Te jotka olitte taiteellisesti lahjakkaita! Mitä teistä tuli isona?

Musta tuli ekonomi itc-firmaan. Vähemmän taiteellista ammattia ei löydy :)

Minkään sortin taiteilu ei kuulu edes harrastusmielessä elämääni. Eikä oma alakaan siihen liity... olen yhteiskuntatieteiden maisteri. Sääli, tavallaan, mutta en ikinä keksinyt miten voisin taitojani oikeasti hyödyntää. Halusin selkeän akateemisen tutkinnon ja työn, jossa tienaa sopivasti. Saas nähdä osaanko kannustaa lapsia taiteisiin... kun jossain vaiheessa olen kai itse alkanut ajatella, että ei se mihinkään johda... paitsi on mukava harrastus..?!

erään kirjailijan pitämään kirjoituskerhoon. Sinne valittiin muistaakseni 5 lasta omien kirjoitusten perusteella, pääsin sisään.

Yhdessä aina kirjoittelimme ja keskustelimme kirjallisuudesta ja keksimme juttuja, pärjäsin loistavasti!

Kun sitten halusin lopettaa kerhon (minä tyhmä idiootti!!! Kadun sitä aina), koska halusin olla kavereiden kanssa suoraan koulun jälkeen, niin kerhonvetäjä lopetti kerhon heti, ja muutti kauas pois.

Hän jätti minulle lähtiessään ihanan kirjoituksen joka kertoi tulevaisuudestani, siitä mitä kaikkea tulisin saavuttamaan ja tekemään. Kehystin kirjoituksen ja aina silloin tällöin luen sen läpi..



Myöhemmin pääsin halutulle ilmaisutaidonluokalle yläasteella. 20 pääsi sisään sadoista hakijoista. Se oli ihanaa aikaa!

Käytimme vapaa-aikamme tehdessä kuunnelmia ja näytelmiä. Kirjoitin tarinoita ja pärjäsin hienosti!

Ikävä kyllä sitten tuli raju murrosikä, joka ajoi minut pois lupaavalta tieltä...



Nyt yritän taas vaisujen vuosien jälkeen herätellä itsessäni luovaa puolta. Kirjoitan ja luen.. Opiskelen.

Jotenkin vaan se lapsenomainen puhdas ja vilpitön tekemisen taito on kadonnut. Ehkä se vielä löytyy. :)

vanhemapni eivät päästäneet minua haluamaani kouluun, joten se siitä sitten :( Nyt ei ole enää aikaa lähteä opiskelemaan. taiteilen omaksi ilokseni, muu maailma jää ikävä kyllä taidettani paitsi, pahoitteluni...

Soittoharrastus ei ole jättänyt mitään jälkiä.

Nuorempana tanssiin eräässä tanssiryhmässä ja vedin potkunyrkkeilyä. Nyt olen rupsahtanut mamma:(

piti kyllä tulla vapaa taiteilija. Tämä kylllä kaikkea muuta kuin vapaata :(

Minulle oli koko lapsuuden ja nuoruuden puhuttu, ja olin itsekin ajatellut, että joku taidealan ammatti on itsestäänselvyys. Kyllästyin kuitenkin koko ajatukseen ja hommasin FM tutkinnon, mutta en ole siitäkään kyllä varsinaista ammattia saanut. Opiskelin sitten taidealallakin, ja ansaitsen sen pohjalta jonkin verran (vähän!) satunnaisista freelance-töistä. En tiedä, miksi itseäni tituleerata. Havittelen hieman toisenlaista uraa parhaillaan, ja puurran (tai koetan puurtaa) sen eteen.

Kuvaamataidon numerokin muistaakseni 7. Olen kuitenkin opiskellut alaa korkeakoulussa, ja sillä tiellä edelleen. Olen tehnyt työtä alalle tyypillisen epäsäännöllisesti, mainostoimistoista vapaisiin taideprojekteihin.

yritin sitten saada aikaiseksi jotakin " kunnoillista" . Perustin perheen ja nyt olen jo vuosia opiskellut mitäpä muutakaan kuin taidetta. Elämäni vasta alkoi kun pääsin uudestaan rakastamalleni alalle.



Lapseni osoittaa jo nyt taiteellista lahjakkuutta. Häntä aion kannustaa minkä pystyn.

Toivon, että joku olisi opettanut, kuinka sitä omaa osaamistaan ja omaa työtään pystyisi tehokkaasti

myymään

ja tuomaan esille. Olen tässä touhussa aivan toivottoman surkea. Nälkätaiteilijan leikkiminenkään ei jaksa ikuisesti viehättää...

Kun itse katson vanhoja töitäni nyt, huomaan että olen oikeasti ollut todella hyvä. Halusin kuitenkin muuta ja minusta tuli yhteiskuntatieteilijä. Tutkijan työssä tarvitsee mielestäni samaa mielikuvitusta ja vähän hullua uskoa itseensä yhdistettynä kurinalaisuuteen kuin taidealoilla.



Uskon siis, ettei harrastukseni mennyt hukkaan.

reilun 10 vuoden uraputken jälkeen

Vierailija:

Minusta tuli kotiäiti ja kotirouva. Vielä nuorena piti tulla joko: urheilija, laulaja, näyttelijä tai tanssija. Ei tullut sitten mitään noista.. ja rahkeet olisi riittänyt varmaankin kaikkiin, lapsuudenkodin asenteet vain ei..

Nyt harmittaa teitysti, mutta omista lapsistani voi tulla mitä vain, mihin itse uskovat! Sen ainakin opin : )