Miksi lapsille opetetaan toivelistan laatimista? Turha syyttää muita että lapset pettyy, kun itse ei pysty täyttämään lapsen jokaista mielivaltaista toivetta.

Meinaatko ettei elämässä kannata toivoa mitään jos sitä ei varmasti saa?

Suojelkaa nyt hyvät ihmiset lapsianne pettymyksiltä! Mitä siitä tulisikaan, jos lapset joutuvat sietämään pettymyksiä noin nuorena?

Meillä puhutaan ihan avoimesti rahasta lasten kanssa. He tietävät, että meillä ei ole varaa ostaa jatkuvasti kaikenlaista. Ovat itse säästäneet lahjarahoistaan isompiin juttuihin. Mutta toisaalta yritämme myös välittää lapsille sellaisia arvoja, että materia ei ole tärkeintä.

Sitten kasvaa ihania aikamiespoikia ja -tyttöjä, jotka leikkii barbeilla ja legoilla vielä 40-vuotiaina eikä perheen perustaminen kiinnosta.

Kyllä meidän lapset on aina saaneet tehdä toivomuslistoja. Sehän on osa joulun odotusta. Aina on myös puhuttu että kaikkea ei saa mitä toivoo, mutta jonkin jutun pukki ehkä listalta kuitenkin valitsee. Lisäksi lapset itsekin ovat sitä mieltä että on kiva saada yllätyksiä, eikä niin että tasan tietää etukäteen kaiken mitä lahjaksi saa.

Mitä? Toivelistahan on mahtava rahan käytön ja ostamisen työkalu aikuisenakin.

1. Näet jotain mitä haluat, mutta et osta sitä vielä.

2. Lisäät tavaran listalle

3. Käyt listaa läpi ja poistat turhia, joita tajuat ettet oikeasti halua, olit vaan innoissasi vaikka mainoksesta tai villityksestä

4. Tutkit tarkemmin tuotteita, mikä olisi sopiva tuote sinun budjettiin ja arvostelujen perusteella.

5. Etsit mistä sen saa halvimmalla.

6. Ostat tuotteen alennusmyynnistä.

Näillä ohjeilla jää paljon tavaroita, joita ei oikeasti tarvitsi, ostamatta ja ne mitkä hankkii on parempia ja kestävämpiä.

Paljon helpompaa, jos lapsi tekee kaiken tuon työn itse. Varsinkin kohtaa 3 ei voi kukaan muu tehdä puolestasi.