Pilasin elämäni ottamalla koiran.

Ei leikkiä ennen töihin lähtöä. Silloin rauhoitetaan koira. Leikkimässä jätetään vain pennulle kierrokset päälle. Lisäksi ap:lla on ihan hukassa käsitys aivojumpasta koiralla.

Koiran omistaminen on olevinaan joillekin ihmisille, usein naisille, jonkinlainen status siinä missä myös vaikkapa lapset, laatuauto ja asunto ns. hyvällä alueella. Itse asiassa koira orjuuttaa isäntänsä ajankäytön, palveluttaa itseään ja kuluttaa ympäristöään, aiheuttaen paljon kustannuksia ja vaivaa läpi koko elonsa. Palkkioksi kasvattaja toki saa eläimen käskytettäväkseen ja valtaansa sekä laumanjohtajan aseman koiran hierarkiassa. Koiran nöyryys ja `ystävyys`, jotka oikeasti perustuvat vain ravinnon saantiin, ovat eläimen pitäjälle outoa kyllä jotain normaaleja ihmissuhteita syvempiä ja todellisempia arvoja. Ap, ei sinun ja lastesi tarvitse  jatkaa koirasi kanssa. Järjestä se muuhun kotiin ja perheeseen joko myymällä tai lahjoittamalla. Lopettaminenkaan ei ole pois suljettu ratkaisu.

Sekin voi olla, että lapsien riehakkuus estää koiraa rauhoittumasta ja se käy sen vuoksi koko ajan kierroksilla..

Ota seuraavaksi aikuinen koira.

Ymmärrän ap. Mulla on kissa joka tekee mut hulluksi. Tykkään kissoista ja ennen kuin kukaan alkaa klikkailla alapeukkua niin voin kertoa, että kohtelen tuota kattia hyvin. Mutta kyllä on hermot kireellä joka päivä (tai öisin lähinnä) kun huomionkipee kissa mouruaa, repii huonekaluja ja levittelee hiekat ympäri kämppää. Onhan se toki ymmärrettävää, että kissa on yöeläin ja haluais seuraa.

Ei ikinä enää mitään elukoita tähän huusholliin.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:07"]

Koira on 8kk labradorin noutaja, syönyt neljä seinää. Kylppärin lattian =10 000 remppa. Kaksi sohvaa, nojatuolin, säkillisen lasten leluja. Neljä mattoa. Osoittaa mieltään paskomalla sisään. Aktiviteetteja ja lenkitystä löytyy. Meneekö tää koskaan ohi?? Nimim. Kolmen lapsen yh jolla rahat erittäin vähissä tuon hurtan takia..

[/quote]

koira voi pilata vain oman elämäsi. Kusipäiset ilkeät kakarasi sen sijaan monen ihmisen, viattoman sivullisen elämän.

Disclaimer: minulla ei koskaan ole ollut ns. omaa koiraa. Perheessä eri rotuisia koiria on ollut useampia.

Läheisellä oli 12v iässä vanhuuden vikojen takia piikille viety labbis.

Labbis EI OLE seurakoira. Tässä läheisen tapauksessa se oli lintujen hakemiseen jalostettu ja löisin molemmat kivekset vetoa että kukaan ei olisi sitä jaksanut, ellei koira olisi ollut mahdollisimman usein mukana metsällä. Siellä toimi kuin robotti, mutta kotona varsinkin pidempien taukojen aikana välillä niin itsepäinen kuin olla voi, kissakin on helpompi käskeä. Olen nähnyt myös ns. seurakoiragenetiikalla tehtyjä labbiksia, mutta niistä paistaa ihan yhtä lailla se tietynlainen "minä olen minä"-henki kunhan se hetki tulee ja vasta sen tullessa koira on jotenkin aidoimmillaan. Ja tuntuu niin vammaiselta että koira pannaan elämään kaksoiselämää, jossa kotona joutuu ikäänkuin peittämään luonteensa. Vaikka esim. nyt suomenpystykorva on rehellisesti oma yleensä tyhjänhaukkuja-itsensä koko ikänsä ja jos ei sellaista jaksa, ei jaksa sitä labbistakaan vaikka se usein olisikin helpompi.

En tiedä onko seuralabbiksesta jalostettu työlabbis vai toisin päin, mutta molemilla on pohjalla se sama kova halu tehdä jotain mihin ihminen ei pysty. Jos sitä kykyä ja halua ei pääse toteuttamaan niin kai vähemmästäkin turhautuu.

Menee ohi.

Meillä on koulutettuja, suuria koiria. Osa on tuhonneet pentuna asuntoa, osa ei juuri mitään. Yksi söi lattian, toinen sohvan ja muuten kaiken irtaimiston, mm. Kengät.

Kukaan koirista ei ole jäänyt tuholaiseksi aikuistuttuaan. Pentuna auttoi aktiviteetit ja tarpeeksi pitkät lenkit, mutta mikään ei tuhoamista poistanut kokonaan! Muu kuin aika.
Eikö ihmiset ota näitä asioita huomioon ottaessaan koiraa? Onhan se raastavaa, tiedän kyllä kokemuksesta miltä tuntuu tulla töistä pitkän päivän jälkeen ja todeta, että koko asunto on täynnä milloin mitäkin silppua ja taas on uudet nahkakengät syöty ja sohva palasina, itkuakin tuli väännettyä pariin otteeseen. Mutta hammasta purren..

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 07:25"]Koiralle toinen koti. Mä en nykyään siedä koiria. Melkeen mielenterveys meni yhden karvakasan takia. Ihmetyttää tosin etten pidä koirista enää ollenkaan. Mutta ap, koira pihalle. Pelasta itsesi lastesi takia!
[/quote]

No ei ole ollut mielenterveys kovin hyvällä tolalla, jos menee koiranpennun takia ja pitää "pelastaa itsensä lasten takia", *reps* :D

Saattaa tosiaan riippua ihan luonteesta + se tosiasia että koira on vielä tosi nuori. Meillä koira ekat vuotensa täystuho... avasi kaikki kaapit aina oli jokin "ihana yllätys" kotiin tullessa mm. levitti jauho/kaurahiutale pussit ympäri taloa, avas pakastimen ja sen korit... kaikenmaailman eritteitä ilmesty... nykyään tosi mukava ja hyväkäytöksinen :)