Parisuhteen pelastaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko? Kyllä parisuhteessa voi luovuttaakin, ei se ole mikään velvollisuus.

Jos on lapsia, niin kyllä heitä kohtaan on velvollisuus saada parisuhde toimimaan.

Jos on lapsia ero voi olla huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin väkisin pystyssä pidetty parisuhde suhde.

Uskallan olla tästä eri mieltä. Jos mitään isompia ongelmia ei ole, kuten alkoholismia, jatkuvia riitoja, pettämistä tai väkivaltaa, ei ole lapsille kyllä mitenkään huono asia, että vanhemmat pysyvät yhdessä, vaikka ei lieskat niin tulisesti leiskuisikaan. Vaikeista ajoista voi päästä yli, jos vain tarpeeksi tahtoo. 

Höpö höpö. Sitä paitsi lapset voivat olla vaikka 17 vuotiaita. Lapset eivöt ole typeriä, vaan fiksuja ajattelevia ihmisiä. Heidän kanssaan voi oikein hyvin puhua asioista ja heille kannattaa sanoa, että vanhemmat ovat heidän vanhempiaan aina, vaikka eivät yhdessä olisikaan. Joka ikinen lapsi tuntee eroperheen ja se ei ole ongelma heille. Ajat muuttuvat ja arki muuttuu, mutta kaikesta selviää taatusti. Kun vanhemmat ovat onnellisia, niin lapsetkin ovat onnellisempia, olivat vanhemmat sitten eronneet tai yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samassa tilanteessa. En haluaisi erota. Olen löynyt kaikki kortit pöytään mutta mikään ei näytä auttavan. Olen mielestäni jopa hyvä mies. Ensimmäistä kertaa elämässäni jopa kosin aivan tosissani. En käsitä miksi nainen ei suostu. Ei mitään pettämisiä kumminkaan puolin. Mutta nainen vetää jääprinsesessaroolia. Jäätävä stressi päällä...

Mistä nää alapeukut tulee? Se, että yritän pelastaa suhteen on joku huono asia?

Samaa ihmettelen. Nykyään on ilmeisesti jotenkin noloa ja lapatossumaista tehdä työtä suhteen eteen. Pitäisi ilmeisesti heittää haskat tiskiin heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä "kun ansaitaan parempaa". Korkkarit kattoon ja aidan takana on vihreämpää. Sitten vaihdetaan kumppaneita  kuin sukkia ja ihmetellään, miksi juuri itselle ei löydy sitä oikeanlaista parisuhdetta. 

Elämme vain kerran. Oma onnellisuus on jokaisen tavoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko? Kyllä parisuhteessa voi luovuttaakin, ei se ole mikään velvollisuus.

Jos on lapsia, niin kyllä heitä kohtaan on velvollisuus saada parisuhde toimimaan.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko? Kyllä parisuhteessa voi luovuttaakin, ei se ole mikään velvollisuus.

Jos on lapsia, niin kyllä heitä kohtaan on velvollisuus saada parisuhde toimimaan.

Jos on lapsia ero voi olla huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin väkisin pystyssä pidetty parisuhde suhde.

Uskallan olla tästä eri mieltä. Jos mitään isompia ongelmia ei ole, kuten alkoholismia, jatkuvia riitoja, pettämistä tai väkivaltaa, ei ole lapsille kyllä mitenkään huono asia, että vanhemmat pysyvät yhdessä, vaikka ei lieskat niin tulisesti leiskuisikaan. Vaikeista ajoista voi päästä yli, jos vain tarpeeksi tahtoo. 

Höpö höpö. Sitä paitsi lapset voivat olla vaikka 17 vuotiaita. Lapset eivöt ole typeriä, vaan fiksuja ajattelevia ihmisiä. Heidän kanssaan voi oikein hyvin puhua asioista ja heille kannattaa sanoa, että vanhemmat ovat heidän vanhempiaan aina, vaikka eivät yhdessä olisikaan. Joka ikinen lapsi tuntee eroperheen ja se ei ole ongelma heille. Ajat muuttuvat ja arki muuttuu, mutta kaikesta selviää taatusti. Kun vanhemmat ovat onnellisia, niin lapsetkin ovat onnellisempia, olivat vanhemmat sitten eronneet tai yhdessä.

Lasten ikä ei liity mihinkään eikä heille tarvitse esittää ja valehdella. On vain älytöntä rikkoa perhe sen takia, kun ei oo enää niin kivaa ja naapurin Sarikin erosi ja näyttää nyt onnelliselta bilettäessään vapaana. Miksi ihmeessä lapset pakotettaisiin käymään läpi täysin turha ero, jos vaihtoehtona on itse hetkeksi poistua mukavuusalueelta ja tehdä työtä sen parisuhteen eteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samassa tilanteessa. En haluaisi erota. Olen löynyt kaikki kortit pöytään mutta mikään ei näytä auttavan. Olen mielestäni jopa hyvä mies. Ensimmäistä kertaa elämässäni jopa kosin aivan tosissani. En käsitä miksi nainen ei suostu. Ei mitään pettämisiä kumminkaan puolin. Mutta nainen vetää jääprinsesessaroolia. Jäätävä stressi päällä...

Mistä nää alapeukut tulee? Se, että yritän pelastaa suhteen on joku huono asia?

Samaa ihmettelen. Nykyään on ilmeisesti jotenkin noloa ja lapatossumaista tehdä työtä suhteen eteen. Pitäisi ilmeisesti heittää haskat tiskiin heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä "kun ansaitaan parempaa". Korkkarit kattoon ja aidan takana on vihreämpää. Sitten vaihdetaan kumppaneita  kuin sukkia ja ihmetellään, miksi juuri itselle ei löydy sitä oikeanlaista parisuhdetta. 

Jos tarkoituksesi oli saada jotain parisuhdeneuvoja tai sympatiaa, mikset tee omaa ketjua aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko? Kyllä parisuhteessa voi luovuttaakin, ei se ole mikään velvollisuus.

Jos on lapsia, niin kyllä heitä kohtaan on velvollisuus saada parisuhde toimimaan.

Jos on lapsia ero voi olla huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin väkisin pystyssä pidetty parisuhde suhde.

Uskallan olla tästä eri mieltä. Jos mitään isompia ongelmia ei ole, kuten alkoholismia, jatkuvia riitoja, pettämistä tai väkivaltaa, ei ole lapsille kyllä mitenkään huono asia, että vanhemmat pysyvät yhdessä, vaikka ei lieskat niin tulisesti leiskuisikaan. Vaikeista ajoista voi päästä yli, jos vain tarpeeksi tahtoo. 

Höpö höpö. Sitä paitsi lapset voivat olla vaikka 17 vuotiaita. Lapset eivöt ole typeriä, vaan fiksuja ajattelevia ihmisiä. Heidän kanssaan voi oikein hyvin puhua asioista ja heille kannattaa sanoa, että vanhemmat ovat heidän vanhempiaan aina, vaikka eivät yhdessä olisikaan. Joka ikinen lapsi tuntee eroperheen ja se ei ole ongelma heille. Ajat muuttuvat ja arki muuttuu, mutta kaikesta selviää taatusti. Kun vanhemmat ovat onnellisia, niin lapsetkin ovat onnellisempia, olivat vanhemmat sitten eronneet tai yhdessä.

Lasten ikä ei liity mihinkään eikä heille tarvitse esittää ja valehdella. On vain älytöntä rikkoa perhe sen takia, kun ei oo enää niin kivaa ja naapurin Sarikin erosi ja näyttää nyt onnelliselta bilettäessään vapaana. Miksi ihmeessä lapset pakotettaisiin käymään läpi täysin turha ero, jos vaihtoehtona on itse hetkeksi poistua mukavuusalueelta ja tehdä työtä sen parisuhteen eteen? 

Juttusi ovat lapsellisia, aikuistu hyvä ihminen.

Kukaan ei ole ottamassa muista mallia, sillä joka ikisen parisuhde on täsmälleen omanlainen. Sinä et tiedä mistään muusta parisuhteesta kuin omastasi yhtään mitään ja sinulla ei ole valtaa alkaa möykkäämään mitä pitäisi tehdä. Voit vain kertoa kantasi, mutta ymmärtäen, että enempää et voi ja jos alat räyhäämään ja moralisoimaan, niin sillä ei ole yhtään mitään virkaa.

Lähipiirissäni on tulossa ero hyvin pian. Asioita on heillä puhuttu noin kolmen vuoden ajan ja lapset ovat aikuisia nyt. Perhe ei mene rikki, se vain muuttuu. Kummallakaan ei ole uusia katseltuna ja en usko, että uusia kumppaneita on edes ajateltu. Parisuhdetta ei ole enää, se on historiaa. Ystävyydestäkään ei ole enää kuin muisto, mutta vanhemmuus säilyy, vaikka lapset ovatkin aikuisia jo.

Miksi pelastaa kuollut suhde?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelastaa kuollut suhde?

Miksi ei?

Minulla on takanani 20 vuotinen avioliitto ja nyt toisessa kymmennettä vuotta. Kyllä pitkässä parisuhteessa on ainutlaatuisia asioita, jotka eivät ole korvattavissa useilla lyhyillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelastaa kuollut suhde?

Miksi ei?

Minulla on takanani 20 vuotinen avioliitto ja nyt toisessa kymmennettä vuotta. Kyllä pitkässä parisuhteessa on ainutlaatuisia asioita, jotka eivät ole korvattavissa useilla lyhyillä.

Kaikilla ei ole mikään välttämätön pakko etsiä uutta kumppania. Tunnen muutamankin naisen ja miehen, jotka eivät ole edes yrittäneet etsiä uutta kumppania eron jälkeen. Aika monet ihmiset osaavat olla yksinkin ja elämä on silloin juuri sellaista kuin haluaa.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja mietin, että jos nyt ero tai kuolo tulisi, niin en edes ajattelisi ottaa uutta miestä. Minua ei yksinkertaisesti kiinnostaisi tehdä töitä sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelastaa kuollut suhde?

Miksi ei?

Minulla on takanani 20 vuotinen avioliitto ja nyt toisessa kymmennettä vuotta. Kyllä pitkässä parisuhteessa on ainutlaatuisia asioita, jotka eivät ole korvattavissa useilla lyhyillä.

Tuossako ovat ainoat vaihtoehtosi? Köyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samassa tilanteessa. En haluaisi erota. Olen löynyt kaikki kortit pöytään mutta mikään ei näytä auttavan. Olen mielestäni jopa hyvä mies. Ensimmäistä kertaa elämässäni jopa kosin aivan tosissani. En käsitä miksi nainen ei suostu. Ei mitään pettämisiä kumminkaan puolin. Mutta nainen vetää jääprinsesessaroolia. Jäätävä stressi päällä...

Mistä nää alapeukut tulee? Se, että yritän pelastaa suhteen on joku huono asia?

Samaa ihmettelen. Nykyään on ilmeisesti jotenkin noloa ja lapatossumaista tehdä työtä suhteen eteen. Pitäisi ilmeisesti heittää haskat tiskiin heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä "kun ansaitaan parempaa". Korkkarit kattoon ja aidan takana on vihreämpää. Sitten vaihdetaan kumppaneita  kuin sukkia ja ihmetellään, miksi juuri itselle ei löydy sitä oikeanlaista parisuhdetta. 

Jos tarkoituksesi oli saada jotain parisuhdeneuvoja tai sympatiaa, mikset tee omaa ketjua aiheesta?

ei minun tarkoitukseni ollut mikään muu kuin ihmetellä ap:n saamia kommentteja. Hänhän tässä teki jo ketjun aiheesta, joten miksi kenenkään pitäisi tehdä uusia ketjuja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on pakko? Kyllä parisuhteessa voi luovuttaakin, ei se ole mikään velvollisuus.

Jos on lapsia, niin kyllä heitä kohtaan on velvollisuus saada parisuhde toimimaan.

Jos on lapsia ero voi olla huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin väkisin pystyssä pidetty parisuhde suhde.

Uskallan olla tästä eri mieltä. Jos mitään isompia ongelmia ei ole, kuten alkoholismia, jatkuvia riitoja, pettämistä tai väkivaltaa, ei ole lapsille kyllä mitenkään huono asia, että vanhemmat pysyvät yhdessä, vaikka ei lieskat niin tulisesti leiskuisikaan. Vaikeista ajoista voi päästä yli, jos vain tarpeeksi tahtoo. 

Höpö höpö. Sitä paitsi lapset voivat olla vaikka 17 vuotiaita. Lapset eivöt ole typeriä, vaan fiksuja ajattelevia ihmisiä. Heidän kanssaan voi oikein hyvin puhua asioista ja heille kannattaa sanoa, että vanhemmat ovat heidän vanhempiaan aina, vaikka eivät yhdessä olisikaan. Joka ikinen lapsi tuntee eroperheen ja se ei ole ongelma heille. Ajat muuttuvat ja arki muuttuu, mutta kaikesta selviää taatusti. Kun vanhemmat ovat onnellisia, niin lapsetkin ovat onnellisempia, olivat vanhemmat sitten eronneet tai yhdessä.

Lasten ikä ei liity mihinkään eikä heille tarvitse esittää ja valehdella. On vain älytöntä rikkoa perhe sen takia, kun ei oo enää niin kivaa ja naapurin Sarikin erosi ja näyttää nyt onnelliselta bilettäessään vapaana. Miksi ihmeessä lapset pakotettaisiin käymään läpi täysin turha ero, jos vaihtoehtona on itse hetkeksi poistua mukavuusalueelta ja tehdä työtä sen parisuhteen eteen? 

Juttusi ovat lapsellisia, aikuistu hyvä ihminen.

Kukaan ei ole ottamassa muista mallia, sillä joka ikisen parisuhde on täsmälleen omanlainen. Sinä et tiedä mistään muusta parisuhteesta kuin omastasi yhtään mitään ja sinulla ei ole valtaa alkaa möykkäämään mitä pitäisi tehdä. Voit vain kertoa kantasi, mutta ymmärtäen, että enempää et voi ja jos alat räyhäämään ja moralisoimaan, niin sillä ei ole yhtään mitään virkaa.

Lähipiirissäni on tulossa ero hyvin pian. Asioita on heillä puhuttu noin kolmen vuoden ajan ja lapset ovat aikuisia nyt. Perhe ei mene rikki, se vain muuttuu. Kummallakaan ei ole uusia katseltuna ja en usko, että uusia kumppaneita on edes ajateltu. Parisuhdetta ei ole enää, se on historiaa. Ystävyydestäkään ei ole enää kuin muisto, mutta vanhemmuus säilyy, vaikka lapset ovatkin aikuisia jo.

Mitä minä nyt olen möykännyt, räyhännyt ja moralisoinut? Minähän nimenomaan sanoin, että jos liitossa on vakavia ongelmia, silloin tietysti erotaan, mutta näitä "ei oo enää niitä perhosia mahanpohjassa " -eroja en ymmärrä, jos on lapsia. Aikuisten lasten kanssa sitten tietysti täysin eri asia, kun ei tarvitse miettiä asumiskuvioita sun muita. 

Juu, ei ole minun asiani kertoa kenellekään, mitä kunkin pitäisi tehdä, mutta ihmettelin, miksi ap:lle sanotaan, että ei tietenkään kannata enää yrittää pelastaa suhdetta ja ainoa oikea vaihtoehto monen mielestä tuntuu olevan ero. Miksi se olisi jotenkin tavoiteltavampaa ja liiton pelastaminen jotenkin noloa ja säälittävää? 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä pelasteta omin voimin. Suosittelen jotain parisuhdeleiriä.

Parisuhdeleiri. En suosittele. Sitä lässytystä ei kuuntele yksikään täysjärkinen ja niitä ihmeen yhdessäolo- ja toisensa löytämisharjoituksia ei ole tarkoitettu normaaleille ihmisille.

Jos parisuhde on rikki, kylmä ja sydän haluaa erota, niin sillähän se on päätetty. Hakemus eteenpäin ja elämä jatkuu.

Suosittelen parisuhdeterapiaa, jos ette sellaista ole kokeilleet.

Kysy itseltäsi rakastatko. Kysy sitten puolisoltasi. Nuo kaksi vastausta ratkaisee seuraavat askeleet. Minä kysyin, ja ex-mies ei suostunut vastaamaan. Eropäätös oli selvä.