Lue keskustelun säännöt.
Aikuistenkin ystävyys menee pilalle, kun ystävä löytää miehen
18.12.2021 |
Taustatietona: ollaan ihan aikuisia eli ei ole teini-iästä kyse. Ystävyys ei ainakaan omalla kohdalla ole aikuisena mitään jatkuvaa yhdessä nyhjäämistä, kun kaikilla on ollut omat kiireensä töiden ja muiden suhteen. Aika tavallista on, että on viestitelty esim. kerran viikossa tai kahdessa ja nähty muutaman kuukauden välein, jos on hiemankaan enemmän välimatkaa.
Monta kertaa olen saanut todistaa aikuisena, kuinka ystävyys menee pilalle, kun ystävä löytää miehen. Ystävät tuntuvat unohtuvan ja koko elämä pyörii miehen ympärillä. Jos ennen pidettiin yhteyttä tasapuolisesti ja molemmat ottivat yhteyttä, jää yhteydenpito toiselta tyystin uuden kumppanin myötä. Sitten kun itse viestittelee toiselle, niin vastaamisessa kestää ja vastaukset ovat lyhyitä. Miehen löytänyttä ei enää jaksa kiinnostaa ystävän kuulumiset ja ystävällekin kerrotaan vain uudesta miehestä ja koko elämä tuntuu pyörivän nyt miehen ympärillä. Vaikka on iloinen toisen löydettyä rakkautta elämäänsä, niin samalla surettaa, kun tietää ystävyyden todennäköisesti näivettyvän tuon parisuhteen myötä.
Näkemiset harventuvat ja toinen ei viitsi enää matkustaa luoksesi, kun kaikki aika menee uuden miehen kanssa. Silloin kun nähdään, niin osa haikailee jo takaisin miehensä luokse eikä yhdessä enää tehdä mitään erityistä (mennä syömään, elokuviin tms), kun nuo asiat tehdään nyt miehen kanssa. Osa jopa raahaa miehensä mukaan jokaiseen tapaamiseen, eikä kahdenkeskisestä ajasta ystävän kanssa ole enää tietoakaan. Ajankaan kanssa ei helpota, kun osa hankkii lapsia miehen kanssa ja yhteistä aikaa ei ole senkään vertaa.
Onko muilla tällaista? Miten jaksatte miehen perään katoavia ystäviä? Ja tätä ongelmaa voi olla niin sinkuilla kuin parisuhteellisillakin, kaikki eivät sekoa omasta kumppanista ja pysyvästi luovu omasta elämästään, vaikka olisikin parisuhteessa.
Kommentit (65)
jos itse olet parisuhteessa, niin teitkö samoin omille ystävillesi aikanaan? aika monella iskee alkuun kuherruskuukausi, jolloin voi mennä parikin vuotta alkuhuumassa. sitten alkaa taas löytyä aikaa muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi varmistaa, että et vie hänen miestään. On parempi pelata varman päälle.
Tiedän niin, mistä puhut! Lapseni kummi, joka on ystäväni, on juuri tässä tilanteessa. Löysi miehen ja yhteydenpito hänen puoleltaan on liki lakannut. On tosi kurjaa, kun yritän pitää yhteyttä ja ystävän elämään ei mahdu mitään muuta kuin tuo uusi rakas. Toki itsekin rakastuneena tiedän, millaista tuo on, mutta kyllä ainakin itse ihan normaalisti jatkoin elämääni silloin, kun tapasin mieheni. Näin ystäviä ihan yhtä usein kuin ennenkin.
kuulostaa ihan eräältä opiskelukaveriltani. olimme tunteneet vuosia ja nähneet säännöllisesti. sitten tapasi nykyisen miehensä ja ollaankohan kertaakaan näiden vuosien aikana nähty kahden. haluaa tavata porukalla, että ottaisin oman miehenikin mukaan. meidän miehillä ei ole kauheasti yhteistä, niin tuollaiset tuplatreffit lähinnä vaivaannuttaa. olisi joskus kiva nähdä kahdestaan ihan kuin ennen vanhaan.
Tämä on tabu, josta ei puhuta. Onhan se jotenkin noloa myöntää olevansa mustis tai pahoillaan siitä, että itselle tärkeä ihminen löytää puolison.
Se vaan nyt muuttaa tosi paljon välejä, jos toinen unohtuu siihen parisuhdemaailmaan. Ja kun tulee näitä yhteisiä koteja, lapsia ja muita. Ei voi samalla tavalla enää rennosti nähdä, kun toisen puoliso ja lapset pyörii siinä jaloissa. Eikä aikaakaan enää löydy, kun se lauantai-ilta halutaan viettää puolison ja lasten kanssa kotona.
Odotan sitä, että ikäpolveni ihmisten lasten lennettyä pesästä olisi taas aikaa ystäville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Mun ystävä kuvitteli mun tekevän noin, kun aloin seurustella vuosia sitten. Olin ollut sinkku, kun olimme tämän ystävän kanssa tutustuneet. Ystäväni on aina ollut sinkku ja halunnut muita sinkkuja ympärilleen. Ei ole halunnut muistutuksia parisuhteesta ja perhe-elämästä.
Kun aloin seurustella, niin ystävä itse ajatteli mun noudattavan katoavan ystävän kaavaa ja hän itse otti minuun etäisyyttä heti seurustelusta kuullessaan. Kerran sitten tunnusti, ettei kestä katsoa toisten parisuhdeonnea, kun ei ole itse saanut sitä kokea ja asia tekee kipeää. Olin kyllä aavistellut tätä jo aiemmin, enkä siksi hehkuttanut parisuhdettani koskaan tälle ystävälle. Silti pelkkä tieto parisuhteestani, yhteen muuttamisesta yms oli liikaa.
Seurustelusuhteeni vaikutti kuitenkin pysyvästi väleihimme. Pidämme satunnaisesti yhteyttä ja en ole ainoa, jonka kohdalla on tehnyt näin. Kertoo usein erkaantuneensa jostain ystävästä, joka on alkanut seurustella. Tulee surullinen olo tämän ystävän puolesta, kun hän "hylkää itse ystävät, ennen kuin ystävät ehtivät tekemään niin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ajattelee isompaa kuvaa, niin pariutuminen on olemassaolomme edellytys ja ohjaa vahvasti toimintaamme. Siksi on ymmärrettävää, että sitä omaa paria priorisoidaan kaikista eniten. Kaikki vähän eri tavoin, mutta noinhan siinä monesti käy, että ystävät jäävät ainakin vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta on ymmärrettävää, että parisuhteessa/lapsiperheessä ei välttämättä enää löydy aikaa jokaviikkoisille näkemisille. mutta jos on nähty harvakseltaan, niin kyllä musta jotain kertoo, jos toiselle ei löydy aikaa edes muutamia kertoja vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu asiaan. Elämä muuttuu. Ihan luonnollista, että oma perhe menee ystävien edelle.
Ihmisillä on normaalisti muutakin elämässä kuin perhe. Huvittaa tätä hokevat perheenäidit jotka sitten päivystää yksin kotona kun mies ja lapset on kavereillaan tai harrastuksissa.
Mutta AP, kyllä, kyllä olen huomannut ihan saman. Moni nainen unohtaa ystävänsä kun löytää miehen. Ja sitten kun tulee ero, niin sitten olkapääksi kaveri kelpaa kyllä. Nimim. kokemusta on.
(Miksei miehillä ole vastaavaa? )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse naimisissa ja tunnistan saman: minuakin harmittaa, kun joku ystäväni löytää uuden miehen (joko eron tai pitkän yksinolon jälkeen). Lähes jokainen menee tuossa vaiheessa ihan sekaisin siitä miehestä. Eräs ystäväni unohti kaiken miehen takia: ystävät, harrastukset jne. Tuosta on vielä sen verran vähän aikaa, että saa nähdä, palaako joskus takaisin omaksi itsekseen.
Kukaan ei itse myönnä olevansa tuollainen, että hylkää ystävänsä parisuhteen takia.
Ei sitä ehkä itse huomaakaan, kun kalenteri on täynnä parisuhdejuttuja ja sitten jossain välissä ehtii näkemään ystäviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kyseenalaistaa ystävyytenne laatu. mun ystävä löysi tänä vuonna miehen ja paljon aikaa menee nyt miehen kanssa viihtymiseen ja kuherteluun. Meidän tapaamiset on vähentyneet, mutta melkein joka päivä viestitellään ja välillä pitkiäkin keskusteluja. Vielä ei ole kukaan ystävä hylännyt täysin miehen takia.
Jos on pieniä lapsia, niin niiden hoitamiseen menee kyllä aivan valtavasti energiaa ja aikaa, niin en lähtisi loukkaantumaan siitä jos ystävä ei pysty antamaan teille niin paljoa huomiota tai pääse tapaamaan. Sen sijaan voisitte itse mennä käymään ja vaikka kysyä voitteko olla jotenkin avuksi.
Eiköhän lähes kaikilla uusi suhde näy muissa ihmissuhteissa:
Jos ihmisellä on töitä 8 tuntia päivässä ja oletettavasti nukkuisi 8 tuntia yössä. Työmatkoihin menisi vaikka tunti ja päivään jäisi 7 tuntia, joiden aikana pitäisi hoitaa vapaa-aika (harrastukset, ystävien näkeminen, kaupassa käynti jne). Jos tuohon yhtälöön tulee uusi ihminen, niin kyllä se aika on jostain aiemmasta pois. Töistä voi harvemmin nipistää, joten vapaa-ajassahan tuo näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Miten tämmöinen viesti voi saada näin paljon yläpeukkuja? Onko teillä oikeasti tuollainen ajatusmaailma ja kaveripiiri?
Kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse naimisissa ja tunnistan saman: minuakin harmittaa, kun joku ystäväni löytää uuden miehen (joko eron tai pitkän yksinolon jälkeen). Lähes jokainen menee tuossa vaiheessa ihan sekaisin siitä miehestä. Eräs ystäväni unohti kaiken miehen takia: ystävät, harrastukset jne. Tuosta on vielä sen verran vähän aikaa, että saa nähdä, palaako joskus takaisin omaksi itsekseen.
Sama täällä. Itselläni on mies mutta kaipaisin naiskavereita. Mutta ne on sitä mukaan haihtunut mun elämästä kun se kumppani on löytynyt. Sen kanssa tehdään kaikki, ei edes kauppaan mennä enää yksin. Kaveritkin on vaihtunut sen miehen kavereihin ja näiden puolisoihin. En vaan ymmärrä.... Ihan kun se, että on miehen kaverin kumppani, olisi joku must pohja ystävyydelle.
Tämmöiset naiset on mielestäni just semmosia perässävedettäviä, kellä ei ole mitään omaa.
Jotkut ovat jopa muokanneet ulkonäkönsä prikulleen tätä uutta miestä miellyttäväksi.
Esim. värjänneet hiukset ihan toisen väriksiksi tai alkaneet pukeutua ihan eri tyyliin, koska mies sanoi, että tykkää enemmän väristä X tai tyylistä Y.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Miten tämmöinen viesti voi saada näin paljon yläpeukkuja? Onko teillä oikeasti tuollainen ajatusmaailma ja kaveripiiri?
Kamalaa.
Jotkut pyörittävä ihmisiä ja kavereita vain hyötyäkseen jotenkin. En ajattele itse noin mutta mulla on pari kaveria/tuttua jotka tätä tekee. Paljon pinnallisia ystävyyksiä, jotka on tarkoitettu lähinnä siihen, että saadaan instaan bilekuvia ja tykkäyksiä (niiltä kavereilta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hankkii kavereita sen takia, että niiden kanssa voi esittää suosittua ja sosiaalista ihmistä sekä niiden kautta löytää miehen. Kun kumppani on löydetty niin kavereita ei enää tarvitse.
Miten tämmöinen viesti voi saada näin paljon yläpeukkuja? Onko teillä oikeasti tuollainen ajatusmaailma ja kaveripiiri?
Kamalaa.
Valitettavasti tuo kommenti on todenmukainen kuvaus monista ystävyyssuhteista. Ystävät ovat etenkin monille naisille käytännössä vain verkostoitumista, joiden kautta koitetaan saada itselleen jotain.
Kuuluu asiaan. Elämä muuttuu. Ihan luonnollista, että oma perhe menee ystävien edelle.