Nolottaa tosi paljo myöntää tää edes täällä..
Alan olla loppu. Oon tajunnut olevani täydellisyyden tavoittelija. Lapsemme oli sanonut iltiksen tätille, että surettaa kun äiti ei ikinä leiki sen kans, ja ettei äiti kuuntele ikinä. Havahduin todenteolla. Hävettää ja syyllisyys on valtava, sanoinkuvaamaton. Oon aina halunnut, että koti kiiltää, meillä on merkkivaatteet, kallista designia, kuvaan aika paljo facebookiin sisustustani. Tiedättekö, vierastan ja arvostelen toisten vanhemmuutta jne mut tajusin et mä en ole ollu lastemme elämässä juuri ikinä 100% läsnä. Oon ihan väsyksiin asti siivonnu ja järkänny pääsiäistäki, meniköhän vähä överiksi kun piti Vallilan keltasävyset verhotki tilata. Kärsin kohta jo kun kulutan itseni loppuun tässä kaikessa, ja nyt oon itkeny tunnin kun ip-täti kysy onko kaikki kotona kunnossa...
Oon aina aatellu että mitä hienompaa niin sen paremmin vakuutan että kaikki on ok, vaikka oon 95% ajasta tosi tosi väsyny ja ahdistaa täydwllisyyden tavoittelu kodin ja "kulissien" suhteen... Kohtalotovereita?
Kommentit (14)
Mikset voi tavoitella täydellisyyttä jossain tärkeässä ja merkityksellisessä asiassa, kuten lasten kasvatuksessa, sen sijaan että tuhlaat aikaa johonkin oikeansävyisten verhojen valintaan? Siis tälleen puoliksi tosissaan sanottuna, eihän siinä lasten kanssakaan mitään täydellisyyttä tarvitse oikeasti tavoitella. Haluat siis lähinnä VAIKUTTAA ulospäin joltain muulta kuin mitä olet, siinä se ongelma on.
Keittiöpsykologi voisi päätellä, että koska haluat antaa ulospäin täydellisen kuvan, niin yrität sillä peitellä jotain ongelmia. Mitä nämä voisi olla? Koetko olevasi huonompi kuin muut ihmiset tai muuta vastaavaa? Oletko kenties masentunut?
Ala juomaan ja huoraamaan . Vikko pari ja useampia miehiä ja pyrypellit...
Noin nollaat koko pelin ja siitä hyvä lähteä kuin puhtaalta pöydältä.
Katto red tube tai tube 8 ja nauti pornosta. Kun saat gimmickin niistä lähde kylille.
Noin se kulkee ja jos se lestan numero ei oo tatskana ottas hommaa siihen miehen vyönsoljenkuva pariksi tunniksi.
Noilla pitäs hermot helpottaa
Ot. Se on tädille ei tätille.
Eu jatkohon.
kuule joo ja siitä seurasi masennus. Yritä hellittää. Oma äitini oli täydellisyyden tavoittelija myös.
Hyvä, että asia tuli nyt ilmi ja voit korjata sen :)
Elin tuollaista täydellisyyttä eron jälkeen, kun jäin yksin vastasyntyneen, 2-vuotiaan ja 4-vuotiaan kanssa. Opiskelut loppusuoralla ja koti tip top. Vuden sitä jaksoin ja sitten romahdin.
No hyvä että havahduit todellisuuteen nyt kuin vuosien päästä. Löyhää vähän tuota siivous- ja sisustusvimmaa. Parempi että lapsi on onnellinen vaikkei koti olisikaan ihan tiptop.
Ei narsistisuutta kai mut ylimenevää täydellisyyden tavoittelua. Ja ei, en voi myöntää itelleni väsyväni tämmösestä ja syyllisyys on liian suuri kun tajuan et lapset on jääny vaille mun huomiota ja niitä on muutenki monta (ollaan lestadiolaisia)..
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:48"]Jaha, trolliksi meni.
[/quote]
Täh? Ihan on todellinen tilanteeni. Ap.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:29"]Hyvä, että asia tuli nyt ilmi ja voit korjata sen :)
[/quote]
Vinkkejä MITEN :( enemmän se on mun pään sisällä se ongelma.. Ap.