En rakasta lastani
Raskas aihe.. olen itkenyt monet kerrat hänen takiaan ja myös senkin takia kuinka paljon vihaan häntä. Syy on se että hän on hankala ja vähän 'hemmoteltu' tapaus. Raivoa, tappelua, näsäviisastelua... ikää alle 10-v. Miten saan rakkauden tunteen takaisin...? Nyt kun vielä jouluaatto lähenee niin en haluaisi ostaa kuin vain yhden lahjan (hän odottaa niitä varmaan vähintään 15 kpl)
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua itkettää sen pienen pojan takia. Hän tarvitsee rakkautta. Se on oikeasti suurin lahja, jonka voit lapsellesi antaa.
Hän on tyttö. En tiedä miten voin näyttää hänelle että välitän hänestä kun hän torppaa kaikki hellydenosoitukset. Jos sanon että rakastan nii katsoo tuimasti minua kulmien alta. Näin on ollut jo pitkään. Miten voin rakastaa jos toinen ei halua että näytän että rakastan? Ap
Juurihan julistit ettet rakasta. Kaikkien ei kuuluisi olla äitejä.
No kun tunteeni ovat niin ristiriitaiset. Varmasti ehkä jossain tuolla on se tunne että rakastan mutta nyt kun meidän yhteiselo on ollut hankalaa niin tulee tunne että en rakasta. Tämä ahdistaa minua ja olen kokenut äitiyden pimeän puolen jota luulin ettei koske minua. En haluaisi ajatella mustavalkoisesti mutta äitinä minun tulee vain kestää ja ymmärtää... ap
Alkaakaa näyttää tunteita ja välittämistä miehenne kanssa avoimesti nyt ainakin ensiksi. Kerrotko tytölle että sinulle tulee paha mieli ja surettaa, kun tyttö käyttäytyy kuten käyttäytyy? Kehutko että olipa meillä mukavaa, silloin kun oli jne?
Vierailija kirjoitti:
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
Sananlaskut 13:24
Tuon Raamatunkohdan voi vaikka viivata yli.
Lapsi tarvitsee rakkautta, ei varsinkaan ennaltaehkäisevää rankaisua.
Puhumista, halimista, läsnäoloa rajoittamattomasti.
Niin paljon että riittää.
Olisiko hän mustasukkainen isästään? Onko isä tyttärensä kanssa miten paljon?
Juurihan julistit ettet rakasta. Kaikkien ei kuuluisi olla äitejä.