Tulipa paha mieli, kun katsoin vanhoja kuvia yksistä juhlista, joissa syömistäni kommentoitiin
Olin 11-vuotias. Juhlien ruokailu alkoi ja otin lautaselleni kasviskeittoa ja erilliselle lautaselle salaattia ja vaalean leivänpalan. Istuin erään vanhempieni ystävän vieressä ja tämä mies kommentoi ruokailun aikana ainakin kaksi kertaa, kuinka olin ottanut hirveän määrän ruokaa ja "noinko paljon syöt". Outoa oli se, että tämä mies itse oli vielä luokanopettaja, joten olisi voinut olettaa hieman enemmän hienotunteisuutta. Koko ruokanautinto meni ihan pilalle, kun tuli niin inhottava ja lihava olo. Jälkiruokaa otin sitten aivan todella vähän, kun en tietenkään kehdannut syödä. Nyt vuosia myöhemmin, kun katson kuvia niin olin hyvin laiha ja ikäisekseni pitkä. Nykyäänkin minun on vaikea syödä muiden kuin aivan läheisimpieni nähden ja tämä alkoi noista juhlista. Varsinkin näin joulun alla toivoisin, että antaisitte toisten syödä rauhassa ilman kommentoimista.
Kommentit (33)
Ihan tahallista ja tietoista kiusaamista opettajalta. Ei tuota voi mitenkään muuten ymmärtää, eikä noissa ruoissa ole mitään, mikä herättäisi spontaania ihmetystä. Mikä paskapää. Ja varmasti tilaisuuden tullen laukonut vastaavaa muillekin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan ole kohteliasta mättää ruokaa jos on vierailulla, koska ei itse edes maksa ruokaa. Ruokailu on juhlissa sosiaalinen tapahtuma, eikä tarkoitus ole tankata ruokaa toisten piikkiin mahdollisimman paljon. Ei edes hoikalla, mutta erityisesti lihavan ei ole syytä vetää tyyliin kolme kakkupalaa, kun ilmaiseksi saa, vaan jättää ruokaa toisillekin.
En ainakaan itse ruokaa ottaessani kokenut ottava sitä paljon. Istuessani pöytään heti iski häpeä, kun heti lautaset laskettuani tuo mies rupesi kommentoimaan.
ap etsii jotain syytä mihin vedota että saa ahmia ja lihoa.
Vai oisko niin, ettet vaan ymmärtänyt sarkasmia?
Täällä on aina ilkeät tyypit päivystämässä :D
Kyllä se taitaa niin olla, että naisen pitäisi elää pyhällä hengellä ja tulla kylläiseksi pelkästä syömisen näkemisestä.
Älä jää liikaa murehtimaan sen urpon (tai muidenkaan) sanoja. Tiedät itse, että hän oli moukka. Olisit kaatanut sopat sen housuille.
Eikös toi nyt oo kertakaikkiaan typerää pahastua jostain selkeesti huonoista jutuista loppuelämäkseen? Ja vielä piehtaroida siinä pahassa mielessä vaikka asia on tapahtunu vuosia sitten, jos kerran kuvista selkeesti näkee olleensa laiha ja kommenttien siten perättömiä tai, hui kauheeta, huonoa huumoria.
Varmasti ei kuulunut opettajalle kommentoida kenenkään syömisiä. Tilanne oli ymmärrettävästi kurja opettajallekin, istua jossain typerissä häissä ruokaansa närkkivän esiteinin seurassa.
Sitten kun elät vielä hieman, teet asioita ja sössit itsekin välillä, ymmärrät ettei elämä oikeasti ole noin loputtoman vakavaa. Ihmisyyteen kuuluu se että välillä mokaa, tulee sanottua tyhmästi, tai otettua itseensä ihan väärästä asiasta. Sen voi hyväksyä ja jättää taakseen. Keskity tähän hetkeen, älä piehtaroi jonkun muun mokissa.
Syömisen kommentointi oli ehkä asiatonta, mutta jos vuosia myöhemmin vielä yhtä tapausta märehtii, niin silloin täytyy olla pielessä jotain muutakin. Jos kaikki traumatisoituisivat yhdestä typerästä kommentista, ei kukaan olisi enää järjissään, koska niitä kuulevat kaikki jossain vaiheessa.
Kyse ei ole tyhmistä kommenteista vaan sun luonteesta. Jos se ope ei olis sanonut mitään, niin ihan varmasti olisit löytänyt jonkin muun vääryyden mihin perustaa käytöksesi.
Hyvänä uutisena kerron kokemuksesta että siitä voi opetella pois, huonona uutisena että tekee muuten kipeetä joutua myöntämään että on ihan ite ylläpitänyt huonoa oloaan vuosikaudet. Mutta se kannattaa.
Hei ap, ymmärrän kuinka asiaton kommentointi voi jäädä etenkin herkän, kehittyvän nuoren mieleen. Meillä kaikilla kulkee mukana elämän aikana kuultuja ja koettuja asioita ja on ikävää, että kovasydämisimmät eivät tätä ymmärrä.
Toisten syömisen ja kehon kommentointi ei ole ok. Olen itse lyhyt ja hoikka nainen, joka saa aina kuulla ihmettelyä siitä, syönkö ollenkaan kun olen näin pieni - paitsi seurassa syödessä ihmettellään syömäni ruuan suurta määrää.
Viimeksi tällä viikolla kassajonossa edellä oleva vanha rouva näki asialliseksi kommentoida hoikkuuttani. (Kyllä, en käsitä miksi.) Tällaisissa tilanteissa sanon tiukasti, että kehoni on yksityisasiani, eikä toisen painon kommentointi kuulu nykyaikaan eikä kohteliaisiin käytöstapoihin. Opettele sinäkin joku tällainen vakiofraasi. Oman puolen pitäminen tuntuu hyvältä. Voit toistaa sitä fraasia vaikka silloin, kun tuo vanha tilanne nousee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi sukulainen, joka sanoo muutenkin mitä sylki suuhun tuo. Kommentoi luonnollisesti siis myös annoskokojani. Miehet kyllä saavat hänen mielestään syödä niin paljon kuin haluavat, naisten annokset vaan kiinnostavat.
Otan hänen läsnäollessaan oikein kunnon annoksen. Ihan turha yrittää alistaa tuollaisella. Itse päätän mitä sisääni menee ja kuinka paljon, on kyse sitten ruuasta tai jostain muusta.
Kai olet ymmärtänyt, että ihmiset usein tuomitsevat toisissa niitä asioita, joita he tuomitsevat itsessään? Eli tuo sukulainen luultavasti soimaa itseään liian suurista annoksista, joten katsoo muita samalla silmällä.
Oli tosi väärin kommentoida ruokailuasi, mutta ihanko oikeasti 2 lausetta vuosia sitten yhä määrittää ruokasuhdettasi? Miksi annat tuollaisen vallan jollekin idiootille?
Hyvä ap, että olet tunnistanut tämän asian, että tuo kommentti on aiheuttanut tähän päivään asti tietynlaisia vaikeuksia. Kun asiat näkee, niitä voi silloin selvitellä. Kun nyt ymmärrät, että tuo kommentti oli täysin typerä ja turha, yritä sen myötä päästä sellaiseen lopputulokseen, että voit tästä eteenpäin syödä ihan vapain mielin. Eli koita muuttaa asennetta tuohon kommenttiin, ettei se enää rajoita sinua.
Mitä ihmeen väliä sillä on, syökö toistenkin annokset juhlissa lihava vai laiha ihminen? Ihan yhtä epäkohteliasta se on silti ja ihan yhtä lailla muille ei jää mitään.
Sitä paitsi tässä aloituksessa puhuttiin syömisten toistuvasta (ja julkisesta?) kommentoimisesta, mikä on epäkohteliasta, oli tilanne mikä tahansa.