Pilasin elämäni ottamalla koiran.
Koira on 8kk labradorin noutaja, syönyt neljä seinää. Kylppärin lattian =10 000 remppa. Kaksi sohvaa, nojatuolin, säkillisen lasten leluja. Neljä mattoa. Osoittaa mieltään paskomalla sisään. Aktiviteetteja ja lenkitystä löytyy.
Meneekö tää koskaan ohi??
Nimim. Kolmen lapsen yh jolla rahat erittäin vähissä tuon hurtan takia..
Kommentit (129)
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:31"]
Ymmärrän ap. Mulla on kissa joka tekee mut hulluksi. Tykkään kissoista ja ennen kuin kukaan alkaa klikkailla alapeukkua niin voin kertoa, että kohtelen tuota kattia hyvin. Mutta kyllä on hermot kireellä joka päivä (tai öisin lähinnä) kun huomionkipee kissa mouruaa, repii huonekaluja ja levittelee hiekat ympäri kämppää. Onhan se toki ymmärrettävää, että kissa on yöeläin ja haluais seuraa.
Ei ikinä enää mitään elukoita tähän huusholliin.
[/quote]
Mulla sama motto: Ei enää ikinä elukoita tähän huusholliin.
Mulla on 12v labbisvahus ja olen jo pari vuotta ollut väsynyt elukan ehdoilla elämiseen. Hoidan myös tuon kunnialla loppuun mutta uutta en ota. Hankin itselleni sopivan asunnon (pieni kerrostalo kaksio jossa ei poissaollessani liiku muu kuin valo) ja nätin auton (sedan) jahka tuosta aika jättää. Onhan se ollut mukava koira mutta olen aikuistunut ja muuttunut. En kaipaa enää metsälenkkejä tai vaellusreissuja, käyn mieluummin puistossa tai ravintolassa virkistäytymässä.
[/quote]
Mä aion ostaa uuden, ihanan ison sohvan kunhan aika tuosta katista jättää :D Nykyinen on ihan karsee kun kissa on repinyt sen kaatopaikkakuntoon.
t. Se kissanomistaja
Voin kuvitella miltä AP:sta tuntuu; oma pystykorvani söi yksinollessaan sängyn, auton penkit, sohvan, ovenkarmit plus muuta pientä (puhelin, kaukosäädin, toisen koiramme kuljetusboksin, kaulapannan, huonekaluja närhi, hiusharjoja, roskat levitti pitkin asuntoa, lattian muovimaton jne.)
Aktiviteettia sai täysin riittävästi, jokaista erilaista väsytystaktiikkaa kokeiltiin. Kuulemma kyseessä oli kovapäinen luupää, joka ei kestänyt sitä, että alamaiset jätti sen yksin kotiin. Yksinoloa harjoiteltiin pennusta asti, sitä ei paapottu ja lellitty pikkupentuna.
Kuitenkin kastraation ja koulutuksen avulla pahin tuhoaminen jäi, ja nyt tuo reilu kaksivuotias tuholainen on jotain, mistä en ikinä luopuisi.
Kamalaa :0. Olen joskus leikitellyt ajatuksella koirasta, mutta tämän keskustelun luettuani olen varma, etten halua koskaan sellaista.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 06:25"]Voin kuvitella miltä AP:sta tuntuu; oma pystykorvani söi yksinollessaan sängyn, auton penkit, sohvan, ovenkarmit plus muuta pientä (puhelin, kaukosäädin, toisen koiramme kuljetusboksin, kaulapannan, huonekaluja närhi, hiusharjoja, roskat levitti pitkin asuntoa, lattian muovimaton jne.)
Aktiviteettia sai täysin riittävästi, jokaista erilaista väsytystaktiikkaa kokeiltiin. Kuulemma kyseessä oli kovapäinen luupää, joka ei kestänyt sitä, että alamaiset jätti sen yksin kotiin. Yksinoloa harjoiteltiin pennusta asti, sitä ei paapottu ja lellitty pikkupentuna.
Kuitenkin kastraation ja koulutuksen avulla pahin tuhoaminen jäi, ja nyt tuo reilu kaksivuotias tuholainen on jotain, mistä en ikinä luopuisi.
[/quote]Ei ymmärrä. Miten voidaan sanoa että ei paapottu tai lellitty, silti ihminen on vain alamainen?
Ihminen on johtaja. Koira haluaa että sitä johdetaan. Se on onnellinen kun joku sanoo sille miten hommat toimii. Se on normaalia lauma toimintaa. Kaikki nää nyky koirat on jalostettu niin.
Nii mutku se Cesarin tökkiminen on mun mielestä pahoinpitelemistä.... Juu Juu... Ziiz...
Meillä oli sekärotuinen koira, karkasi koko ajan, varastanut ruoka., seinät ja sohvat tuhottu. Mutta kun kävimme yhden perhen luona, koira oli kiltti ja asiallinen.
En osaa sanoa, mista tuo johtui.
Jäi se loppujen lopuksi siellä ja ikinä ei tullut valituksia.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 07:10"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 06:25"]Voin kuvitella miltä AP:sta tuntuu; oma pystykorvani söi yksinollessaan sängyn, auton penkit, sohvan, ovenkarmit plus muuta pientä (puhelin, kaukosäädin, toisen koiramme kuljetusboksin, kaulapannan, huonekaluja närhi, hiusharjoja, roskat levitti pitkin asuntoa, lattian muovimaton jne.)
Aktiviteettia sai täysin riittävästi, jokaista erilaista väsytystaktiikkaa kokeiltiin. Kuulemma kyseessä oli kovapäinen luupää, joka ei kestänyt sitä, että alamaiset jätti sen yksin kotiin. Yksinoloa harjoiteltiin pennusta asti, sitä ei paapottu ja lellitty pikkupentuna.
Kuitenkin kastraation ja koulutuksen avulla pahin tuhoaminen jäi, ja nyt tuo reilu kaksivuotias tuholainen on jotain, mistä en ikinä luopuisi.
[/quote]Ei ymmärrä. Miten voidaan sanoa että ei paapottu tai lellitty, silti ihminen on vain alamainen?
Ihminen on johtaja. Koira haluaa että sitä johdetaan. Se on onnellinen kun joku sanoo sille miten hommat toimii. Se on normaalia lauma toimintaa. Kaikki nää nyky koirat on jalostettu niin.
Nii mutku se Cesarin tökkiminen on mun mielestä pahoinpitelemistä.... Juu Juu... Ziiz...
[/quote]Eiiii virhe! Älä tänne tule kertomaan Cesar Millanista mitään. Täällä koiranomistajien mielestä koiralla on inhimilliset tunteet ja ne (koirat ja omistajat) pahoittaa mielen jos niille sanoo pahasti.
Itsellä 1v Rotikka joka tietää paikkansa. On mukava katsella kun se vielä välillä testaa onko johtaja hereillä. Sen naamasta näkee et kohta yrittää jotain ja silloin korjataan pienellä tökkäyksellä, niinkuin koirat puistoissa ja johtajasudet omissa laumoissa tekee kuonollaan. Täällä tommonen on eläimen kiduttamista tai vastaavaa. Rakastan koiraani ja haluan sille vain parasta ja että se on onnellinen.
Koiralle toinen koti. Mä en nykyään siedä koiria. Melkeen mielenterveys meni yhden karvakasan takia. Ihmetyttää tosin etten pidä koirista enää ollenkaan. Mutta ap, koira pihalle. Pelasta itsesi lastesi takia!
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 07:10"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 06:25"]Voin kuvitella miltä AP:sta tuntuu; oma pystykorvani söi yksinollessaan sängyn, auton penkit, sohvan, ovenkarmit plus muuta pientä (puhelin, kaukosäädin, toisen koiramme kuljetusboksin, kaulapannan, huonekaluja närhi, hiusharjoja, roskat levitti pitkin asuntoa, lattian muovimaton jne.)
Aktiviteettia sai täysin riittävästi, jokaista erilaista väsytystaktiikkaa kokeiltiin. Kuulemma kyseessä oli kovapäinen luupää, joka ei kestänyt sitä, että alamaiset jätti sen yksin kotiin. Yksinoloa harjoiteltiin pennusta asti, sitä ei paapottu ja lellitty pikkupentuna.
Kuitenkin kastraation ja koulutuksen avulla pahin tuhoaminen jäi, ja nyt tuo reilu kaksivuotias tuholainen on jotain, mistä en ikinä luopuisi.
[/quote]Ei ymmärrä. Miten voidaan sanoa että ei paapottu tai lellitty, silti ihminen on vain alamainen?
Ihminen on johtaja. Koira haluaa että sitä johdetaan. Se on onnellinen kun joku sanoo sille miten hommat toimii. Se on normaalia lauma toimintaa. Kaikki nää nyky koirat on jalostettu niin.
Nii mutku se Cesarin tökkiminen on mun mielestä pahoinpitelemistä.... Juu Juu... Ziiz...
[/quote]
No tervetuloa meille, niin näytän miten pennusta asti sille näytettiin oma paikka, sinä saat vuorostasi kertoa miksi toimintamme ei auttanut (lisäyksenä vielä, meillä oli ennestään koira, jolla samat metodit käytössä, ei ongelmaa).
-Alusta asti kiellettiin sohvalle ja sängylle tulo: yksinollessa kusi läikät molempiin.
-Ovista kuljettiin niin, että pentukoira tuli viimeisenä.
-Ruoan sai vasta ihmisten ja vanhemman ruokailun jälkeen, ja ruokailemaan tullessa piti odottaa lupaa aloittaa.
-KIELLETTIIN sanallisesti ja niskasta napattiin epätoivottua käytöstä kitkettäessä.
-Sille ei lässytetty, ei paapottu.
-Rapsutuksia ja leikkejä sai ihmisen aloitteesta.
Ja tietenkin tiesin että koira nauttii ollessaan alimpana järjestyksessä. Sen ei tarvitse stressata omasta olostaan tietäessään, että ihminen huolehtii kaikesta, ja koira saa vain olla ja elää ilman velvollisuuksia huolehtia mistään.
Usko tai älä, perustiedot oli ja on edelleen hallussa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:33"]
Sua on huijattu pahasti, kylpyhuoneen maton uusiminen ei maksa lähellekään 10 000.. ei vaikka vaihtaisi karmit ja ovet samalla. Ja selvästi koira ei saa tarpeeksi aktiviteetteja kun käyttäytyy noin.
[/quote]
Menee uusiksi kylppärin kosteuseristys, eli koko kylppäri. Pelkää lattiamattoa e voi vaihtaa nykyrakennusmääräyksin. Kai sulla oli kotivakuutus?
[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 07:28"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 07:10"][quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 06:25"]Voin kuvitella miltä AP:sta tuntuu; oma pystykorvani söi yksinollessaan sängyn, auton penkit, sohvan, ovenkarmit plus muuta pientä (puhelin, kaukosäädin, toisen koiramme kuljetusboksin, kaulapannan, huonekaluja närhi, hiusharjoja, roskat levitti pitkin asuntoa, lattian muovimaton jne.)
Aktiviteettia sai täysin riittävästi, jokaista erilaista väsytystaktiikkaa kokeiltiin. Kuulemma kyseessä oli kovapäinen luupää, joka ei kestänyt sitä, että alamaiset jätti sen yksin kotiin. Yksinoloa harjoiteltiin pennusta asti, sitä ei paapottu ja lellitty pikkupentuna.
Kuitenkin kastraation ja koulutuksen avulla pahin tuhoaminen jäi, ja nyt tuo reilu kaksivuotias tuholainen on jotain, mistä en ikinä luopuisi.
[/quote]Ei ymmärrä. Miten voidaan sanoa että ei paapottu tai lellitty, silti ihminen on vain alamainen?
Ihminen on johtaja. Koira haluaa että sitä johdetaan. Se on onnellinen kun joku sanoo sille miten hommat toimii. Se on normaalia lauma toimintaa. Kaikki nää nyky koirat on jalostettu niin.
Nii mutku se Cesarin tökkiminen on mun mielestä pahoinpitelemistä.... Juu Juu... Ziiz...
[/quote]
No tervetuloa meille, niin näytän miten pennusta asti sille näytettiin oma paikka, sinä saat vuorostasi kertoa miksi toimintamme ei auttanut (lisäyksenä vielä, meillä oli ennestään koira, jolla samat metodit käytössä, ei ongelmaa).
-Alusta asti kiellettiin sohvalle ja sängylle tulo: yksinollessa kusi läikät molempiin.
-Ovista kuljettiin niin, että pentukoira tuli viimeisenä.
-Ruoan sai vasta ihmisten ja vanhemman ruokailun jälkeen, ja ruokailemaan tullessa piti odottaa lupaa aloittaa.
-KIELLETTIIN sanallisesti ja niskasta napattiin epätoivottua käytöstä kitkettäessä.
-Sille ei lässytetty, ei paapottu.
-Rapsutuksia ja leikkejä sai ihmisen aloitteesta.
Ja tietenkin tiesin että koira nauttii ollessaan alimpana järjestyksessä. Sen ei tarvitse stressata omasta olostaan tietäessään, että ihminen huolehtii kaikesta, ja koira saa vain olla ja elää ilman velvollisuuksia huolehtia mistään.
Usko tai älä, perustiedot oli ja on edelleen hallussa.
[/quote]
Kuka pösilö kuvittelee, ettei koira mene sängylle ja sohvalle kun se on sille kerran opetetettu. Koira tietää, että sänkyyn ei saa mennä kun ihmiset on paikalla. Kun olette pois se etsii mykavimman paikan olla. Makuhuoneeseen pääsyn estäminen ja sohvalle pyykinkuivaustelinettä, jakkaraa ym. ettei koira halua sinne mennä. Näin kun tekee pari ekaa vuotta niin saattaa olla että koira on jo löytänyt vakkarilepopaikat kotoa, eikä pyri kiellettyihin paikkoihin.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:07"]Koira on 8kk labradorin noutaja, syönyt neljä seinää. Kylppärin lattian =10 000 remppa. Kaksi sohvaa, nojatuolin, säkillisen lasten leluja. Neljä mattoa. Osoittaa mieltään paskomalla sisään. Aktiviteetteja ja lenkitystä löytyy.
Meneekö tää koskaan ohi??
Nimim. Kolmen lapsen yh jolla rahat erittäin vähissä tuon hurtan takia..
[/quote]
Vasta alkanut tuhaminen ja kuitenkin noi paljon saanut aikaan. Erottu, muutettu? Joka aamu klo. 05.00 lenkille mukana 2,4 ja 6 vuotiaat? Porvoossako?
Mulla oli labbis. Tuhos kyllä paljon, kengät, puupäiset puukot jne... sekä kokonaisen auton sisustan. Ei tule enää, nyt on kohta 7 kk:n ikäinen mitteli.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 22:27"]Kaikki lapset ovat mukana lenkillä. Niin villejä tapauksia että tappaavat toisensa jos sisälle jättää.
[/quote]
Kuulostaa kieltämättä hieman siltä, että olet jättänyt sekä lapset että koiran kasvattamatta...
Meillä oli aikoinaan ensimmäisen koiran kanssa käytösongelmia. Näin jälkikäteen ajateltuna luulin, että olimme kouluttaneet koiran paremmin kuin olimmekaan. Ajattelin että käytösongelmat johtuivat pitkälti koirasta, mutta vika oli enemmän meissä ja toisaalta liian vaikeassa rodussa/luonteessa ensimmäiseksi koiraksi. Toivon, että olisimme hakeneet kunnolla ammattiapua heti alussa.
Koira sai kuitenkin elää elämänsä meidän kanssa. Me opimme virheistämme ja yritimme parhaamme mukaan korjata niitä vuosien kuluessa. Nyt meillä on sitten kaksikin hyväkäytöksistä, koulutettua koiraa, joiden rodut/luonteet sopivat meidän perheeseen.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 23:31"]
Ymmärrän ap. Mulla on kissa joka tekee mut hulluksi. Tykkään kissoista ja ennen kuin kukaan alkaa klikkailla alapeukkua niin voin kertoa, että kohtelen tuota kattia hyvin. Mutta kyllä on hermot kireellä joka päivä (tai öisin lähinnä) kun huomionkipee kissa mouruaa, repii huonekaluja ja levittelee hiekat ympäri kämppää. Onhan se toki ymmärrettävää, että kissa on yöeläin ja haluais seuraa.
Ei ikinä enää mitään elukoita tähän huusholliin.
[/quote]
Mulla sama motto: Ei enää ikinä elukoita tähän huusholliin.
Mulla on 12v labbisvahus ja olen jo pari vuotta ollut väsynyt elukan ehdoilla elämiseen. Hoidan myös tuon kunnialla loppuun mutta uutta en ota. Hankin itselleni sopivan asunnon (pieni kerrostalo kaksio jossa ei poissaollessani liiku muu kuin valo) ja nätin auton (sedan) jahka tuosta aika jättää. Onhan se ollut mukava koira mutta olen aikuistunut ja muuttunut. En kaipaa enää metsälenkkejä tai vaellusreissuja, käyn mieluummin puistossa tai ravintolassa virkistäytymässä.