Yliluonnolliset/selittämättömät tarinat jakoon!

Istuin tänään sohvalla ja ylitse pyyhälsi kylmä tuuli. Samalla tippui keittiöstä taulu. Kaikki ikkunat ja ovet olivat kiinni ja keittiössä ei ollut ketään. :-D

Toivon tästä ketjusta erityisen pitkää jotta saan lukemista ensi syksyn pimenevään iltaan. 

Tavara lentänyt huoneen poikki, vanhassa lahossa navetassa heinävintillä raskaat askeleet vaikkei ketään näkynyt, juoksuaskelia omakotitalon portaissa, samassa talossa kuultiin myös naisen puhetta.

Ovenkahva rämpsynyt voimalla ylösalas, yöksi siististi viikkaamani housut olivat aamulla heitetty lattialle + esine housujen taskusta katosi lopullisesti jne jne.

Eri paikoissa ja useammassa useampi paikalla havaitsemassa, eli psykoosikorttia turha läiskiä, vaikka samapa tuo jos joku ei usko. Näiden pohjalta itse tiedän, että paljon on vielä sellaista mitä ei tiedetä.

Kuulin vanhassa asunnossa miten tiskit kilisivät altaassa ja marssin pimeään keittiöön kysyen "höntti kissa, aloitko tiskata vai? "

Samassa aviomieheni huusi olkkarista "sanoitko jotain ? Kissa on täällä!"

Asuimme vuokralla vanhassa rintamamiestalossa. Aina, kun menin keittiiöön näin naisen valmistavan ruokaa jo puretulla uunilla. Ei kumminkaan pelottanut ja en pelännyt olla siellä yksin.

Sitten taas jossakin kerrostalossa voi pelottaa ja tuntua paha.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin vanhassa asunnossa miten tiskit kilisivät altaassa ja marssin pimeään keittiöön kysyen "höntti kissa, aloitko tiskata vai? "

Samassa aviomieheni huusi olkkarista "sanoitko jotain ? Kissa on täällä!"

Itsellä samantapainen kokemus, että aina illalla nukkumaan mentyämme minun vielä unta odotellesa kuulin usein keittiöstä tiskialtaasta kilinää. Altaassa oli muutamia laseja ja lautasia pesemättöminä. Makuuhuoneessa myös unta odotellessa klo 22 jälkeen usein kuulin kun ulkona pihan hiekka rapisi, selkeästi naisen askeleet tuli ulko-ovellemme, ulko-oven lukko piti aina pienen naksahduksen ja sen jälkeen hiljaisuus. Tämä toistui niin lukuisia kertoja, että se ei todellakaan sattumaa ollut. Ajattelin aina, että joku edesmennyt nainen tuli iltavuorosta "kotiin" kuten eläessäänkin oli tullut : )

Pojallamme, joka oli silloin alle nelivuotias, oli tapana kömpiä viereemme yöllä.

Yhtenä yönä heräsin ja näin hänet mieheni puolella seisomassa pienenä tummana hahmona, joten kuiskasin hänelle, että tulee sinne äitin viereen palelemasta.

Hahmo alkoi ikäänkuin vaipua alaspäin 😨 nappasin yölamppuun valon eikä siinä ollut ketään, lapset nukkuivat omassa huoneessaan.

Odotin sohvalla viltin alla miestäni iltavuorosta kotiin. Ainoastaan tee veen valo oli huoneessa.

Lattialla istui kaksi kissaamme tuijottelemassa ylös pimeyteen ja saksanpaimeneni samoin sen kurkusta kuului syvä murina.

Vedin viltin puoliksi naamalleni täristen kauhusta, kun kissat alkoivat kääntää katsettaan ikäänkuin siinä ilmassa liikkuisi jokin näkymätön kohti ovea. Sitten ne ryhtyivät normaaleille iltapesuille.

Eikä selvinnyt mikä liikkui huoneessa katon rajassa.

Tosi kammottavaa kirjoitti:

Pojallamme, joka oli silloin alle nelivuotias, oli tapana kömpiä viereemme yöllä.

Yhtenä yönä heräsin ja näin hänet mieheni puolella seisomassa pienenä tummana hahmona, joten kuiskasin hänelle, että tulee sinne äitin viereen palelemasta.

Hahmo alkoi ikäänkuin vaipua alaspäin 😨 nappasin yölamppuun valon eikä siinä ollut ketään, lapset nukkuivat omassa huoneessaan.

Minä näin, kun poikani kävei selän takaa vessaan. Menin lastenhuoneeseen ja hän olikin siellä leikkimässä..

Kakka tuli varoittamatta!

Vierailija kirjoitti:

Istuin tänään sohvalla ja ylitse pyyhälsi kylmä tuuli. Samalla tippui keittiöstä taulu. Kaikki ikkunat ja ovet olivat kiinni ja keittiössä ei ollut ketään. :-D

Joku sun läheinen kuoli. Otan osaa.

Mun entisessä asunnossa kummitteli. Siellä tapahtui vaikka mitä. Ihan perussettiä oli että esineitä joiden ei pitäisi olla mahdollista tippua tai kaatua, tippui tai kaatui. Välillä myös tuli hyvin painostava jonkun läsnäolon tunne, jonka myös koirani vaistosi. Kun se tuli huoneeseen, koira alkoi paniikissa räksyttää sitä kohti ja rauhoittui vasta kun olento poistui. 

Kerran erehdyin viinin innoittamana puhumaan näistä järkeville ateistivanhemmilleni jotka eivät todellakaan usko yliluonnolliseen. Kuten arvasi, pilkkanaurut sain osakseni. Parin vuoden päästä äidiltä hyytyi nauru, koska päätyi yöpymään luonani Helsingissä tultuaan lennolta. Hän nukkui olohuoneen vuodesohvassa ja siellä henki päätti pitää oikein shown. Valokuvakehys pomppasi alas kirjahyllystä, ovet narisivat, kerran vessan ovi alkoi raottaa ja sinne syttyi itsekseen valo. Aamupalapöydässä äitikin sanoi että hyi kamala miten pystyt asumaan täällä, täällä on kyllä jotain tosi ahdistavaa ilmassa. 

Asunnossa, joka oli vuokra-asunto, omistajan poika oli tehnyt itsemurhan ennen kuin se oli vuokrattu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istuin tänään sohvalla ja ylitse pyyhälsi kylmä tuuli. Samalla tippui keittiöstä taulu. Kaikki ikkunat ja ovet olivat kiinni ja keittiössä ei ollut ketään. :-D

Joku sun läheinen kuoli. Otan osaa.

Ei kyllä ole tietoa tullut. Huii :-\

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istuin tänään sohvalla ja ylitse pyyhälsi kylmä tuuli. Samalla tippui keittiöstä taulu. Kaikki ikkunat ja ovet olivat kiinni ja keittiössä ei ollut ketään. :-D

Joku sun läheinen kuoli. Otan osaa.

Ei kyllä ole tietoa tullut. Huii :-\

Kyllä nämä yleensä tästä maailmasta poislähtevään sieluun viittaavat. Joskus toki on niin ettei se olekaan henkilökohtaisesti läheinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tosi kammottavaa kirjoitti:

Pojallamme, joka oli silloin alle nelivuotias, oli tapana kömpiä viereemme yöllä.

Yhtenä yönä heräsin ja näin hänet mieheni puolella seisomassa pienenä tummana hahmona, joten kuiskasin hänelle, että tulee sinne äitin viereen palelemasta.

Hahmo alkoi ikäänkuin vaipua alaspäin 😨 nappasin yölamppuun valon eikä siinä ollut ketään, lapset nukkuivat omassa huoneessaan.

Minä näin, kun poikani kävei selän takaa vessaan. Menin lastenhuoneeseen ja hän olikin siellä leikkimässä..

Minä osasin lapsena tehdä tuon jopa tietoisesti. Usein nukkumaan mennessä mulle tuli itsestään ruumiista poistumiskokemus, ja sitten lähdin katselemaan paikkoja siinä tilassa. Äitini varsinkin aina näki minut, jos tulin vaikka heidän makuuhuoneeseen, vaikka siis kroppani makasi omassa huoneessa sängyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Laahaavien askelten innoittamana kerrotaanpa omia selittämättömiä tositarinoita.

.

Oma kokemus (onneksi vain yksi) liittyy erääseen leirikeskukseen. Olin siis leirillä (joku viikonloppuleiri kyseessä) ja valvoimme ensimmäistä yötä porukalla huoneessamme.

Istuin ikkunalaudalla, ja katselin samalla pimeälle pihamaalle. Yhtäkkkiä pihaan kaartoi auto, valot tuli siis huoneesemme (ensimmäinen kerros) ja kokoonnuimme tyttöjen kanssa ikkunaan katsomaan että kuka tulee keskukseen puolenyön jälkeen. Auto jäi paikalleen, kukaan ei noussut ulos. Hetken perästä ajoi pois. Aamulla hangessa ei ollut jälkeäkään auton renkaista, vain omat jalanjälkemme. Tiedä sitten mikä se oli, koskaan ei olla selitystä siihen saatu. Tämä tapahtui 2008 vuonna.

.

Kertokaas te nyt omanne, rakastan jänniä "kummitus" tarinoita. ;)

Mistä ketjusta tuo on?

Yövyin kotitalossani isäni kuoleman jälkeen. Yöllä kun olin sammuttanut valot ja hetken maannut sängyssä ja odottanut unta, keittiön lattia alkoi tuttuun tyyliin narista ja kuului samanlaiset askeleet, kuin jos isä olisi tullut keittiöön. (keittiö/pirtti on makuuhuoneeni vieressä). Talossa ei ollut ketään muita kuin minä, mutta tuntui etten ollut yksin.

Olimme juuri muuttaneet ja katselin olohuoneessa telkkaria, kun kuulin miten joku käveli pääni päällä yläkerrassa. Mies oli töissä, kanssani olivat vain vauva ja 3v mutta kuulemani askeleet olivat selvästi aikuisen.  Sydän  hakkasi hulluna, kun kännykän valossa kävin yläkertaa läpi- lapset nukkuivat, kaikki ok.

Tämä on rivitalo, mutta naapurien äänet eivät voi MITENKÄÄN kaikua noin .

Vierailija kirjoitti:

Olimme juuri muuttaneet ja katselin olohuoneessa telkkaria, kun kuulin miten joku käveli pääni päällä yläkerrassa. Mies oli töissä, kanssani olivat vain vauva ja 3v mutta kuulemani askeleet olivat selvästi aikuisen.  Sydän  hakkasi hulluna, kun kännykän valossa kävin yläkertaa läpi- lapset nukkuivat, kaikki ok.

Tämä on rivitalo, mutta naapurien äänet eivät voi MITENKÄÄN kaikua noin .

Mitä jos joku piilottelikin siellä?

Minulla tuli mieleen tästä, kun olin nukkumassa vauvani kanssa, niin joku koputti takaoven lasiin. Ihmettelin, että kuka takaovesta tulee. Mies töissä.

Siellä oli musta lintu joka nakutti oveen nokalla. Vetäsin äkkiä verhon eteen ja se lähti.

Ei ehkä yliluonnollista, mutta säikähdin.

Seuraavana päivänä lastenhuoneeseen oli päässyt pikkulintu. Se istui sängyn päädyssä katsoi minua ja sirkutti. Aivan, kuin olisi kertonut jotain. Avasin ikkunan ja se ymmärsi heti lentää siitä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme juuri muuttaneet ja katselin olohuoneessa telkkaria, kun kuulin miten joku käveli pääni päällä yläkerrassa. Mies oli töissä, kanssani olivat vain vauva ja 3v mutta kuulemani askeleet olivat selvästi aikuisen.  Sydän  hakkasi hulluna, kun kännykän valossa kävin yläkertaa läpi- lapset nukkuivat, kaikki ok.

Tämä on rivitalo, mutta naapurien äänet eivät voi MITENKÄÄN kaikua noin .

Mitä jos joku piilottelikin siellä?

Minulla tuli mieleen tästä, kun olin nukkumassa vauvani kanssa, niin joku koputti takaoven lasiin. Ihmettelin, että kuka takaovesta tulee. Mies töissä.

Siellä oli musta lintu joka nakutti oveen nokalla. Vetäsin äkkiä verhon eteen ja se lähti.

Ei ehkä yliluonnollista, mutta säikähdin.

Seuraavana päivänä lastenhuoneeseen oli päässyt pikkulintu. Se istui sängyn päädyssä katsoi minua ja sirkutti. Aivan, kuin olisi kertonut jotain. Avasin ikkunan ja se ymmärsi heti lentää siitä ulos.

En usko, että kukaan olisi päässyt sisään huomaamatta ja askeleet olivat sillä tavoin raskaat, ettei kävelijä koettanut mitenkään kulkea äänettömästi.