Gallup psyykelääkkeiden käyttäjistä, tule vastaamaan!

N25, ja jo toinen masennus (ensimmäinen 18v). Sairaanhoitaja ammatiltani ja tällä hetkellä kuntoutustuella. Sairaanhoitajan työhön en aio enää palata, paloin siinä totaalisen loppuun. Toivottavasti saan opiskelupaikan ja pääsen kouluun sitten syksyllä :)

38v. lähihoitaja, kokopäivätyössä, 1 lapsi, mies ja okt, bipo, 7 vuotta lääkityksellä.

Aloin syömään lääkkeitä 16-vuotiaana, Sepram 40mg ja Ketipinor 25mg, joka myöhemmin vaihtui Mirtatsapiiniin 30mg. Opiskelen tällä hetkellä itselleni toista ammattia, hoitajaks. Sekamuotoinen masennus ja ahdistus tila.

21v. Opiskelen ja teen töitä siinä opiskelun ohessa siivoojana. Minä olen juuri niitä ihmisiä kenestä ei masennusta huomaa ulospäin. Osittain kyllä maanisten kausien takia hankala ulospäin masennusta huomata. Nyt on lääkityset kunnossa ja kaksisuuntaisen vaihtoehtoa mietitään.

N 40, filosofian tohtori, asiantuntijatyö, 3 lasta, ydinperhe ja oma talo. Kolmannen kerran viimeisen 5 vuoden aikana n. puolen vuoden ssri-kuurilla sosiaalisten tilanteiden pelon ja masennuksen takia. Mun aivokemiani on ilmeisen herkkä stressille ja ylikuormitukselle, josta selviän lääkityksen avulla. N. pari viikkoa lääkityksen aloittamisen jälkeen alan voida hyvin ja en halua jatkaa lääkitystä puolta vuotta pidempään sivuoireiden (lähinnä seksuaalinen nautinto heikkenee) takia, vaikka lääkitys muuten sopii ja helpottaa elämää. Ei nämä pahamaineiset psyykenlääkkeet nyt niin kummallisia ole. Mulla on aivojen serotoniinin tuotanto omasta takaa vähän heikkoa ja se vaatii näköjään silloin tällöin vähän korjailua. Toisaalta parhaiten auttaisi varmaan elämän rauhoittaminen niin, että ehtisi huolehtia itsestään paremmin ja rentoutua enemmän. No, ehkäpä niillekin jää pian enemmän aikaa kun lapset kasvavat.

Nainen 36 vuotta. Ammatti: opettaja, naimisissa, kolme lasta. Masennuslääkitys ollut jo useamman vuoden ajan toistuvan masennuksen takia. Ensimmäistä kertaa söin masennuslääkettä jo 20-vuotiaana, lasten odotuksen ja syntymän aikana/jälkeen jälkeen olin pitkään (n. 6 vuotta) ilman lääkitystä. Nyt olen syönyt taas vuoden (ssri-lääke) ja hyvin menee. Jaksan töissä jne. Seksuaalinen vaikutus muuten vähenee ajan myötä eli minullakin oli alussa selviä orgasmivaikeuksia jne, mutta nyt ne ovat väistyneet.

Nainen, 23v. Kolme keskenjäänyttä ammattikoulua, tällä hetkellä sairauspäivärahalla. En selviä arjessa enkä voi tällä hetkellä opiskella. En, vaikka haluaisinkin. 

Nainen, 16 v ja opiskelija

N19, opiskelija

N 36, yhteiskuntatieteiden maisteri, toimittaja, äiti, kaksi lasta, aviomies ja oma koti. Mielialalääkitys.

N41, tutkija, 4 lasta. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:57"]Hei. Inspiroiduin toisesta keskustelusta, ja tahtoisin, että jokainen psyykelääkkeiden käyttäjä tulisi kirjoittamaan tänne seuraavat tiedot: ikä, sukupuoli, koulutus/työ. Tarkoitukseni on todistaa, että masennuksesta tai muusta mt-ongelmista kärsivä ihminen voi olla aivan tavallinen, arjestaan selviävä ja työssäkäyvä ihminen, jonka ongelmia ei päällepäin edes arvaisi. Että nämä masentuneet eivät ole pelkkää elämänkoululais-porukkaa, jotka nyhjäävät vain kotona (yhtään heitä syyllistämättä).

Itse olen 22v luokanopettajaksi valmistuva yliopisto-opiskelija, nainen. Sairastan masennusta, käytän mielialalääkkeitä ja ulospäin olen se ilopilleri, jolla ''ei ole koskaan mikään huonosti''. 
[/quote]

Mites jo nyt valmistut luokanopeksi? Koulutus kestää 5 vuotta?

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:57"]Hei. Inspiroiduin toisesta keskustelusta, ja tahtoisin, että jokainen psyykelääkkeiden käyttäjä tulisi kirjoittamaan tänne seuraavat tiedot: ikä, sukupuoli, koulutus/työ. Tarkoitukseni on todistaa, että masennuksesta tai muusta mt-ongelmista kärsivä ihminen voi olla aivan tavallinen, arjestaan selviävä ja työssäkäyvä ihminen, jonka ongelmia ei päällepäin edes arvaisi. Että nämä masentuneet eivät ole pelkkää elämänkoululais-porukkaa, jotka nyhjäävät vain kotona (yhtään heitä syyllistämättä). Itse olen 22v luokanopettajaksi valmistuva yliopisto-opiskelija, nainen. Sairastan masennusta, käytän mielialalääkkeitä ja ulospäin olen se ilopilleri, jolla ''ei ole koskaan mikään huonosti''.  [/quote] Mites jo nyt valmistut luokanopeksi? Koulutus kestää 5 vuotta?

[/quote]

valmistuva, joskus tulevaisuudessa, ei valmistunut

47 vuotias nainen, koulutus lastenhoitaja. Nykyisin olen työkyvyttömyyseläkkeellä muun syyn, kuin masennukseni takia.

Nainen, 33, sosiaalityöntekijä (YTM). Kärsin masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja unettomuudesta ja näihin käytän myös lääkitystä.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:12"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 20:57"]Hei. Inspiroiduin toisesta keskustelusta, ja tahtoisin, että jokainen psyykelääkkeiden käyttäjä tulisi kirjoittamaan tänne seuraavat tiedot: ikä, sukupuoli, koulutus/työ. Tarkoitukseni on todistaa, että masennuksesta tai muusta mt-ongelmista kärsivä ihminen voi olla aivan tavallinen, arjestaan selviävä ja työssäkäyvä ihminen, jonka ongelmia ei päällepäin edes arvaisi. Että nämä masentuneet eivät ole pelkkää elämänkoululais-porukkaa, jotka nyhjäävät vain kotona (yhtään heitä syyllistämättä). Itse olen 22v luokanopettajaksi valmistuva yliopisto-opiskelija, nainen. Sairastan masennusta, käytän mielialalääkkeitä ja ulospäin olen se ilopilleri, jolla ''ei ole koskaan mikään huonosti''.  [/quote] Mites jo nyt valmistut luokanopeksi? Koulutus kestää 5 vuotta?

[/quote]

valmistuva, joskus tulevaisuudessa, ei valmistunut
[/quote]

No eikös sillon olla vaan luokanopettajaopiskelijoita? Yleensä kun puhutaan, että joku on "luokanopettajaksi valmistuva" niin opinnot ovat jo aivan loppusuoralla.

37v sairaanhoitaja, ydinperhe, oma talo, mielialalääkityksellä oireeton (toistuva masennus).

N39, VTM, mies, 3 lasta, töissä, masennuslääkitys jo 9 vuotta

N40. Koulutus AMK, ammatti kirjastonhoitaja. Masennuslääkitys.

up