Yksinäisyys lyö, kun saavun kotiini pimeään.

Yksinäisyys syö minut sisältä hitaasti mutta varmasti. Välillä havahdun miettimään tuleeko elämääni enään naista joka saa sen kadoksissa olevan hymyni jälleen kasvoilleni. Ei en ole kohtaloni itse valinnut.