n. 1970 syntyneet odottajat !!!

Olen syntynyt 1970 ja odotan nyt kolmatta. Ensimäisen sain kun olin 29, tyttö syntyi viime vuonna eli olin juuri täyttänyt 34. (olen joulukuussa syntynyt) nyt la 24.11. Tämä raskaus on ollut paras, mutta väsyn kyllä helposti, enemmän tuntuu olevan vaikeuksia sitten kun vauva on syntynyt, palautuu hitaammin, jatkuva yöherääminen rasittaa ym.

Tietysti sitä ajattelee, sitäkin että alkaa olemaan riskisynnyttäjä, vaikka vielä nuoria olemmekin....



Jo silloin kun odotin esikoista, olin synnärin vanhin ensisynnyttäjä, mikä ihmetytti kun kuitenkin olin eteläsuomen keski-ikää. No sain ennen ensimmäitä kolme keskenmenoa joten olisin kyllä tehnyt lapsia aikaisemmin.



Nyt tietyllä lailla olen alkanut haikailemaan, jos tämä on minun viimeinen vauvani... En kyllä nauti raskaudesta, mutta vauvat on ihania. No mies sanoo leikillään, että tehdään vielä se iltatähti sitten. (Esikoinen on edellisestä liitostani ja nämä nuoremmat lapset on mieheni ja hänestä tuli isä ekaa kertaa yli 35v).



saarimar rv 30 tasan

Täällä yksi lisää -70-syntynyt. Minulla kolmas raskaus menossa. Ensimmäisen lapsen sain 26v ja toisen 28v. Ensimmäinen raskaus: ei mitään ongelmaa, ei yhtään ja poika syntyi rv 38+2 ja nopea synnytys (5,20). Toinen raskaus: kaikki pielessä... supisteli, vuotoa ym. ym. ym. ja kaksoset maailmaan rv 24+5.



Toisen raskauden jälkeen meinasin ettei koskaan enää!! Mutta mutta.... uusi mies ja uudet kujeet :) Tämä raskaus on sujunut ongelmitta, siis minulla ei vaivoja. Kerran sokeri koholla. Äippäpolilla käyn kerran kuukaudessa koska edellinen raskaus meni niin pieleen, mutta muuten ei erityisseurantaa vaikka ikä jo painaakin :))



RauPotar ja toukka 27+6

Hui, miltä tuo kuulosti " varttia vaille 40" . Kai sitä mieltää itsensä vielä aika nuoreksi, mutta ikävuotensa kun tarkistaa, oivaltaa, ettei ole enää kovin nuori. :-)



Esikoiseni on nyt 3,5-vuotias. Siihen raskauteen ei liittynyt mitään fyysiseen vointiin liittyviä ongelmia, mutta senkin edestä muita murheita ja surua.



Nyt odotan toista lasta. Tähän asti raskaus on sujunut hyvin. Tosin kaikki on niin suhteellista, sillä nyt noita muita murheita ei ole ollut, mutta jonkin verran fyysisiä ongelmia.



Supistelut alkoivat tässä raskaudessa rv 15. Tuhruvuotoa tuli kesäkuussa eli noin rv 12-15 moneen otteeseen. Supistelut jatkuvat ja olen ollut jo kahteen otteeseen sairaslomalla. Supisteluihini tunnutaan suhtautuvan vakavasti, sillä esikoinen syntyi rv 35. Syy keskosuuteen ei ole täysin varma, yksi vankka epäilys kyllä on, mutta se ei voi toistua tässä raskaudessa, se on selvää.



Viime viikolla tuli punaista verta ja ihan tänään taas tuhruvuotoa. Alan kuitenkin jotenkin turtua näihin asioihin. Tähän asti vauvalla on kaikki ollut hyvin eivätkä supistukset ole aukoneet paikkoja. Tietenkin välillä mietityttää ja pelkää, että vauva syntyy jo, mutta ei ainakaan toistaiseksi. Kunpa pääsisi edes kolmosella alkaville viikoille. Sekin kyllä pelottaa, että tämä raskaus meneekin yliaikaiseksi tai yli lasketun ajan, mikä se oikea termi onkin.



Nyt tuntuu, että vatsa kasvaa hurjaa vauhtia. Ei mene pitkään, niin se on suurempi kuin miksi se ehti ekalla kerralla. En oikein tiedä, johtuuko tämä välillä jo nyt tukalampi olo siitä, että on kyse toisesta raskaudesta, iän karttumisesta vai mistä lienee. Jonkun verran on sellaisia pikkuvaivoja kuten selkäsärkyä ja ehkä orastavia liitoskipuja, mitä ei ollut lainkaan viime kerralla.



Sen kuitenkin tiedän, että jos ja kun tämä raskaus päättyy onnellisesti vauvan syntymään ja kaikki menee hyvin, en aio uutta raskautta enää kokea. Lapsilukumme on ehdottomasti täysi tämän vauvan myötä!

Tämä on kolmas raskauteni, enkä nyt ole huomannut mitään merkittävää eroa verrattuna esim. ekaan raskauteen joka oli vuonna 2002 (eli olin silloinkin jo yli kolmekymppinen). Tosin mulla nyt ei ole sitä vertailukohtaa, mitä olisi ollut saada lapsi nuorena.



Raskaus on sujunut hyvin. Pahoinvointi oli alussa rajua, mutta sekin aika pian helpotti. Liitoskipuja alkaa olla runsaasti, mutta uskon että niillä ei ole mitään tekemistä ikäni kanssa. Samoin väsymystä on, mutta siitäkin kauhean vaikea arvioida onko iän mukanaan tuomaa vai ihan vaan elämäntilanteen aiheuttamaa (on tässä kotona kaksi alle 4 v vilkasta poikaa piipertämässä).



En voi enää sanoa, että on ihanaa olla raskaana, alkaa olla sen verran paljon viikkoja kasassa ja olo pyöreä ... mutta on ihanaa saada lapsi! Ja jos elämän päiviä suodaan, niin luulenpa että tämä ei ehkä vielä ole viimeinen raskaus minun kohdalla (vaikka silloin alkupahoinvoinnin kourissa vannoinkin että ei enää ikinä tätä ja kuka hullu haluaa vapaaehtoisesti raskaaksi!!!).



Severon rv 36+3

Kolmatta odotan minäkin. Aikaisemmat raskaudet ovat -93 ja -95, joten pitkä on väli.



Tämä raskaus on ollut todella rankka ja painiskelen vaikka minkälaisten mietteiden kanssa. Tämä ei todellakaan ole mikään iloinen ja onnellinen odotus. Ja ehkäpä sen takia pelkään kamalasta miten suhtaudun vauvaan kun se lopulta syntyy.



Vatsa on iso vaikka viikkoja tänään tasan 11. Painoa on tullut n. 2 kiloa. Pahoinvointi ja väsymys jatkuvaa.



Iltaisin istun sohvalla ja mietin elämää, jota en kykene enää elämään vaan pelkästään katselemaan kun muut touhuavat.





Joopa joo tänään on rankka päivä. Töissä ja koko ajan saa juosta oksella. :´(

Leivänkannikalle tsemmpiä !!



Kaikenkaikkiaan eipä tämä ikä tunnu vaikuttavan juurikaan fyysiseen oloon eikä henkiseen puoleen ainakaan pahentavasti. Täytyyhän jo hankitusta elämänkokeumuksestakin olla jo jotain hyötyä =)



Ehkä tämä onkin parasta, että tietää mitä on tulossa ja osaa vähän varautua ja muistaa itselleekin ottaa vähän aikaa välillä.



Mary

Täällä vielä yksi -70 syntynyt odottaja... kolmas raskaus menossa (rvk 9+3), ensimmäinen raskaus v.99 ja toinen v.02. Kaikki ovat menneet suunnilleen saman kaavan mukaan, pahoinvointia ei pahemmin missään raskaudessa, ensimmäisessä ehkä eniten kuvotusta. Tämä kolmas on ollut liki kaksi vuotta " tilauksessa" ja välillä jo kävi mielessä saako uutta raskautta enää koskaan kokea. Siksi tästä yritänkin nyt nauttia täysillä. Saapa nähdä mitä tuleman pitää...

Syntymävuosi minullakin 1970. Toinen raskauteni on tämä, ensimmäinen 2003. Välissä on ollut kolme varhaista keskenmenoa. Raskaus on sujunut melko samalla tavalla kuin ensimmäinenkin: Alussa vuotoja, joista kuitenkin on selvitty. Sitten alkaa hemoglobiini tippua, joten väsymystä on ollut. minulla menossa nyt rv 24.



Haluaisin kysyä, miksi teillä onlapsen teko jäänyt kolmen ja neljän kympin väliin? Meillä on kymmenen vuotta yhteiseloa takana miehen kanssa ja tositoimiin lapsen saamiseksi ryhdyimme kun täytin 30v. Ennen sitä opiskelut ja sitten työpaikan hankkiminen oli ollut perheen perustamisen edellä ja muutenkin tuntui ihan kivalta olla vain kahdestaan ja elää nuorenparin elämää. Toivottua vauvaa ei kuitenkaan sitten kuulunut, joten -02 aloitimme lapsettomuustutkimukset ja-hoidot. paineet tulivat melko korkeiksi, että päätimme pitää tauon hoidoissa. Sitten pian sen jälkeen esikoinen ilmoittikin tulostaan. Toista lasta halusimme mahdollisimman pian, mutta kolme vuotta tämänkin raskauden alkuun vaan kului.



Nän meillä, entä teillä muilla? t:bien

Olen tosiaan samaa vuosikertaa kuin sinäkin, bien.



Itse opiskelin pitkään yliopistossa. Vielä jonnekin lähelle 30-vuotiaaksi asti olin sitä mieltä, että en halua lapsia lainkaan. Silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, olisi halunnut lapsia jo aloittaessamme seurustelun parikymppisinä. Tosin ei hän varmasti ihan täysin tosissaan ollut...



Täytettyäni kolmekymmentä aloin miettiä, että ehkä sittenkin haluaisin omia lapsia. En tiedä, mitä lienee " ajoi tikanpojan puuhun" . Mies oli siihen heti valmis. Toteutusvaihe (päätös ehkäisyn jättämisestä tärppiin) kestikin sitten 1,5 vuotta. :-) Ehdimme käydä lapsettomuustutkimuksissa, kunnes ssg:n (munanjohtimien aukiolotutkimus) jälkeen tulinkin yllättäen raskaaksi.



Saimme pojan v. 2003, olin silloin 32-vuotias. Raskauteen ja pojan syntymän jälkeiseen aikaan liittyi lievästi sanottuna niin paljon mutkia matkaan, että mietimme jo, että lapsiluku jää yhteen. Lapsen ollessa 1,5-vuotias, mieli kuitenkin muuttui. Ajattelimme kuitenkin niin, että lapsi tulee jos on tullakseen. Emme kokeneet lainkaan sellaista huolta kuin oli ensimmäistä yrittäessä.



Viime vuoden kesällä tulin raskaaksi. Laskettu aika olisi ollut esikoisemme 3-vuotispäivänä nyt alkuvuodesta. Raskaus loppui kuitenkin alkuunsa eli joskus rv 5. Nyt sitten keväällä aloin odottaa uudelleen, ja tämän vauvan laskettu aika on joulukuussa. On tässäkin ollut pikkumutkia ja vähän huolia, mutta ei yhtään sellaista kuin ekassa raskaudessa.



Joskus mietin, että olisi pitänyt alkaa yrittää aiemmin. Ihan varmasti nuorena jaksaisi toisella tavalla. Toisaalta turha on miettiä sitä, sillä en olisi ollut valmis aiemmin. Minusta ei myöskään olisi ollut opiskelemaan vaativaa tutkintoa ja hoitamaan vauvaa yhtä aikaa.



Ensimmäisen raskauden aikana ja pojan vauva-aikana koimme sellaisia asioita, että oli varmasti parempi, että oli edes vähän kypsempi ja vähän enemmän ikää. Se ei ainakaan haitannut asiaa.

aika paljon näkyi olevan kyllä kokeneita synnyttäjiä...Mulla on 32.vko meneillään ja hvvin on mennyt. Olin haaveillut aina vaikka 4 lapsesta, mutta kun ei löytynyt oikeeta kumppania kuin vasta tällä iällä, niin nyt sitten vaan yksi kerrallaan katellaan. Kun alettiin tätä tekemään olin ihan varma että aikansa kestää ennenkuin on mummulla pullat uunissa, mutta ihan kokonaista 2,5kk kesti siinä harjoittelussa :) Koko ikäni oon toisten lapsia hoitanut (en työkseni niinkään) ja nyt kun omalle kohalle kolahtaa niin on kyllä todella ihanaa. Jalat maassa ja pää pilvissä. Kovasti on unettanut, ei edes välttämättä ole väsyttännyt kun uni vaan tulee vaikka istualtaan...Synnytysvalmennus alkoi viime viikolla ja ihmeekseni oli aika paljon saman ikäisiä mammoja siellä, ehkä se on täällä britanniassa yleisempää tai sitten ovat ryhmittäneet ikäryhmittäin.