Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden trauma
31.03.2015 |
Vasta nyt olen tajunnut kuinka väärin isäni teki hoitaessaan minua ja pikkusiskoani. Vanhempani olivat eronneet jokin aika aikaisemmin, oltiin kumpikin alle kouluikäisiä, siskoni taaperoikäinen. Menimme nukkumaan aikaisin illalla ja hyvät yöt toivotettuaan hän jätti meidät kahden ja lähti uuden naisensa luo. Kysyi, että pärjäämmekö varmasti. En uskaltanut sanoa muuta kuin, että joo. En ymmärtänyt, että on monta tuntia poissa. Muistan tuijottaneeni kattoa ja tapettia peloissani odotellen. Ja ikävöiden äitiä. Pitkään uskoin, että vika oli minussa kun kerran hyväksyin tilanteen. Olin todella helpottunut kun mitään ei tapahtunut eikä siskoni herännyt. Älkää ikinä tehkö näin lapsillenne, vieläkin muistan tuon yön tunnelman.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olin turvassa vain silloin kun sain olla yksin kotona.
Ap:lle iso jaxuhali ja voimia selviytymiseen! Voisitko saada julkiselta määräyksen terapiaan?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:07"]
Mä taas olin turvassa vain silloin kun sain olla yksin kotona.
[/quote]
Silloin ei ainakaa kukaan huutanut ja kännipäissään potkinut tai pistänyt nuolemaan roskia lattialta joka päivä. Sano nyt vielä, että teillä oli standari joka toisen viikonlopun tapamiset. No onhan se trendikästä, jos on joku trauma takana. Sitä voi tuntea kuuluvansa joukkoon. Ja mikä minä olen toisen kokemuksia vähättelmeään. Pärjäile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä sitä onkin traumaa kerrakseen- nyt etsi joku kermaperseiden terapiaan erikistunut rahankerääjä jolle avaudut seuraavat vuodet...
Voi ei, kun täällä on taas kipeitä ihmisiä kommentoimassa. Sivuuta ne.
Todella ikävää, että isäsi jätti teidät noin keskenänne. On varmasti ollut todella turvaton olo. Tuo olisi lastensuojelutapaus.
Voimia ja toivottavasti pääsisit jonnekin rakentamaan turvallisuutta uudelleen. Ryhmäterapia voisi soveltua sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:24"]Voi ei, kun täällä on taas kipeitä ihmisiä kommentoimassa. Sivuuta ne.
Todella ikävää, että isäsi jätti teidät noin keskenänne. On varmasti ollut todella turvaton olo. Tuo olisi lastensuojelutapaus.
Voimia ja toivottavasti pääsisit jonnekin rakentamaan turvallisuutta uudelleen. Ryhmäterapia voisi soveltua sinulle.
[/quote]
Niimpä, kyllä tas av-mammojen empatiakyvyttömyys ja yksinkertaisuus loistaa läsnäolollaan.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:07"]
Mä taas olin turvassa vain silloin kun sain olla yksin kotona.
[/quote]
Silloin ei ainakaa kukaan huutanut ja kännipäissään potkinut tai pistänyt nuolemaan roskia lattialta joka päivä. Sano nyt vielä, että teillä oli standari joka toisen viikonlopun tapamiset. No onhan se trendikästä, jos on joku trauma takana. Sitä voi tuntea kuuluvansa joukkoon. Ja mikä minä olen toisen kokemuksia vähättelmeään. Pärjäile!
[/quote]
Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille on tehty väärin. Tosi ikävä juttu. Kohdellaan lapsia hyvin.
Tyttökaverit on sympatiaa varten. Kyllä me vanhempina vastuumme ja velvollisuutemma tiedämme, että ei tarvitse tulle opettamaan miten heidän kanssa tulee olla elää. Me emme ole isäsi. Puhu hänelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:28"]
Teille on tehty väärin. Tosi ikävä juttu. Kohdellaan lapsia hyvin.
[/quote]
Ei tullu edes mieleen ilman tätä aloitusta, että lapsia pitää kohdella hyvin. Ajat varmaan oli tuolloin erit. Nyt onneksi ollaan enemmän lapsilähtöisiä ja ollaan taidettu mennä vähän liikaakin sinne toiseen ääripäähän. Ehkä seuraava sukupolvi löytää sen kultaisen keskitien.
Ikävä kuulla, ymmärrän ahdistuksesi tästä. Hankkiudu keskustelemaan asiasta jonnekin, ryhmäterapiaan tai vaikka seurakunnan kautta jollekin. Voi olla että muutamankin kerran käynti helpottaisi jo. Lupaan pitää omistani hyvää huolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:32"]
Tyttökaverit on sympatiaa varten. Kyllä me vanhempina vastuumme ja velvollisuutemma tiedämme, että ei tarvitse tulle opettamaan miten heidän kanssa tulee olla elää. Me emme ole isäsi. Puhu hänelle!
[/quote]Todellakaan kaikki vanhemmat eivät tunne vastuutaan ja velvollisuuttaan, vaikka epäilemättä niin väittävät. Edes Herran vuonna 2015.
Olettepa te ilkeitä, mikä teitä vaivaa? Ap
[quote author="Vierailija" time="31.03.2015 klo 09:06"]
Ja ikä oli?!
[/quote]
Niin ja olen nyt 17. Onko sillä jotain merkitystä? Ap
Tsemppiä! Onneksi mitään ei koskaan tapahtunut vaikka tietysti toi oli aivan kamalan väärin tehty ja pelottavaa sulle. Ennen vanhemmat oli jokseenkin huolettomia. Tosin on monet nykyäänkin. Mullakin oli sen verran huolettomat vanhemmat, että niinpä minusta itsestäni tulikin vähän liiankin huolehtiva äiti.
Sain jo varhain oppia, että en ole yhtä hyvä kuin muut, koska minulla ei ole isää. Isäpuolen sain aikanaan, mutta ei hän korvannut isää. Velipuoleni oli aviolapsi ja sai siksi paremman kohtelun, minä sen sijaan aloin ajautua aina vaan syrjemmälle ja sinne olen valitettavasti jäänyt. En ole työtön tms. mutta huonommuuden tunne istuu sitkeässä.
Lähinnä kai ärsyttää lukea kermaperseen huomionhakupaskaa, kun monella av-mammalla on ollut ihan oikeasti turvaton lapsuus.
Ok.