Onko väärin ajatella lapsia eriarvoisina?

On väärin. Moni tekee kuitenkin noin. Voisitko muuttaa ajatteluasi niin, että lapsesi ovat erilaisia? Parempi lapsi tarkoittaa sitä, että on myös huonompi lapsi.

No on aivan kummallista. Miten niin "parempi"? Onko elämä joku suoritus, missä kilpaillaan?

Millä tavalla hän on parempi? Tarkoitatko kiltimpi, eli tekee kaiken siten kuin sinä haluat?

Minulla on kaksi poikaa ja kamppailen saman kanssa. Esikoinen ei viitsi mitään yrittää, kun kuopus on ahkerampi. Esikoinen on kostonhimoinen ja kuopus sovittelevampi. Esikoinen ottaa yhteyttä vain, kun tarvitsee jotain. Kuopus toimii empaattisemmin.

Eli kyllä minulla on selkeä kuva paremmuudesta.

Minkäs sinä ajatuksillesi voit. Tärkeää on, että ne eivät näy toiminnassasi. Eli pidä huolta siitä, että yhtä paljon olet läsnä kummallekin, yhtä kiinnodtuneena kummankin asioista, yhtä hellänä ja rakastavana vanhempana.

Meillä myös sama tilanne, kuopus on paljon paremmin onnistunut versio

Kyllä jokainen edes jollain tasolla pitää toisesta lapsesta enemmän kuin toisesta. Mutta siitä huolimatta kaikkia pitää kohdella samanarvoisesti, mutta kumminkin yksilöllisesti.

Luullakseni varsin inhimillistä. Kunhan kohtelee tasapuolisesti niin ei hätää.

Tätä on vaikea näin yhden maailman ihanimman pikkupojan äitinä hahmottaa (en voisi kuvitellakaan että toinen olisi parempi?!) mutta täytyy myöntää, että olen havaitsevinani tuollaista mieheni lasten kohdalla - esikoisensa on kamalan itsekäs ja epäkunnioittava, kiusaa siskoaan ja pompottaa, laiska ja välinpitämätön muiden tunteista. Pikkusiskonsa taas aivan erilainen: kiltti, kaikista huolehtiva, yrittää miellyttää siskoaan, välittää ja ehkä jopa rakastaakin velipuoltaan ja avoin ja sosiaalinen jne. Ikäeroa siskoksilla reilu vuosi, ettei se suuri ikäerokaan pitäisi olla syynä niin erilaisiin käytöksiin.

Mutta luulen että miehenikin pitää tästä kakkokesta hieman enemmän, vaikkei asiaa ikinä myönnä.