen haurasta lapsuutta? Pitää alkaa kertomaan kaikki mahdolliset tilanteet tänne ja joku arvovaltainen mammaraati sitten päättää mistä muistoista saa puhua ja kenellä on sihen oikeus?
Voisitteko arvovaltaiset mammaraadin jäsenet nyt heti kertoa säännöt ja rajat tällaiselle keskustelulle, etten vaan häiritse teidän arvokasta elämää enää yhtään enempää typerillä lapsuusmuistoillani, millä ei ole niin minkäänlaista merkitystä, koska en edes ole tullut raiskatuksi tai jotain vastaavaa. Meneekö raja siinä raiskauksessa vai jossain lievemmässä? Alkoholisti-isässä? Kelpaako alkoholisti-isä sellaisenaan vai pitääkö hänen myös turvattomuuden tunteen lisäksi olla vielä jotain muuta? Vai onko äidin oltava alkoholisti? Entä miten on, jos vanhemmat ovat olleet yhdessä, kelpaako silloin enää mikään aihe keskusteluun?
Ap
[/quote]
Huoh! Mitä odotit?! Että empatia ja sympatia säteileen?! Erilainen mielipide ei ole uhka, eikä myötäily synnytä keskustelua! Sinäkin kiukuttelet kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit! Pahat sanat pitää osata laittaa sanoja puutteellisuuden piikkiin ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toiseta ulos. Se on kypsää keskustelua!
En taida olla vielä valmis tälle palstalle kun provosoidun tällaisista. Niille provoilijoille: ilkeitä olitte, onneksi olkoon, perille meni. Toivottavasti teillä itsellänne ei ole lapsia. Muille: kiitos tuesta. En edes tajunnut hakevani mitään huomiota tai sen kummemmin antanut palstan vanhemmille suurempia kasvatusohjeita. Miten joku siitäkin voi suuttua? Tämä on ihan kamala palsta, en palaa tänne enää.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:06"]
Ja ikä oli?!
[/quote]
Niin ja olen nyt 17. Onko sillä jotain merkitystä? Ap
[/quote]
Joko teit facebook jaon ja soitit iltapäivälehtiin?! Sen ymmärtää kyllä, että kaipaat huomiota ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta eikö sinulla kuitekin ollut suht turvallinen lapsuus äitisi kanssa. Tuolla on ihan oikeasti lapsia, joilta puuttuu kokonaan kodin turva ja hoiva. Ehkä voisit osallistua vapaaehtoistoimintaa näiden lasten ja nuorten parissa niin saisit vähän realististä käsitystä mitä se ihan oikeasti on kun perusturvallisuus on horjunut. Auttamalla muita sitä tulee autettua itseäänkin!