Miksi ihmiset mielummin syövät lääkkeitä, kuin että huolehtisivat omasta terveydestään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on helpompaa eikö tarvitse itse nähdä vaivaa. Ja siihen kannustaa myös terveyden- tai siis sairaudenhoitojärjestelmämme.

Kyllä ykköstyypin diabeteksen hoidossa pitää nähdä runsaasti vaivaa, sitähän te muut ette tajua. V*tuttaa ihan oikeasti tällaiset aloitukset ja idioottimaiset mielipiteet!!!

Vituttaa ettei tajuta mistä tässä keskustelussa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu luulevan, että kaikki ihmiset sairastuvat vasta täysi-ikäisiksi tultuaan. Hän ei tajua, että lapsetkin sairastavat, eikä heillä ole mahdollisuutta tehdä itseään koskevia päätöksiä. 

Mikä huolestuttavinta, lapset ovat alkaneet sairastaa kakkostyypin diabetesta, rasvamaksaa ja muuta koska heidän elintapansa ovat vanhempien ansiosta täysin pielessä.

Ykköstyypin diabetes ei kuulu tähän keskusteluun. Se EI OLE elintasosairaus, sen kai kaikki tietää. Ykköstyypin diabetes on Suomessa maailman yleisin luultavasti geeniperimästä johtuen.

Tuttu lääkäri kerran kirosi näitä läskejä, jotka ravaavat lääkärissä jalka- ja selkäkipujen kanssa ja loukkaantuvat kun lääkäri ottaa puheeksi ylipainon. Lääkettä tai leikkaus kuulema potilaiden mielestä pitäisi aina saada niin tilanne korjaantuisi. Ihmiset ovat vain niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia etteivät viitsi liikkua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa mun tuntemissa tapauksissa se läääkkeiden käyttö (syömälllä tai piikittämäällä tai salvana tai muuten)on kyllä välttämätön osa heidään terveydenhoitoaan.

Niillä hoidetaan oireita kun ei vaivauduta hoitamaan itse ongelmaa pois. Tiedän ihmisiä jotka mieluummin käy jatkuvasti lääkärissä valittamassa, on sairaslomilla ja syövät lääkkeitä mitkä aiheuttaa lisää elämänlaatua heikentäviä oireita sen sijaan että hoitaisivat ongelmansa pois laihduttamalla tai menemällä leikkaukseen. Yleensä ylipaino on jo niin suurta että leikkausta ei voida edes tehdä ilman merkittävää painonpudotusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu lääkäri kerran kirosi näitä läskejä, jotka ravaavat lääkärissä jalka- ja selkäkipujen kanssa ja loukkaantuvat kun lääkäri ottaa puheeksi ylipainon. Lääkettä tai leikkaus kuulema potilaiden mielestä pitäisi aina saada niin tilanne korjaantuisi. Ihmiset ovat vain niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia etteivät viitsi liikkua.

Joo, se on varmaan näinä aikoina hirveä loukkaus jos ylipainosta mainitaan. Se vaan on niin, että se lisää merkittävästi monien sairauksien riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 No siis eikös ne lääkkeet saada vasta sitten, kun se terveys on jo menetetty? Aika harva pystyy kelaamaan aikaa taaksepäin, että "eikun teenkin tämän eri tavalla". 

Olen kolmekymppinen nainen. Olen koko ikäni noudattanut erittäin terveellistä ruokavaliota, harrastan lenkkeilyä ja uintia. En käytä alkoholia, en tupakoi, bmi 19. Ja niin vaan kävi, että kaksvitosena YTHS:ssä "jäin kiinni" tosi korkeista verenpainelukemista. Seurattiin puoli vuotta, tehtiin kaikki mahdolliset kokeet/ei vikaa. Sisätautilääkäri aloitti vahvan verenpainelääkityksen, jota joudun käyttämään loppuikäni. Ettei se nyt aina ole elintavoista kiinni.

Stressaava täydellisyyden tavoittelija siis. Ei mikään ihme, jos verenpaineet koholla.

Olen tuo nuori verenpainetautinen. Mistä päättelet, että olen sressaava täydellisyyden tavoittelija? Elintapani eivät mua sressaa, kotona lapsena ne on opittu. Korkea verenpaine on äidillänikin ollut nuoresta, kolme sisartani joutuu käyttämään verenpainelääkkeitä, heistä nuorin on vasta kakskymppinen. Isällä ja veljellä ei ole verenpaine-ongelmia.

Olet jo lapsena kotona oppinut tuon "terveellisen" syömisen.  Perheessä melkein kaikki sairastavat, joopa.  Syytätkö siitä geenejä?

Mitä sä jankkaat? Meidän perheen naiset sairastavat, miehet eivät. Ja miksi vinoilet "terveellisestä" syömisestä? Parempi se sydänystävällinen ravinto on, kuin mättää mitä sattuu. Ja kun on lapsesta asti syönyt terveellisesti, ei enää maistuisikaan muu. En snaijaa pointtiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 No siis eikös ne lääkkeet saada vasta sitten, kun se terveys on jo menetetty? Aika harva pystyy kelaamaan aikaa taaksepäin, että "eikun teenkin tämän eri tavalla". 

Olen kolmekymppinen nainen. Olen koko ikäni noudattanut erittäin terveellistä ruokavaliota, harrastan lenkkeilyä ja uintia. En käytä alkoholia, en tupakoi, bmi 19. Ja niin vaan kävi, että kaksvitosena YTHS:ssä "jäin kiinni" tosi korkeista verenpainelukemista. Seurattiin puoli vuotta, tehtiin kaikki mahdolliset kokeet/ei vikaa. Sisätautilääkäri aloitti vahvan verenpainelääkityksen, jota joudun käyttämään loppuikäni. Ettei se nyt aina ole elintavoista kiinni.

Stressaava täydellisyyden tavoittelija siis. Ei mikään ihme, jos verenpaineet koholla.

Olen tuo nuori verenpainetautinen. Mistä päättelet, että olen sressaava täydellisyyden tavoittelija? Elintapani eivät mua sressaa, kotona lapsena ne on opittu. Korkea verenpaine on äidillänikin ollut nuoresta, kolme sisartani joutuu käyttämään verenpainelääkkeitä, heistä nuorin on vasta kakskymppinen. Isällä ja veljellä ei ole verenpaine-ongelmia.

Olet jo lapsena kotona oppinut tuon "terveellisen" syömisen.  Perheessä melkein kaikki sairastavat, joopa.  Syytätkö siitä geenejä?

Mitä sä jankkaat? Meidän perheen naiset sairastavat, miehet eivät. Ja miksi vinoilet "terveellisestä" syömisestä? Parempi se sydänystävällinen ravinto on, kuin mättää mitä sattuu. Ja kun on lapsesta asti syönyt terveellisesti, ei enää maistuisikaan muu. En snaijaa pointtiasi.

Sukunne naisilla on siis geneettinen alttius sairastua. Tämä keskustelu ei koske teitä.

Koululiikuntaa pitäisi lisätä ja kouluruokaa muuttaa terveellisemmäksi nykyisen ravintoköyhän lisäainesotkun sijaan.

Minäkin olen kauhulla katsonut tätä body positivity-juttua. Alkuperäinen ajatus sen takana oli kaunis, mutta lihavat ovat omineet sen täysin itselleen. Olen sitä mieltä, ettei ole ok olla lihava. Jokainen olkoot tyytyväinen läskinä, mutta se ei ole oikein, että nuorille ja lapsille nämä kehopositiiviset jankuttavat, että on ok painaa 200kg.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kauhulla katsonut tätä body positivity-juttua. Alkuperäinen ajatus sen takana oli kaunis, mutta lihavat ovat omineet sen täysin itselleen. Olen sitä mieltä, ettei ole ok olla lihava. Jokainen olkoot tyytyväinen läskinä, mutta se ei ole oikein, että nuorille ja lapsille nämä kehopositiiviset jankuttavat, että on ok painaa 200kg.

Joo, ajatus siitä, että on ok näyttää miltä tahansa on hyvä. MUTTA sen pitäisi jatkua sillä, että tavoite on kohti terveellisempää painoa. Nythän niin ei suinkaan ole, vaan läskejä heilutellaan ja niillä ylpeillään ikään kuin ne olisi suurikin saavutus.

En ehkä itsekään ole täysin sitä porukkaa mitä ap tarkoitti, mutta vastaan silti, koska minulla on huono omatunto siitä etten yritä hoitaa sairauttani pelkillä elintavoilla. Minun tapauksessani se nimittäin saattaisi olla mahdollista. Syön melko terveellisesti, olen hoikka eikä minulla ole metabolisia ongelmia, vaan riesana on refluksi ja ajoittaiset gastriitit. Käytän jatkuvasti lääkkeitä, pienellä annoksella tosin, vaikka niitä ei saisi ohjeen mukaan käyttää koko ajan. (Tiedän että moni käyttää silti, osa myös lääkärin kehotuksesta.) Jos yrittäisin selvitä ilman lääkkeitä, kieltolista olisi pitkä. Ei kahvia, teetä, alkoholia, etikkaa, ylimääräistä rasvaa, hapanmaitotuotteita, suklaata, inkivääriä, chiliä, vahvoja mausteita, sitrushedelmiä... kaikkia oireiden laukaisijoita en varmaan edes tiedä. Kotona saattaisi nipin napin onnistua ja aika pitkälle noita kotona välttelenkin, mutta kaikista kyläilyistä, ravintolassa syömisistä yms tulee niin hirveän hankalia, että mieluummin jään kotiin. Kokeiltu on. En suoraan sanottuna vaan jaksa elää noin kun muitakin murheita piisaa. Etenkin kun ruokavalion teho ei edes ole minulla aukoton. Joinakin kausina maha kestää monenlaista, mutta joinakin edes tiukka ruokavalio ei riitä. Tällainen on pitemmän päälle hirveän lannistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on helpompaa eikö tarvitse itse nähdä vaivaa. Ja siihen kannustaa myös terveyden- tai siis sairaudenhoitojärjestelmämme.

Kyllä ykköstyypin diabeteksen hoidossa pitää nähdä runsaasti vaivaa, sitähän te muut ette tajua. V*tuttaa ihan oikeasti tällaiset aloitukset ja idioottimaiset mielipiteet!!!

Aloitushan ei edes koske sinua. Olet yksi näistä, jotka eivät aloitusta ymmärrä ja sitten vinkuvat loukkaantuneena.

Joten ihan turhaan huudat ja kiroilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikka ja terveellisesti syövä ystäväni joutui aloittamaan kolesteroli ja verenpainelääkityksen jo alle 30 v. Perimä on vahva.

Hoikkuus ei takaa terveyttä ja "terveellinen ruoka" voi olla kuitenkin se, joka ei sovi.  Terveellisyyttäkin on niin eri asioita, ei vain yksi ja ainoa.

Se  nyt on ainakin selvää, että rasvaiset ja suolaiset leivonnaiset, pitsat, sipsit, kaljat jne. eivät kuulu terveellisiin ruokiin. Toki niitäkin voi silloin tällöin popsia, kunhan ei päivittäin.

Ei myöskään keinotekoisesti "kevennetty" ravinto eikä margariinit ja siemenöljyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 No siis eikös ne lääkkeet saada vasta sitten, kun se terveys on jo menetetty? Aika harva pystyy kelaamaan aikaa taaksepäin, että "eikun teenkin tämän eri tavalla". 

Olen kolmekymppinen nainen. Olen koko ikäni noudattanut erittäin terveellistä ruokavaliota, harrastan lenkkeilyä ja uintia. En käytä alkoholia, en tupakoi, bmi 19. Ja niin vaan kävi, että kaksvitosena YTHS:ssä "jäin kiinni" tosi korkeista verenpainelukemista. Seurattiin puoli vuotta, tehtiin kaikki mahdolliset kokeet/ei vikaa. Sisätautilääkäri aloitti vahvan verenpainelääkityksen, jota joudun käyttämään loppuikäni. Ettei se nyt aina ole elintavoista kiinni.

Stressaava täydellisyyden tavoittelija siis. Ei mikään ihme, jos verenpaineet koholla.

Olen tuo nuori verenpainetautinen. Mistä päättelet, että olen sressaava täydellisyyden tavoittelija? Elintapani eivät mua sressaa, kotona lapsena ne on opittu. Korkea verenpaine on äidillänikin ollut nuoresta, kolme sisartani joutuu käyttämään verenpainelääkkeitä, heistä nuorin on vasta kakskymppinen. Isällä ja veljellä ei ole verenpaine-ongelmia.

Olet jo lapsena kotona oppinut tuon "terveellisen" syömisen.  Perheessä melkein kaikki sairastavat, joopa.  Syytätkö siitä geenejä?

Mitä sä jankkaat? Meidän perheen naiset sairastavat, miehet eivät. Ja miksi vinoilet "terveellisestä" syömisestä? Parempi se sydänystävällinen ravinto on, kuin mättää mitä sattuu. Ja kun on lapsesta asti syönyt terveellisesti, ei enää maistuisikaan muu. En snaijaa pointtiasi.

Sovitaan sitten niin :)

Koska vapaata tahtoa ei ole olemassa. Jos olisi, niin onnettomia ihmisiä ei olisi olemassakaan, koska silloin kaikki tekisivät niitä vaikeita asioita, jotka tuovat ihmisille jälkeen päin hyvän olon.

Vierailija kirjoitti:

En ehkä itsekään ole täysin sitä porukkaa mitä ap tarkoitti, mutta vastaan silti, koska minulla on huono omatunto siitä etten yritä hoitaa sairauttani pelkillä elintavoilla. Minun tapauksessani se nimittäin saattaisi olla mahdollista. Syön melko terveellisesti, olen hoikka eikä minulla ole metabolisia ongelmia, vaan riesana on refluksi ja ajoittaiset gastriitit. Käytän jatkuvasti lääkkeitä, pienellä annoksella tosin, vaikka niitä ei saisi ohjeen mukaan käyttää koko ajan. (Tiedän että moni käyttää silti, osa myös lääkärin kehotuksesta.) Jos yrittäisin selvitä ilman lääkkeitä, kieltolista olisi pitkä. Ei kahvia, teetä, alkoholia, etikkaa, ylimääräistä rasvaa, hapanmaitotuotteita, suklaata, inkivääriä, chiliä, vahvoja mausteita, sitrushedelmiä... kaikkia oireiden laukaisijoita en varmaan edes tiedä. Kotona saattaisi nipin napin onnistua ja aika pitkälle noita kotona välttelenkin, mutta kaikista kyläilyistä, ravintolassa syömisistä yms tulee niin hirveän hankalia, että mieluummin jään kotiin. Kokeiltu on. En suoraan sanottuna vaan jaksa elää noin kun muitakin murheita piisaa. Etenkin kun ruokavalion teho ei edes ole minulla aukoton. Joinakin kausina maha kestää monenlaista, mutta joinakin edes tiukka ruokavalio ei riitä. Tällainen on pitemmän päälle hirveän lannistavaa.

Oletan, että gastroskopian koepaloista ei ole löytynyt helikobakteeria? Jos on vain kertaalleen tähystetty, suosittelen uusintaa koepaloineen. Usein bakteeri löytyy myöhemmin. Onnistuneella häätöhoidolla voisit päästä vaivoistasi.

Ap