Ei minulla taidakkaan olla kunnon kavereita...

On, on, täältä löytyy.. Koetan vaan selvitä tästä elämästä yksinäisenä. Lapsia kannustan luomaan ystävyyssuhteita, jotta heille ei kävisi niin kuin minulle..

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:00"]

On, on, täältä löytyy.. Koetan vaan selvitä tästä elämästä yksinäisenä. Lapsia kannustan luomaan ystävyyssuhteita, jotta heille ei kävisi niin kuin minulle..

[/quote]

Samaa opetan omillekin lapsille. Nyt vasta konkreettisesti oppinut, että ei kukaan kysele perään jos en itse ota yhteyttä. En tiedä tekeekö lähivanhemmuus isänä asialle oman kääntöpuolensa vai mistä mahtaa johtua

AP

No mun perään kaipailisi vain lapset ja lastensuojelu ja poliisi, jos katoaisin. Oma äitikään ei ikinä soita. Yritän kovasti olla monessa mukana, etten tuntisi oloani niin yksinäiseksi, mutta eihän tuttavat ole sama asia, kuin ystävät ja sukulaiset. Mulla on todella paljon moikkailu ja niitänäitä juttelu tuttuja (jopa julkkiksia :O), mutta ei ketään, joka ottais minuun yhteyttä tai juttelisi jotain syvällisempää. Eikä niille voi kertoa elämässä olevista vaikeista asioista, kun niitä ei kiinnosta.

Täällä kans..vaikka kuolisin,niin kukaan ei varmaan perheeni lisäksi edes huomaisi.

AP tässä ihmettelee, että onko teillä muilla jotenkin hyväksikäytetty olo? Aina saa keskustellessa (oman keskustelun avauksen jälkeen) kuunnella muiden ongelmia, mutta toisinpäin se ei vain toimi vaan vastaukset on tyyliä juu, jaa ja ok? somessa myös peukky? näitä ehkä seuraa myös heidän omat elämäntarinansa? Elämä tuntuu muiden silmissä yhtä tärkeältä kuin muutaman päivän vanha maito?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:35"]AP tässä ihmettelee, että onko teillä muilla jotenkin hyväksikäytetty olo? Aina saa keskustellessa (oman keskustelun avauksen jälkeen) kuunnella muiden ongelmia, mutta toisinpäin se ei vain toimi vaan vastaukset on tyyliä juu, jaa ja ok? somessa myös peukky? näitä ehkä seuraa myös heidän omat elämäntarinansa? Elämä tuntuu muiden silmissä yhtä tärkeältä kuin muutaman päivän vanha maito?
[/quote] Kyllä. Tämä on syy siihen etten jaksa enää edes yrittää hankkia uusia ystäviä, tuohon se menee joka kerta. Aina vaan "minä minä minä", lyhyesti kysellään muodon vuoksi ehkä joskus mitä minulle kuuluu, hyvä jos vastausta kerkee sanoa kun juttu painottuu taas tähän "ystävään". Kaikki ne on samanlaisia, saa olla joku helvetin terapeutti ja kuunnella muiden ongelmat, mutta koskaan ei mitään takaisin saa. Siinä se huomattiin kun itsellä oli vaikeaa, niin kummasti kaverit kaikkosi kuin pieru Saharaan, eikä otettu mitään kantaa asiaan saati soitettu edes joskus, että kuinka voin. Kyllästynyt ja pettynyt olen ihmisiin.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:35"]

AP tässä ihmettelee, että onko teillä muilla jotenkin hyväksikäytetty olo? Aina saa keskustellessa (oman keskustelun avauksen jälkeen) kuunnella muiden ongelmia, mutta toisinpäin se ei vain toimi vaan vastaukset on tyyliä juu, jaa ja ok? somessa myös peukky? näitä ehkä seuraa myös heidän omat elämäntarinansa? Elämä tuntuu muiden silmissä yhtä tärkeältä kuin muutaman päivän vanha maito?

[/quote] Kyllä vaan. "Ystäväni" on esikoiseni kummi, mutta esim. ristiäisissä naureskeli miehensä ilmeilyille koko tilaisuuden ajan ja sen jälkeen kävi pari kertaa seisomassa meidän eteisessä lasta katsomassa, ja yhteydenpito jäi. Viimeksi kun kävi täälläpäin, sanoi että tulee katsomaan meitä jos ehtii muttei lupaa mitään. Arvatenkin, ei näkynyt. Kuulostan ehkä lapselliselta, mutta pahoitin tuosta mieleni.

Sitten on muita kavereita jotka kyllä vastaa jos kysyn kuulumisia, mutta että kysyisi itse ensin, niin ei...Nyt olen viimeisen parin vuoden aikana lakannut itsekin pitämästä sitten yhteyttä koska olen tuntenut itseni niin tyhmäksi. Sitten ihmeteltiin kuitenkin kun synnytin toisen lapseni enkä ollut kertonut raskaudesta :) Ja juu, apuni ja kuuntelutaitoni on kyllä kelvanneet, mutta että toisinpäin? Itselleni on tosin jotkut sanoneet, että on vikaa mussakin, pitää ottaa vastuu itse siitä miten antaa muiden kohdella itseään, ja niinhän se osittain onkin.

Kirjoitettuna kuulostan tosi säälittävältä, pahoittelen.

Mä sain tänään yllättyä positiivisesti. Musta tuntui, että olen kavereilleni vain se jota nähdää kun muuta tekemistä ei ole ja tunsin oloni tosi hyväksikäytetyksi jatkuvasti, kun autoin aina muita mutta mua ei koskaan kukaan. Mietin jo välillä, että heivaan ne kaikki, kun ne tekee ohareita ja olen aina se joka ottaa yhteyttä. Jouduin tänään lopetamaan 17-vuotiaan koirani, joka on ollut mulla sen syntymästä asti. Kun kerroin siitä facen kautta samalla kertaa kaikille, kun en jaksanut alkaa erikseen kirjoittamaan viestejä, heistä jokainen laittoi mulle viestiä ja sanoi että voivat tulla käymään töiden jälkeen jos en tahdo olla yksin tai soittaa mihin aikaan vain jos haluan puhua ja osa lupasi käydä mun puolesta kaupassa jos tarvin jotain. Oloni on ihan paska edelleen, mutta vähän helpotti tietää että ne välittää sittenkin.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:35"]AP tässä ihmettelee, että onko teillä muilla jotenkin hyväksikäytetty olo? Aina saa keskustellessa (oman keskustelun avauksen jälkeen) kuunnella muiden ongelmia, mutta toisinpäin se ei vain toimi vaan vastaukset on tyyliä juu, jaa ja ok? somessa myös peukky? näitä ehkä seuraa myös heidän omat elämäntarinansa? Elämä tuntuu muiden silmissä yhtä tärkeältä kuin muutaman päivän vanha maito? [/quote] Kyllä. Tämä on syy siihen etten jaksa enää edes yrittää hankkia uusia ystäviä, tuohon se menee joka kerta. Aina vaan "minä minä minä", lyhyesti kysellään muodon vuoksi ehkä joskus mitä minulle kuuluu, hyvä jos vastausta kerkee sanoa kun juttu painottuu taas tähän "ystävään". Kaikki ne on samanlaisia, saa olla joku helvetin terapeutti ja kuunnella muiden ongelmat, mutta koskaan ei mitään takaisin saa. Siinä se huomattiin kun itsellä oli vaikeaa, niin kummasti kaverit kaikkosi kuin pieru Saharaan, eikä otettu mitään kantaa asiaan saati soitettu edes joskus, että kuinka voin. Kyllästynyt ja pettynyt olen ihmisiin.

[/quote]

Nyt tulee aapeelta peukkua. Ei ne jaksa vastailla tosiaan jos ei keskustelu pyöri heidän elämänsä ympärillä. No eihän se omakaan aina ole kovin jännittävää, muttä luulisi edes kiinnostavan miten menee ja mitä touhuilee nykyisin... yksikin "kaveri" kääntää aina keskutelun omiin suuriin tuloihinsa ja bonuksiin jollakin aasinsillalla. veljeni kanssa ei samaa tietenkään tee, koska veljeni tienaa paremmin. Tässä alkaa tulla jo tulokseen, ettei kannata edes olla ihmisten kanssa tekemisissä. Keskityn vain lapsiini ja yritän kestää yksinäisyyttäni niin kuin mahdollista, ehkä heidän ei tarvi samaa kokea

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:54"]

Mä sain tänään yllättyä positiivisesti. Musta tuntui, että olen kavereilleni vain se jota nähdää kun muuta tekemistä ei ole ja tunsin oloni tosi hyväksikäytetyksi jatkuvasti, kun autoin aina muita mutta mua ei koskaan kukaan. Mietin jo välillä, että heivaan ne kaikki, kun ne tekee ohareita ja olen aina se joka ottaa yhteyttä. Jouduin tänään lopetamaan 17-vuotiaan koirani, joka on ollut mulla sen syntymästä asti. Kun kerroin siitä facen kautta samalla kertaa kaikille, kun en jaksanut alkaa erikseen kirjoittamaan viestejä, heistä jokainen laittoi mulle viestiä ja sanoi että voivat tulla käymään töiden jälkeen jos en tahdo olla yksin tai soittaa mihin aikaan vain jos haluan puhua ja osa lupasi käydä mun puolesta kaupassa jos tarvin jotain. Oloni on ihan paska edelleen, mutta vähän helpotti tietää että ne välittää sittenkin.

[/quote] On se hyvä että joillakin on tuollaisiakin kavereita. kai olet myös nämä henkilöt huomioinut vastavuoroisesti? -ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:54"]Mä sain tänään yllättyä positiivisesti. Musta tuntui, että olen kavereilleni vain se jota nähdää kun muuta tekemistä ei ole ja tunsin oloni tosi hyväksikäytetyksi jatkuvasti, kun autoin aina muita mutta mua ei koskaan kukaan. Mietin jo välillä, että heivaan ne kaikki, kun ne tekee ohareita ja olen aina se joka ottaa yhteyttä. Jouduin tänään lopetamaan 17-vuotiaan koirani, joka on ollut mulla sen syntymästä asti. Kun kerroin siitä facen kautta samalla kertaa kaikille, kun en jaksanut alkaa erikseen kirjoittamaan viestejä, heistä jokainen laittoi mulle viestiä ja sanoi että voivat tulla käymään töiden jälkeen jos en tahdo olla yksin tai soittaa mihin aikaan vain jos haluan puhua ja osa lupasi käydä mun puolesta kaupassa jos tarvin jotain. Oloni on ihan paska edelleen, mutta vähän helpotti tietää että ne välittää sittenkin.
[/quote] Musta tää on niitä tilanteita, joissa ne läheiset välit punnitaan. Miten tän nyt kenenkään mieltä pahoittamatta kirjpittaisin... Eli tällaisissa tilanteissa jos antaa avun tarjoajan auttaa - tulla kylään, käydä kaupassa, kuunnella puhelimessa - niin silloin tämä toinen tuntee itsensä luotetuksi, läheiseksi. Nää on niitä tilanteita kun jos uskaltaa päästää jonkun lähelle niin se palkitsee paremmalla ystävyydellä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:59"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:54"]

Mä sain tänään yllättyä positiivisesti. Musta tuntui, että olen kavereilleni vain se jota nähdää kun muuta tekemistä ei ole ja tunsin oloni tosi hyväksikäytetyksi jatkuvasti, kun autoin aina muita mutta mua ei koskaan kukaan. Mietin jo välillä, että heivaan ne kaikki, kun ne tekee ohareita ja olen aina se joka ottaa yhteyttä. Jouduin tänään lopetamaan 17-vuotiaan koirani, joka on ollut mulla sen syntymästä asti. Kun kerroin siitä facen kautta samalla kertaa kaikille, kun en jaksanut alkaa erikseen kirjoittamaan viestejä, heistä jokainen laittoi mulle viestiä ja sanoi että voivat tulla käymään töiden jälkeen jos en tahdo olla yksin tai soittaa mihin aikaan vain jos haluan puhua ja osa lupasi käydä mun puolesta kaupassa jos tarvin jotain. Oloni on ihan paska edelleen, mutta vähän helpotti tietää että ne välittää sittenkin.

[/quote] On se hyvä että joillakin on tuollaisiakin kavereita. kai olet myös nämä henkilöt huomioinut vastavuoroisesti? -ap
[/quote]
Mä autan heitä aina kun he apua tarvivat. Olen se porukan olkapää jota vasten itkeä. Aina ennen jos mä olen kaivannut apua tai tukea niin sitä ei ole herunut ja mut unohdetaan kutsua porukan leffailtoihin ja muihin menoihin, saan vain lukea niistä facebookista ja kuulla että "oho sori me luultiin et joku oli jo ilmoittanut sullekin" ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan. Tämä on ensimmäinen kerta vuosiin, kun saan heiltä mitään tukea. Olen oikeasti jo välillä miettinyt, että miksi minä olenkaan näiden kaveri. Olen heille tästä ikuisesti kiitollinen.
-9

Mulla on ollut samaa ongelmaa aiemmin monissa ystävyyssuhteissa, nyt vain parissa. Olen siis aina helposti ystävystynyt ihmisten kanssa, mutta jotenkin joutunut siihen kuuntelijan rooliin, missä toinen vain purkaa kaiken minulle kysymättä mitä minulle kuuluu. Jos kerroin omia kuulumisia, niin niitä ei puitu. Aina piti toisen kriisiä puida ja pohtia, piti toista auttaa jne. Vaikka joku olisi joskus kuunnelutkin huoleni, niin apu olisi kyllä ollut viimeinen asia mitä sain. Viime tilassa monet suhteet menivät sellaisiksi, että minä otin aina yhteyttä ja minuun otettiin yhteyttä kun oli suuri avun ja kuuntelun tarve. Nuo ystävyyssuhteet oli helppo jättää taakseen: en vain enää pitänyt yhteyttä.

Tuo kuitenkin alkoi muuttumaan kun aloin heti ystävyyssuhteen alussa rajoittamaan kuinka intensiivisesti myötäelän vielä suht tuntemattoman ihmisen elämää, ja kertomaan heti ystävyyssuhteen alussa omiakin suht pieniä ei henkilökohtaisia huoliani. Jotenkin olin kai vetänyt sellaisia kuluttajia enemmän puoleeni, kun olin niin keskittynyt toiseen ihmiseen, enkä heti alkuun antanut itsestäni mitään. Nyt sellaiset kuluttavat ihmiset eivät niin helposti ala kanssani ystävyyssuhteeseen, kun se vaatisi jo alusta asti minunkin huomioimistani. En siis tarkoita että olen kenellekkään tyly, vaan sitä että en ole "heti käytettävissä" ja avaudun itsekin enemmän omasta elämästäni kohtuuden rajoissa. Näin ollen ystävyys alkaa heti alusta tasapainoisesti, ja sellaiset jotka kaipaavat epätasapainoista ihmissuhdetta karsiutuvat pois.

Tsemppiä sinulle ap! Uskon että sinäkin saat vielä hyviä ihmissuhteita elämääsi. Eivät kaikki ole sellaisia hyväksikäyttäjiä, vaan hyvin moni kaipaa tasavertaisia ihmissuhteita elämäänsä. Ala vaatimaan jo suhteen alussa hieman enemmän toiselta, äläkä asetu pelkkään kuulijan roolin, vaikka ystävyydessä kuunteleminen onkin todella tärkeää. 

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:54"]Mä sain tänään yllättyä positiivisesti. Musta tuntui, että olen kavereilleni vain se jota nähdää kun muuta tekemistä ei ole ja tunsin oloni tosi hyväksikäytetyksi jatkuvasti, kun autoin aina muita mutta mua ei koskaan kukaan. Mietin jo välillä, että heivaan ne kaikki, kun ne tekee ohareita ja olen aina se joka ottaa yhteyttä. Jouduin tänään lopetamaan 17-vuotiaan koirani, joka on ollut mulla sen syntymästä asti. Kun kerroin siitä facen kautta samalla kertaa kaikille, kun en jaksanut alkaa erikseen kirjoittamaan viestejä, heistä jokainen laittoi mulle viestiä ja sanoi että voivat tulla käymään töiden jälkeen jos en tahdo olla yksin tai soittaa mihin aikaan vain jos haluan puhua ja osa lupasi käydä mun puolesta kaupassa jos tarvin jotain. Oloni on ihan paska edelleen, mutta vähän helpotti tietää että ne välittää sittenkin.
[/quote] Musta tää on niitä tilanteita, joissa ne läheiset välit punnitaan. Miten tän nyt kenenkään mieltä pahoittamatta kirjpittaisin... Eli tällaisissa tilanteissa jos antaa avun tarjoajan auttaa - tulla kylään, käydä kaupassa, kuunnella puhelimessa - niin silloin tämä toinen tuntee itsensä luotetuksi, läheiseksi. Nää on niitä tilanteita kun jos uskaltaa päästää jonkun lähelle niin se palkitsee paremmalla ystävyydellä.
[/quote]
Mun luo tuli lopulta 5 ihmistä. Itkettiin kaikki monta tuntia ja he keräsi mun koiran kupit, hihnat sun muut säilöön, kun mä en kyennyt sitä tekemään. Valitsin vain leluista muutaman koiralle mieluisimman jotka jätin esiin muistoksi ja joksikin johon takertua.
-9