Yliluonnolliset/selittämättömät tarinat jakoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istuin tänään sohvalla ja ylitse pyyhälsi kylmä tuuli. Samalla tippui keittiöstä taulu. Kaikki ikkunat ja ovet olivat kiinni ja keittiössä ei ollut ketään. :-D

Joku sun läheinen kuoli. Otan osaa.

Ei kyllä ole tietoa tullut. Huii :-\

Kyllä nämä yleensä tästä maailmasta poislähtevään sieluun viittaavat. Joskus toki on niin ettei se olekaan henkilökohtaisesti läheinen ihminen.

Jännä juttu, miten tätä ilmiötä ei koskaan ole saatu toistettua laboratoriossa.

Ehkä sielut pelkäävät tiedemiehiä?

Vierailija kirjoitti:

Olimme juuri muuttaneet ja katselin olohuoneessa telkkaria, kun kuulin miten joku käveli pääni päällä yläkerrassa. Mies oli töissä, kanssani olivat vain vauva ja 3v mutta kuulemani askeleet olivat selvästi aikuisen.  Sydän  hakkasi hulluna, kun kännykän valossa kävin yläkertaa läpi- lapset nukkuivat, kaikki ok.

Tämä on rivitalo, mutta naapurien äänet eivät voi MITENKÄÄN kaikua noin .

Se tarkisti nukkujat,  tsekkasi että mitäs porukkaa mun kämppään on muuttanut.

Olin noin 13v ja vanhemmat eronneet, olin isän luona ja yön yksin koska isä oli yövuorossa.

Heräsin keskellä yötä ja näin ikkunan luona pitkän tumma hahmon, nousin istumaan ja  kysyin unentokkurassa "iskä?," vaikken keksinytkään miksi isä seisoisi hiljaa huoneessani keskellä yötä ja toisaalta pitkä, hoikka hahmo ei edes muistuttanut yhtään 170 cm,  tukevarakenteista isääni..

Hahmo ei vastannut ja tuijotin sitä kauhusta jäykkänä, peittoa syliin puristaen ,  hahmo vain seisoi siinä liikkumatta.  Juuri kun rentouduin hiukan ja ajattelin " se on vaan harha", hahmo käänsi päätään suuntaani ! Syöksyin peiton alle ja mielessä pyörivät kaikki Salaisten Kansioiden hirviöt ja Juhan Af Granin ufotarinat,  en osannut ajatella mitään murtomiehiä vaan olin varma että hahmo ei ollut tästä maailmasta. 

Lopulta nukahdin kuumissani ja peloissani, aamulla kysyin isältä oliko käynyt yöllä kotona ja ei kuulemma ollut. 

Pääsin töihin. No oikeasti en ole päässyt mutta siksi se olisikin niin selittämätön tapaus.

Tapahtui muutama minuutti sitten. Varmaan joku selitys on. Selasin näitä otsikkoja ja ruudun vasempaan alareunaan ilmestyi laatikko, jossa teksti "Näettekö minut" En löytänyt sitä enää uudestaan. Oliko tämä nyt jonkun toisen koneen yhteydenotto, vai mikä?Olen aika uuno tässä tietotekniikassa.

Vierailija kirjoitti:

Laahaavien askelten innoittamana kerrotaanpa omia selittämättömiä tositarinoita.

.

Oma kokemus (onneksi vain yksi) liittyy erääseen leirikeskukseen. Olin siis leirillä (joku viikonloppuleiri kyseessä) ja valvoimme ensimmäistä yötä porukalla huoneessamme.

Istuin ikkunalaudalla, ja katselin samalla pimeälle pihamaalle. Yhtäkkkiä pihaan kaartoi auto, valot tuli siis huoneesemme (ensimmäinen kerros) ja kokoonnuimme tyttöjen kanssa ikkunaan katsomaan että kuka tulee keskukseen puolenyön jälkeen. Auto jäi paikalleen, kukaan ei noussut ulos. Hetken perästä ajoi pois. Aamulla hangessa ei ollut jälkeäkään auton renkaista, vain omat jalanjälkemme. Tiedä sitten mikä se oli, koskaan ei olla selitystä siihen saatu. Tämä tapahtui 2008 vuonna.

.

Kertokaas te nyt omanne, rakastan jänniä "kummitus" tarinoita. ;)

Tulee vain mieleen, että yöllä oli satanut lunta...

Vierailija kirjoitti:

Tavara lentänyt huoneen poikki, vanhassa lahossa navetassa heinävintillä raskaat askeleet vaikkei ketään näkynyt, juoksuaskelia omakotitalon portaissa, samassa talossa kuultiin myös naisen puhetta.

Ovenkahva rämpsynyt voimalla ylösalas, yöksi siististi viikkaamani housut olivat aamulla heitetty lattialle + esine housujen taskusta katosi lopullisesti jne jne.

Eri paikoissa ja useammassa useampi paikalla havaitsemassa, eli psykoosikorttia turha läiskiä, vaikka samapa tuo jos joku ei usko. Näiden pohjalta itse tiedän, että paljon on vielä sellaista mitä ei tiedetä.

Poltergeist.

Vierailija kirjoitti:

Yövyin kotitalossani isäni kuoleman jälkeen. Yöllä kun olin sammuttanut valot ja hetken maannut sängyssä ja odottanut unta, keittiön lattia alkoi tuttuun tyyliin narista ja kuului samanlaiset askeleet, kuin jos isä olisi tullut keittiöön. (keittiö/pirtti on makuuhuoneeni vieressä). Talossa ei ollut ketään muita kuin minä, mutta tuntui etten ollut yksin.

Tuo on ihan normaali ilmiö läheisen kuoleman jälkeen. Joissakin kulttuureissa vainaja myös nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Olimme juuri muuttaneet ja katselin olohuoneessa telkkaria, kun kuulin miten joku käveli pääni päällä yläkerrassa. Mies oli töissä, kanssani olivat vain vauva ja 3v mutta kuulemani askeleet olivat selvästi aikuisen.  Sydän  hakkasi hulluna, kun kännykän valossa kävin yläkertaa läpi- lapset nukkuivat, kaikki ok.

Tämä on rivitalo, mutta naapurien äänet eivät voi MITENKÄÄN kaikua noin .

Meillä ainakin kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa naapurin äänet nimenomaan kaikuivat niin, että kuulosti kuin äänet tulisi omasta asunnosta. Muutamat p-halvaukset tuli kun yöllä heräsin ja kuulin alakerrasta askelia ja ääniä. Varovasti katsomasn ja havaitsin äänien tulevan seinän takaa naapurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavara lentänyt huoneen poikki, vanhassa lahossa navetassa heinävintillä raskaat askeleet vaikkei ketään näkynyt, juoksuaskelia omakotitalon portaissa, samassa talossa kuultiin myös naisen puhetta.

Ovenkahva rämpsynyt voimalla ylösalas, yöksi siististi viikkaamani housut olivat aamulla heitetty lattialle + esine housujen taskusta katosi lopullisesti jne jne.

Eri paikoissa ja useammassa useampi paikalla havaitsemassa, eli psykoosikorttia turha läiskiä, vaikka samapa tuo jos joku ei usko. Näiden pohjalta itse tiedän, että paljon on vielä sellaista mitä ei tiedetä.

Poltergeist.

Jep. Muutamassa paikassa oli oikein remuisaa. Ajattelin ensin vetäväni perässä jotain omaa näkymätöntä riehujaa, mutta näitä sattui myös muille, jotka kävivät noissa paikoissa.

Tuokin jossa kuultiin naisen puhetta ja juoksuaskelia portaissa, niin siellä yöpyi pitkän ajan päästä toinen porukka. Oli heillekin ollut aika pitkä yö, kun oli sattunut yhtä sun toista.

Yhdessä autiotalossa taas kuultiin kaikki mukanaolijat puhetta, ääni oli kuin jonkun nuoren tytön/naisen. Se mitä itse kuulin, oli kuin huonosti viritetyn radiokanavan kautta sanottu sana.

En tiedä, miksi näitä on tullut paljon omalle kohdalle, ehkä vaan olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onneksi useammassa on ollut muitakin mukana, muuten varmaan itsekin epäilisin jotain harhoja.

Mutta jänniähän nuo on. Kertovat vaan siitä, ettei maailmasta taidetakaan olla löydetty kaikkea. Ovatko sitten aaveita, telekineettisiä tapahtumia tai jopa toisen ulottuvuuden aukkoja, sitä voidaan vasta vain arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 13v ja vanhemmat eronneet, olin isän luona ja yön yksin koska isä oli yövuorossa.

Heräsin keskellä yötä ja näin ikkunan luona pitkän tumma hahmon, nousin istumaan ja  kysyin unentokkurassa "iskä?," vaikken keksinytkään miksi isä seisoisi hiljaa huoneessani keskellä yötä ja toisaalta pitkä, hoikka hahmo ei edes muistuttanut yhtään 170 cm,  tukevarakenteista isääni..

Hahmo ei vastannut ja tuijotin sitä kauhusta jäykkänä, peittoa syliin puristaen ,  hahmo vain seisoi siinä liikkumatta.  Juuri kun rentouduin hiukan ja ajattelin " se on vaan harha", hahmo käänsi päätään suuntaani ! Syöksyin peiton alle ja mielessä pyörivät kaikki Salaisten Kansioiden hirviöt ja Juhan Af Granin ufotarinat,  en osannut ajatella mitään murtomiehiä vaan olin varma että hahmo ei ollut tästä maailmasta. 

Lopulta nukahdin kuumissani ja peloissani, aamulla kysyin isältä oliko käynyt yöllä kotona ja ei kuulemma ollut. 

Vanha kunnon varjomies! Esiintyy jostain syystä useiden ihmisten unihalvauksissa, oli netflixin unihalvausdokkarissakin mainittu ("shadow man").

Itse en ole kokenut unihalvauksia, vaan valeheräämisiä. Niissä siis "herään" sängystäni, kaikki on niin normaalia, etten tajua olevani unessa. Ja sitten näen sen varjomiehen, pitkä tumma hahmo huppu päässään seisomassa makuuhuoneen ovella tuijottaen. Joskus kävi putkeen useita valeheräämisiä, eli tuosta kauhistuneena "heräsin" ja katsoin heti makuuhuoneen ovelle varmistaakseni, ettei siellä ole mitään. Ja siellähän se edelleen seisoi.

Hyh, onnelsi ei ole vähään aikaan noita ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 13v ja vanhemmat eronneet, olin isän luona ja yön yksin koska isä oli yövuorossa.

Heräsin keskellä yötä ja näin ikkunan luona pitkän tumma hahmon, nousin istumaan ja  kysyin unentokkurassa "iskä?," vaikken keksinytkään miksi isä seisoisi hiljaa huoneessani keskellä yötä ja toisaalta pitkä, hoikka hahmo ei edes muistuttanut yhtään 170 cm,  tukevarakenteista isääni..

Hahmo ei vastannut ja tuijotin sitä kauhusta jäykkänä, peittoa syliin puristaen ,  hahmo vain seisoi siinä liikkumatta.  Juuri kun rentouduin hiukan ja ajattelin " se on vaan harha", hahmo käänsi päätään suuntaani ! Syöksyin peiton alle ja mielessä pyörivät kaikki Salaisten Kansioiden hirviöt ja Juhan Af Granin ufotarinat,  en osannut ajatella mitään murtomiehiä vaan olin varma että hahmo ei ollut tästä maailmasta. 

Lopulta nukahdin kuumissani ja peloissani, aamulla kysyin isältä oliko käynyt yöllä kotona ja ei kuulemma ollut. 

Vanha kunnon varjomies! Esiintyy jostain syystä useiden ihmisten unihalvauksissa, oli netflixin unihalvausdokkarissakin mainittu ("shadow man").

Itse en ole kokenut unihalvauksia, vaan valeheräämisiä. Niissä siis "herään" sängystäni, kaikki on niin normaalia, etten tajua olevani unessa. Ja sitten näen sen varjomiehen, pitkä tumma hahmo huppu päässään seisomassa makuuhuoneen ovella tuijottaen. Joskus kävi putkeen useita valeheräämisiä, eli tuosta kauhistuneena "heräsin" ja katsoin heti makuuhuoneen ovelle varmistaakseni, ettei siellä ole mitään. Ja siellähän se edelleen seisoi.

Hyh, onnelsi ei ole vähään aikaan noita ollut.

Määkin oon nähnyt sen makuuhuoneen ovella. Jestas, että olin kauhusta kankeena.

Olen useasti varsinkin nuorempana nähnyt jonkun perheenjäsenen aivan selvästi jossain huoneessa , kun hän on oikeasti sillä hetkellä ollut toisella puolella taloa. Esim. heräsin aamulla, menin keittiön ohitse vessaan ja toivotin äidille hyvät huomenet kun keitteli siellä kahvia. Kun tulin vessasta, ei keittiössä ollut ketään ja äitikin nukkui makuuhuoneessa syvässä unessa. Olen nähnyt kun isä istuu sohvalla ja selailee hesaria, kun tulin koulusta kotiin, ja aivan hetken päästä ulko-ovi käy ja isä tuleekin vasta kotiin. Näitä oli todella usein.

Isovanhempieni maatilalla oli todella ahdistava ja painostava tunnelma. En lapsena halunnut koskaan mennä sinne, ja vaikken ole käynyt tuolla olen nähnyt toistuvasti selittämättömiä unia kyseisestä maatilasta. Unessa aina pakenen jotain talon perimmäiseen huoneeseen jossa odottaakin joku kamala yllätys, mutta herään aina ennekun minulle selviää mikä tuo yllätys on. Samassa talossa on vintti, jonka portaista kuuluu edestakaisia askeleita ja ikäänkuin valitusta ja voivottelua, surkeaa huokailua. Tämän kuuli aivan varmasti muutkin, mutta siitä ei koskaan puhuttu, paitsi aikuisiällä rohkaistun sanomaan asiasta äidilleni joka oli talossa kasvanut. Hän kertoi että isoisäni äidin äiti kuollut viimeisillään raskaana ollessaan tuohon taloon ja vaikka asiasta ei koskaan puhuttu myöskään hänen ollessa lapsi, oli yleinen julkinen salaisuus että se oli isoisän äidinäiti jonka haamu kulki portaissa valittamassa isoa vatsaansa. 

Olen siis käynyt tuolla talossa viimeksi 20 vuotta sitten, eikä siellä ole enää ketään vuosikausiin asunut. Mietin että voisin ehkä rohkaista mieleni ja mennä ensi kesänä käymään siellä, ja nimenomaan tuossa perimmäisessä huoneessa jossa on uneni mukaan joku yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti varsinkin nuorempana nähnyt jonkun perheenjäsenen aivan selvästi jossain huoneessa , kun hän on oikeasti sillä hetkellä ollut toisella puolella taloa. Esim. heräsin aamulla, menin keittiön ohitse vessaan ja toivotin äidille hyvät huomenet kun keitteli siellä kahvia. Kun tulin vessasta, ei keittiössä ollut ketään ja äitikin nukkui makuuhuoneessa syvässä unessa. Olen nähnyt kun isä istuu sohvalla ja selailee hesaria, kun tulin koulusta kotiin, ja aivan hetken päästä ulko-ovi käy ja isä tuleekin vasta kotiin. Näitä oli todella usein.

Isovanhempieni maatilalla oli todella ahdistava ja painostava tunnelma. En lapsena halunnut koskaan mennä sinne, ja vaikken ole käynyt tuolla olen nähnyt toistuvasti selittämättömiä unia kyseisestä maatilasta. Unessa aina pakenen jotain talon perimmäiseen huoneeseen jossa odottaakin joku kamala yllätys, mutta herään aina ennekun minulle selviää mikä tuo yllätys on. Samassa talossa on vintti, jonka portaista kuuluu edestakaisia askeleita ja ikäänkuin valitusta ja voivottelua, surkeaa huokailua. Tämän kuuli aivan varmasti muutkin, mutta siitä ei koskaan puhuttu, paitsi aikuisiällä rohkaistun sanomaan asiasta äidilleni joka oli talossa kasvanut. Hän kertoi että isoisäni äidin äiti kuollut viimeisillään raskaana ollessaan tuohon taloon ja vaikka asiasta ei koskaan puhuttu myöskään hänen ollessa lapsi, oli yleinen julkinen salaisuus että se oli isoisän äidinäiti jonka haamu kulki portaissa valittamassa isoa vatsaansa. 

Olen siis käynyt tuolla talossa viimeksi 20 vuotta sitten, eikä siellä ole enää ketään vuosikausiin asunut. Mietin että voisin ehkä rohkaista mieleni ja mennä ensi kesänä käymään siellä, ja nimenomaan tuossa perimmäisessä huoneessa jossa on uneni mukaan joku yllätys.

Tuo tarinan eka osahan on ilmiönä herättänyt keskustelua, että eletäänkö me sittenkin simulaatiossa. Nuo kaikki olisi peleistä tuttuja "glitchejä".

Ei tarvi olla syksy, kun jo pelottaa. :-D

Tämä on unihalvaus, mutta meni vuosia ennenkuin tajusin että siitä on kyse.

Olin 19-vuotias ja juuri muuttanut omilleni. Olin menossa nukkumaan kun havahdun siihen että eteisestä kävelee kalju mies, jolla on pitkä tumma nahkatakki päällä, tummanvioletti kauluspaita eikä kasvoja lainkaan. Mies kävelee luokseni, nostaa kämmenet rintani ylle ja kämmenistä alkaa putoilla raskaita kettinkejä rintani päälle niin etten pysty liikkumaan enkä hengittämään. Kun tästä havahduin että mies oli poissa jne, lähdin vanhempieni luokse enkä uskaltanut hetkeen tulla omaan kotiini. Tästä on aikaa 20 vuotta, ja tosiaan meni vuosia ennenkuin ymmärsin että kyse on unihalvauksesta.

Hiukan tämän tapahtuman jälkeen olin telttailemassa poikaystäväni kanssa, ja menossa nukkumaan kun huomaan etten pysty enää liikkumaan, makasin vain paikallani teltassa (oli vielä valoisaa koska oli kesä). Telttaan tulee sisään kaksi pikkulasta, jotka alkavat tutkia tavaroitani kaikessa rauhassa. Olen täydessä paniikissa, mutten pysty edes huutamaan. Lapset tulevat luokseni ja alkavat yhtäkkiä kaataa isoista peltiämpäreistä tuhkaa päälleni niin etten pysty hengittämään. Havahdun pian siihen että lapset ja tuhka on poissa. En pystynyt nukkumaan enää aikoihin kunnolla sillä pelkäsin näitä tapahtumia niin paljon. Nyt sen tajuaa jo että ihan klassisia unihalvauksia. Onneksi ei ole vuosikausiin tullut :(

Eilen kuultiin molemmat mun miehen kanssa ihankuin joku/jokin olisi mennyt meidän portaita pitkin. Narahteli..

Nytkin istun tässä alakerrassa sohvalla portaiden vieressä. Jokin yläkerran askelmista narahti, meinasin sanoa esikoiselle että tulisi vain tänne alas mun viereen että mitähän siellä tuumailet (luulin että heräsi päikkäreiltä ja on vielä unipökkyrässä).

Katsahdin ylätasanteelle enkä nähnyt ketään. Pelkäsinkin tätä päivää kun nuo portaat alkaa elään omaa elämää.

Minullakin pelottava unihalvaus. Heräsin siihen, etten pystynyt liikkumaan ja aloin leijailla sängyn päällä. Peitto roikkui sivuilla. Lähdin leijailemaan päytien korkeudella. Katselin kahvinkeitintä ja muita tavaroita keittiön apupöydillä. Leijailin kohti ulko-ovea. Sydän hakkasi ja luulin olevani hereillä.

Makoilin yksin vuoteessa kun kuulin ääntä, kuin yöpöydältä olleen lampun johtoa olisi heiluteltu jolloin hakkasi yöpöytään. En todellakaan uskaltanut kurkottaa kättä ja sytyttää valoa!

Eläimiä minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin pelottava unihalvaus. Heräsin siihen, etten pystynyt liikkumaan ja aloin leijailla sängyn päällä. Peitto roikkui sivuilla. Lähdin leijailemaan päytien korkeudella. Katselin kahvinkeitintä ja muita tavaroita keittiön apupöydillä. Leijailin kohti ulko-ovea. Sydän hakkasi ja luulin olevani hereillä.

Spontaani ruumiistairtautuminen ehkä?