Lue keskustelun säännöt.
Minua, työkyvyttömyyseläkeläistä, ei arvosta kukaan
27.03.2015 |
Sain taas tänään tuntea sen nahoissani. Vaikka minä yritän niin kovasti: käyn terapiassa, yritän käydä iltalukiota, hoidan lapseni hyvin, pakotan itseni tekemään asioita vaikka kaikki ei aina tunnu hyvältä. Minä yritän olla normaali että minulla olisi edes joku tuttu elämässäni, vaikka en olekaan ihmissuhteissa oikeastaan yhtään hyvä. Minä en pura sydäntäni kenellekään, minä en kuormita muita. Minä autan, jos joku pyytää ...
Ja silti, tänäänkin. Oma isäni turhautui minuun, koska minulla on huono päivä. Olen nukkunut huonosti, ja olen väsynyt. Olen nähnyt isääni ihan liikaa viime aikoina, ja vähän väliä hänen suustaan kuullut, etten osaa jotakin, että pitäisi kysyä mieheltäni. Tänään isä ei uskonut, että osaan laittaa lapseni turvaistuimen hänen autoonsa. Hän oli soittamassa miehelleni asiasta. Jokin minussa meni rikki siinä parkkipaikalla ja aloin itkeä. Sanoin, että minä kyllä osaan tämän! Minä osaan asioita! Miksi sinä et ikinä usko minuun?
Isä suuttui minulle. Ja se tuntui vielä pahemmalta. Hän ei sanonut, että kyllä uskon. Eikä hän sanonut, että kyllä sinäkin osaat. Hän ei sanonut mitään, vaan lähti.
Minä en jaksa tätä enää. Mieheni on ainoa, joka on koskaan sanonut minulle että on ylpeä minusta. Hän on ainoa, joka uskoo minuun. En kestä tätä enää, minä yritän ja yritän, syön lääkkeitä kun paniikki käy liian suureksi, pakotan itseni ihmisten ilmoille vaikka pelkään ihmisiä. Minä luen lehtiä, minä äänestän, minä yritän jopa harrastaa liikuntaa. Mutta aina minussa on se leima: masentunut, kouluttamaton, luuseri. Minulla ei ole ystäviä, koska en osaa ilmeisesti olla oikeanlainen (ei, en itke heidän edessään ja hajoile). Minä en edes syytä ketään muuta tästä kuin itseäni: minä tiedän, että olen paska enkä osaa. Ja että se on omaa syytäni.
Anteeksi sekava kirjoitus, en jaksa jäsennellä ajatuksiani nyt.
Kommentit (11)
Hyvä, että yrität! Olet rohkea ja pidän sinua arvossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä! Luulen että voi johtua siitä kuten sanoit että olette nähneet viime aikoina toisianne paljon. Itseäni rupeaa ärsyttämään myös äitini jos olemme nähneet paljon. En tiedä miksi. Hössöttää liikaa ja neuvoo koko ajan ihan selviäkin asioita.
Vähän sama tilanne, mutta mä en kyllä varsinaisesti syytä itseäni, koska en ole itse itselleni näitä traumoja aiheuttanut, vaan suurimmaksi osaksi vanhempani. Se, että pitää itse itseään paskana luuserina, on todennäköisempi syy ihmissuhdeongelmiin, sitä tekee moni ihan työssäkäyväkin. Ihmiset pitää ihmisistä, jotka itsekin pitävät itsestään- varmaan nekin, kenen seuraa itse kaipaat, on tällaisia? Vaikka se onkin joissain tilanteissa vaikeampaa kuin toisissa.
(toim.huom. vanhempien "syyttäminen", jota en mitenkään aktiivisesti tee, ei ole se ongelma tässä, vaan ne ongelmat mitä he on aiheuttaneet- samalla tavalla kuin jos jää rattijuopon auton alle ja halvaantuu, niin anteeksiantaminen ei paranna halvausta.)
Helppo syyttää omista heikkouksistaan ja ongelmistaan vanhempiaan. Sulla on yksi elämä, sä päätät miten sen elät, jos halua sun ainoan elämän käyttää siihen, että mietit menneitä, sen sijaan että päätät elää, niin kenen vika se on? Ei ainakaan sun vanhempien.
Miehesi siis arvostaa sinua. Parempi ajatella "ainakin mieheni arvostaa minua" kuin "minua ei arvosta kukaan". Vaikuttaa jo ihan omaan fiilikseen kun funtsii asiaa toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiselta työkyvyttömyyseläkeläiseltä toiselle: se, että isäsi on jäärä, ei ole tosiaan sinun vikasi. Sinulla on ongelmia, käyt terapiassa ja saat apua. Se riittää, vallan hyvin! Ei sua sinne eläkkeelle ole huviksi törkätty, vaan siksi että sulla ei ole voimavaroja henkisesti tai fyysisesti työskennellä tällä hetkellä.
Koita iloita pienistä asioista, uskoa miestäsi kun hän kertoo olevansa sinusta ylpeä ja ottaa etäisyyttä isääsi jos hänen käytöksensä vain pahentaa oloasi. Koita myös itse tsempata itseäsi, parantaa itsetuntoasi jne. - se on paljon helpompaa olla välittämättä toisten tuhahteluista jos itse uskot itseesi. Tsemppiä! :)
Minusta aikuisten lasten ei ole hyvä viettää liiaksi aikaa vanhempiensa kanssa. Saattaa tulla päälle vanhempi/lapsi - roolit, rajanylityksiä jne.
Tsemppiä sinulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9. oikeassa.
elämäntilanteet jo niin erilaiset ja toisaalta omat vanhemmat alkavat taas herkästi kasvattamaan edelleen..
Ja omassa kodissaan saa olla ja tehdä mitä haluaa, vanhempien luona ollaan jo vähän niinkuin kylässä .
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:52"]
Helppo syyttää omista heikkouksistaan ja ongelmistaan vanhempiaan. Sulla on yksi elämä, sä päätät miten sen elät, jos halua sun ainoan elämän käyttää siihen, että mietit menneitä, sen sijaan että päätät elää, niin kenen vika se on? Ei ainakaan sun vanhempien.
[/quote]
Sinä et ymmärrä traumatisoitumisesta yhtään mitään, joten en melkein jaksa vastata. Mun heikkoudet on mm. se, että tahtomattani aina kun yritän esimerkiksi keskittyä, tulee mieleeni muistoja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Luuletko että mielellään elän noita ynnä muita vastaavia kokemuksia 18 vuoden ajalta uudestaan ja uudestaan kymmeniä kertoja päivässä? Onko sulla joku uusi teoria siitä, miten voin lopettaa kyseisen heikkouden ja "alkaa elää"? Mä en siis "mieti menneitä", mennyt pyörii mielessä ilman että itse valitsen sitä. Jos olisin alkanut miettiä niitä jo vähän aiemmin en olisi nyt tässä tilanteessa. Kyllähän minä tungin nuo kaikki pois mielestä pitkän aikaa mutta aivot vain ei toimi niin, että ihmiselle voi tapahtua mitä tahansa eikä mikään vaikuta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi on vanhanaikainen hölmö eikä hänen asenteensa sinua kohtaan olisi yhtään kummoisepi vaikka olisit miten menestyvä työelämässä. Tsemppiä sinulle ap, oletrohkea ja reipas, ehkä reippaampi kuin pitäisikään - itsensä pakottainen pelottaviin tilanteisiin ei välttämättä ole sinulle hyväksi. Älä ainakaan tee sitä yli voimiesi,. Kaunista kevättä sinulle, olet kaiken kunnioituksen arvoinen. Terveisin samanlaisen isän vaativaa asiantuntijatyötä tekevä nainen, jonka isä ei usko että osaan koota Lundia-hyllyn :)
Ei se isäsi käytös sinun eläkkeeseesi liity. Jotkut miehet nyt eivät vaan usko naisten osaavan mitään, eivätkä usko asioita ennen kuin kuulevat saman joltain mieheltä.