Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri varasti
27.03.2015 |
Pojalla on kaveri joka viihtyy ihan liikaa meillä, joka päivä koulun jälkeen ja viikonloppuisin myös. Syö ruuat meillä jne. ja suurimman osan lasten karkeista. Olen jo pitkään pannut merkille kun välillä kadonnut leluja tms pientä olen ajatellut että se on tämä poika. On huonosta perheestä vähävarainen uusioperhe. Nyt minulta puuttuu lompakosta 300 euroa ja TIEDÄN että se on tämä poika omat lapseni ei ole rahaa ottanut mutta iso summa puuttuu! Mitä teen? Tekisi mieli huutaa sille kakaralle kun tulee tänne ja heittää ulos! Jos on jo käyttänyt rahat voinko vaatia ne äidiltään kun tiedän että seon varaton saanko koskaan rahaani takaisin? Suututtaa helvetisti!
Kommentit (31)
Itse ihmettelisin ääneen rahojen puuttumista pojan läsnäollessa, kyllä sen naamasta näkee onko osallinen. Tämän jälkeen vasta yhteys pojan huoltajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko IHAN SATAVARMA asiasta ? Ettei oma muisti ole tehnyt tepposia.
En jaksa uskoa, että lapsi uskaltaisi noin ison summan viedä.
Mä uskon, että asialle on joku muu selvitys.
Ja kaikki ämmät heti lapsen kurkussa kiinni.
Ootko varma että panit rahat lompakkoon, jos ne onkin vaan käsilaukussa tms.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:24"]
Oletko IHAN SATAVARMA asiasta ? Ettei oma muisti ole tehnyt tepposia.
En jaksa uskoa, että lapsi uskaltaisi noin ison summan viedä.
Mä uskon, että asialle on joku muu selvitys.
Ja kaikki ämmät heti lapsen kurkussa kiinni.
[/quote]
Tottakai rahatoli lompakossa ei tämä nyt mun syy ole! Pistän pojan koville kun tulee koulun jälkeen sillä meillehän se tietysti tulee, ja jos ei tule niin tiedän ettei uskalla koska huono omatunto rahojen viemisestä! Tekisi mieli lähteä käymään sen äidin luona hetipaikalla. Ottaa niin pannuun tällainen.
No kerron miten äitini toimi kun lapsena ystäväni varasti häneltä rahaa.
Äiti huomasi että rahaa oli hävinnyt ja piti hirmuisen kuulustelun meille lapsille. Minä sisaruksemme vakuutimme että emme tosiaan olleet ottaneet rahaa. Sitten ratsattiin meidän huoneet, ei löytynyt. Olimme pikkukoululaisia ja osasimme käydä itse kiskalla ostamassa nameja. Kenelläkään ei ollut nameja.
Äiti muisteli oliko kenenkää ystävä ollut kylässä. Minun oli. Hän pyysi minua kutsumaan ystäväni seuraavana päivänä kylään. Olin niin uuno etten tajunnut todellista kyläilyn syytä. Hän pyysi minua menemään leikimään omaan huoneeseeni ja jutteli ystäväni kanssa. Hän ihan rauhallisesti totesi että tuossa pöydällä on semmoinen purkki jossa on usein seteleitä. Hassua, mutta niitä seteleitä on hävinnyt. Tiedätkö sinä jotain asiasta.
Ystäväni alkoi itkemään ja kertoi ottaneensa niitä ja ostaneensa herkkuja ja pienen lelun. Äiti sanoi ystävälleni että heidän täytyy mennä yhdessä kertomaan ystävän vanhemmille. He menivät kahdestaan selvittämään asiaa. Ystävän äiti yhdessä äitini kanssa päättivät että ystävä ei saa tulla meille kylään pariin viikkoon ja taisi arestiakin saada. Ystävän äiti maksoi äidilleni rahat takaisin, antoi lelun ja karkin loput meille ja ystävä ei saanut pitkään aikaan viikkorahaa.
Mielestäni äitini toimi hyvin. Tekisin itse samalla tavoin samassa tilanteessa. Kutsuisin epäillyn kylään mutta en sanoisi lapselleni että miksi haluan hänet kylään ettei oma lapsi sano että äiti haluaa sinut kylään koska epäilee sinun varastaneen.
Vaikka lapsi on huonosta vähävaraisesta uusioperheestä niin uskon että hänen vanhempansa suhtautuvat asiaan oikealla vakavuudella ja haluavat ehdottomasti tietää tästä ja selvittää asian kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:40"]
No kerron miten äitini toimi kun lapsena ystäväni varasti häneltä rahaa.
Äiti huomasi että rahaa oli hävinnyt ja piti hirmuisen kuulustelun meille lapsille. Minä sisaruksemme vakuutimme että emme tosiaan olleet ottaneet rahaa. Sitten ratsattiin meidän huoneet, ei löytynyt. Olimme pikkukoululaisia ja osasimme käydä itse kiskalla ostamassa nameja. Kenelläkään ei ollut nameja.
Äiti muisteli oliko kenenkää ystävä ollut kylässä. Minun oli. Hän pyysi minua kutsumaan ystäväni seuraavana päivänä kylään. Olin niin uuno etten tajunnut todellista kyläilyn syytä. Hän pyysi minua menemään leikimään omaan huoneeseeni ja jutteli ystäväni kanssa. Hän ihan rauhallisesti totesi että tuossa pöydällä on semmoinen purkki jossa on usein seteleitä. Hassua, mutta niitä seteleitä on hävinnyt. Tiedätkö sinä jotain asiasta.
Ystäväni alkoi itkemään ja kertoi ottaneensa niitä ja ostaneensa herkkuja ja pienen lelun. Äiti sanoi ystävälleni että heidän täytyy mennä yhdessä kertomaan ystävän vanhemmille. He menivät kahdestaan selvittämään asiaa. Ystävän äiti yhdessä äitini kanssa päättivät että ystävä ei saa tulla meille kylään pariin viikkoon ja taisi arestiakin saada. Ystävän äiti maksoi äidilleni rahat takaisin, antoi lelun ja karkin loput meille ja ystävä ei saanut pitkään aikaan viikkorahaa.
Mielestäni äitini toimi hyvin. Tekisin itse samalla tavoin samassa tilanteessa. Kutsuisin epäillyn kylään mutta en sanoisi lapselleni että miksi haluan hänet kylään ettei oma lapsi sano että äiti haluaa sinut kylään koska epäilee sinun varastaneen.
Vaikka lapsi on huonosta vähävaraisesta uusioperheestä niin uskon että hänen vanhempansa suhtautuvat asiaan oikealla vakavuudella ja haluavat ehdottomasti tietää tästä ja selvittää asian kanssasi.
[/quote]
Oishan se nyt voinut sen lelun ja karkit pitää kun te kerran saitte rahat!
Onhan ne rahat voinut oma lapsesikin ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 12:06"]Kuka pitää 300 euroa lompakossa?
[/quote] minä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 11:40"]
No kerron miten äitini toimi kun lapsena ystäväni varasti häneltä rahaa.
Äiti huomasi että rahaa oli hävinnyt ja piti hirmuisen kuulustelun meille lapsille. Minä sisaruksemme vakuutimme että emme tosiaan olleet ottaneet rahaa. Sitten ratsattiin meidän huoneet, ei löytynyt. Olimme pikkukoululaisia ja osasimme käydä itse kiskalla ostamassa nameja. Kenelläkään ei ollut nameja.
Äiti muisteli oliko kenenkää ystävä ollut kylässä. Minun oli. Hän pyysi minua kutsumaan ystäväni seuraavana päivänä kylään. Olin niin uuno etten tajunnut todellista kyläilyn syytä. Hän pyysi minua menemään leikimään omaan huoneeseeni ja jutteli ystäväni kanssa. Hän ihan rauhallisesti totesi että tuossa pöydällä on semmoinen purkki jossa on usein seteleitä. Hassua, mutta niitä seteleitä on hävinnyt. Tiedätkö sinä jotain asiasta.
Ystäväni alkoi itkemään ja kertoi ottaneensa niitä ja ostaneensa herkkuja ja pienen lelun. Äiti sanoi ystävälleni että heidän täytyy mennä yhdessä kertomaan ystävän vanhemmille. He menivät kahdestaan selvittämään asiaa. Ystävän äiti yhdessä äitini kanssa päättivät että ystävä ei saa tulla meille kylään pariin viikkoon ja taisi arestiakin saada. Ystävän äiti maksoi äidilleni rahat takaisin, antoi lelun ja karkin loput meille ja ystävä ei saanut pitkään aikaan viikkorahaa.
Mielestäni äitini toimi hyvin. Tekisin itse samalla tavoin samassa tilanteessa. Kutsuisin epäillyn kylään mutta en sanoisi lapselleni että miksi haluan hänet kylään ettei oma lapsi sano että äiti haluaa sinut kylään koska epäilee sinun varastaneen.
Vaikka lapsi on huonosta vähävaraisesta uusioperheestä niin uskon että hänen vanhempansa suhtautuvat asiaan oikealla vakavuudella ja haluavat ehdottomasti tietää tästä ja selvittää asian kanssasi.
[/quote]
Oishan se nyt voinut sen lelun ja karkit pitää kun te kerran saitte rahat!
[/quote]
Ja kakara olisi oppinut mitä? Eihän pankkiryöstäjätkään saa pitää rahoja, vaikka istuisivat tuomionsa
Mun pojan kaveri varasti pojan ipodin. Sitä oli todella vaikea todistaa, mutta saimme sen takaisin. Ei päästetty kyläilemään enää. Tämä kakara oli muuten oikein ns hyvästä ja hyvävaraisesta perheestä.