Mitä tehdä kun haluaa vain kuolla?

Soita neuvolaan. Sano että pelkäät tekeväsi itsellesi jotakin. Minä olen tehnyt noin. Olin 21-vuotias yksinhuoltaja. Aivan samoja tunteita kuin sinulla ap. Perjaatteessa kaikki oli hyvin mutta ahdisti se kotona kykkiminen vauvan kanssa ilman aikuista seuraa. 

Sain heti neuvolaan ajan, aloin itkemään siellä, sanoin että olen epäönnistunut ja huono äiti vauvalleni. En ansaitse elää, en ansaitse olla äiti jne. Psykiatrinen sairaanhoitaja tuli paikalle. Juteltiin yli tunti. Päätettiin yhdessä että perhetyöntekijä tulee meille kaksi kertaa viikossa. Sain tietoa lähialueeni perhekerhoista, äiti lapsi jumpasta jne. 

Menin niihin. Pelotti, näkevätkö kaikki että olen huono? Eivät nähneet. En ollut huono. Olin vain uupunut. Jatkoin psykiatrisella sairaanhoitajalla käymistä. Perhetyöntekijä vei lasta vaunulenkille ja sillä aikaa kävin suihkussa, laitoin itseni nätiksi. Elämä alkoi voittamaan.

Se isoin ponnistus on soittaa ja myöntää olevansa väsynyt. Se auttaa. Ole rohkea ja tee se itsesi takia. Jos et itsesi niin pienen ihänän tyttäresi takia. 

Nyt taitaa olla raskaus masennus päällä. tosi yleistä naisilla vaikka kukaan ei puhu asiasta eli hormonitasapaino pielessä. 

Kerroit että mies ei kuuntele. Mies ei tajua tilanteen vakavuutta . Naiset ja miehet ovat erilaisia mies ei tunnista noita ongelmia koska ett ole niitä vääntänyt rautalangasta!! Miehelle asiat pitää vääntää rautalangasta.mies oletaa että elämä on mallilla koska ett ole asiaa selvästi sanonut voit viestitään asiaa varovasti eri känteissä mutta mies ei osaa poimia noita pieniä huomautuksia kokonaisuudeksi.

tilasi kuulostaa kyllä tosi vakavalta eli nyt jos miehen puhe väli edes jonkinlainen niin kerro miltää tuntuu ja siis nyt tarkoitan kaikki ei mitään salailua !

jos tuo ilta työ ei pakkolinen niin jätä pois hetkeksi kyllä niitä töitä sitten löytyy maailmasta tärkeintä olet sinä ja lapsi.

nukutko hyvin? Jos ett niin ajan myötä elimistö menee sekaisin uni tai nukahtamis lääkeistä voisi olla apua.

ett aja autoa? Jos kiinnosta niin voisiko tuosta olla vaihtelua eli autokoulu saisi vähän muuta ajateltavaa ja pääsisi pois hetkeksi arjesta. ajo oikeus tuo kuitenkin vapauta liikkua.

onko hyviä kavereita joille voisi kertoa väsymyksestä? Ei nyt tarvisisi kerto näistä muista tuntemuksista.

tuo tukan leiki on kyllä jo aika vakava hätä huuto eli nyt kannataa miettiä mistä sitä apua saa.

kokemuksesta voin kertoa että jo viikon kunnolliset yö unet muurtavaa naisen luonteen aivan toiseksi!

Turha suorittaminen pois ei kaikessa tarvitse olla täydellinen esm jos töissä voi pitää pienen ylimääräisen tauon niin anna mennä jätä 1 siivouskerta välistä ja syö jäätelöä sohvalla tuon tilalla. Luonton kävelemään ja katsele ympärille mite hieno tämä maailma on . ps minun luvalla :)

Nämä nyt on näitä miehen jorinoita mutta itsekin tuollaisen tilanteen kokeneena ymmärrän tilanteen. Itse en noita oireita tunnistanut ja vaimo taa oletti että en välittänyt koska mielestäni mitään ei ollut pahasti vialla.

Ja hei ett sinä nyt niin yksin ole me kaikki vastajat ainakin olemme sinusta huolissaan ja kiinostuneita sinusta ja ihan takulla moni muukin. :)

ja ps. Sinulla on kuitenkin kotona maailman mahtavin saavutus eli lapsi vaikka se teetä työtää niin se on elämän tarkoitus sen huomaat kun ikää kartuu.

Mies49

Arvaa, niin mäkin välillä tunnen ja oon niin väsynyt.. kunnon yöunien jälkeen taas jaksaa uskoa parempaan. Päivän aikana iltaa kohden petyn yleensä päivään ja elämään. Oon miettinyt elmämää ja onko järkee jatkaa huomiseen. Näin sitä vaan menee päivästä päivään ja jaksaa hiljaa sisällään toivoa ja yhtäkkiä huomaa päivien valuneen hukkaan. Vitsi mikä idiootti mä oon, miksi ootan ja päivystän kun voin elää mielekkäästi just tänään. Hittoako siitä sopiiko se muiden aikatauluun. Jos haluun uimaan nyt niin meen ja en välitä muista. Jos mietin muiden katseita jne niin multa jää aika paljon kokematta. Musiikki on tosi hyvä terapia ja harrastus, laula ihminen laula Mukana jos ei muuten. Nytkin itken hiljaa syntymäpäivääni, mutta itsekkyyteni nostaa päätään ja juhlin jos juhlin itsekseni ja totean, etten tarvitse ympärilleni tukijoukkoja juhlimaan kun olen kaikki nämä vuodet pärjännyt ilmankin. Nyt on taas vahva olo kun näen pärjääväni yksinkin.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 10:02"]

Nyt taitaa olla raskaus masennus päällä. tosi yleistä naisilla vaikka kukaan ei puhu asiasta eli hormonitasapaino pielessä. 

Kerroit että mies ei kuuntele. Mies ei tajua tilanteen vakavuutta . Naiset ja miehet ovat erilaisia mies ei tunnista noita ongelmia koska ett ole niitä vääntänyt rautalangasta!! Miehelle asiat pitää vääntää rautalangasta.mies oletaa että elämä on mallilla koska ett ole asiaa selvästi sanonut voit viestitään asiaa varovasti eri känteissä mutta mies ei osaa poimia noita pieniä huomautuksia kokonaisuudeksi.

tilasi kuulostaa kyllä tosi vakavalta eli nyt jos miehen puhe väli edes jonkinlainen niin kerro miltää tuntuu ja siis nyt tarkoitan kaikki ei mitään salailua !

jos tuo ilta työ ei pakkolinen niin jätä pois hetkeksi kyllä niitä töitä sitten löytyy maailmasta tärkeintä olet sinä ja lapsi.

nukutko hyvin? Jos ett niin ajan myötä elimistö menee sekaisin uni tai nukahtamis lääkeistä voisi olla apua.

ett aja autoa? Jos kiinnosta niin voisiko tuosta olla vaihtelua eli autokoulu saisi vähän muuta ajateltavaa ja pääsisi pois hetkeksi arjesta. ajo oikeus tuo kuitenkin vapauta liikkua.

onko hyviä kavereita joille voisi kertoa väsymyksestä? Ei nyt tarvisisi kerto näistä muista tuntemuksista.

tuo tukan leiki on kyllä jo aika vakava hätä huuto eli nyt kannataa miettiä mistä sitä apua saa.

kokemuksesta voin kertoa että jo viikon kunnolliset yö unet muurtavaa naisen luonteen aivan toiseksi!

Turha suorittaminen pois ei kaikessa tarvitse olla täydellinen esm jos töissä voi pitää pienen ylimääräisen tauon niin anna mennä jätä 1 siivouskerta välistä ja syö jäätelöä sohvalla tuon tilalla. Luonton kävelemään ja katsele ympärille mite hieno tämä maailma on . ps minun luvalla :)

Nämä nyt on näitä miehen jorinoita mutta itsekin tuollaisen tilanteen kokeneena ymmärrän tilanteen. Itse en noita oireita tunnistanut ja vaimo taa oletti että en välittänyt koska mielestäni mitään ei ollut pahasti vialla.

Ja hei ett sinä nyt niin yksin ole me kaikki vastajat ainakin olemme sinusta huolissaan ja kiinostuneita sinusta ja ihan takulla moni muukin. :)

ja ps. Sinulla on kuitenkin kotona maailman mahtavin saavutus eli lapsi vaikka se teetä työtää niin se on elämän tarkoitus sen huomaat kun ikää kartuu.

Mies49

[/quote]

Raskaus masennusta/lapsivuode psykoosia minulla ei ole. En ainakaan usko niin. Nämä tuntemukset eivät millään lailla heijastu äitiydestä. Lapsi tai äitinä oleminen ei tähän millään lailla liity. Luulen että tätä on jatkunut jo pidemmän aikaa, jo ennen raskautta tai mieheen tutustumista. Sairastin 13-vuotiaana anoreksian ja hoito jäi kesken. Äitini häpesi sairauttani ja puhui minut pois hoidosta. En koskaan päässyt psykiatriseen hoitoon. Fyysinen tila kohentui kyllä vuosien varrella mutta henkinen puoli jäi jumittamaan niihin asioihin. En ole syönyt yhtään mitään kahteen päivään. Juonut vain vettä ja kahvia ja polttanut paljon tupakkaa. En yritä syömättömyydella laihduttaa mutta ei vain kiinnosta syödä. Ei ole nälkä.

Miehelle olen kyllä asioista hyvinkin avoimesti ja yksityiskohtaisesti puhunut. Eilen mainitsin mm. että haluan tappaa itseni. Miehen vastaus oli: "No tapa sitte ittes!" 

Jäätelöä en voi syödä sohvalla koska olen, kiitos raskauskilojen, läski (164/77). Ulkoilen kyllä päivittäin vauvan kanssa mutta aurallisen migreenin vuoksi kirkkaassa auringon paisteessa liikkuminen on tuskaa. 

Töitä minun ei tarvitsisi tehdä koska miehellä on hyväpalkkainen työ. Kuitenkin, ollessani äitiyslomalla oleva opiskelija, en saa kovinkaan paljoa valtiolta tukea. 600 € miinus verot ja lapsilisä. Toki se on parempi kuin mitään mutta sitten kun lähden opiskelemaan saan vain opintotuen, eli n. 200 € plus lapsilisä, ja se ei riitä, koska minullakin on omia laskuja maksettavana. Iltatöissä pitää siis käydä jotta saan rahaa säästöön. Mies ei ole mitenkään kitsas rahoistaan mutten halua elää hänen siivellään... 

Nukun ihan hyvin, koska tyttö herää vain kerran yössä ja on tosi levollinen. Minulla on ajokortti mutta vanhempani eivät koskaan antaneet minulle mahdollisuutta ajaa autolla. Nyt en enää uskalla ajaa, en etenkään niin että tyttö olisi kyydissä. Mies on luvannut opettaa mutta ei kuitenkaan koskaan tee sitä. Ajotunneille ei ole varaa mennä. Mulla ei oikein ole kavereita. Oon ollut aina oman tieni kulkija ja yksinäinen susi. Kiitos kutienkin mukavasta vastauksesta :) Anteeksi jos tämä kuulostaa valittamiselta.

Ap! Näytä miehellesi tämä ketju? Hän on miehesi ja hän ei varmaan ymmärrä kuinka paha olo sinulla on. Tässä näkyy päivämäärä ja kellonaika. Vaikka olosi olisi parempi esim. iltapäivällä kun miehesi on kotona niin voit kertoa että tältä sinusta tuntui aamulla?

Edellinen viesti oli siis AP.

Nostan vähän ketjua jos tulisi lisää mielipiteitä. Ap.

Aivan. Paras hoito huonoihin ajatuksiin on vähän tutkia internetin maailmaa ja millaisissa oloissa ihmiset elää. Meillä on tosi hyvin kaikki asiat ja on aikaa miettiä tyhjänpäiväisiä asioita. Kiitän nyt posliinista pöntöstä wc asioilla ja upeasta wc paperista ja oon tosi ilonen kun asun hyvinvointivaltiossa, jossa vallitsee ihana tasa-arvo. mahtavaa huomata, että vaikka olisin pahoin vammautunut niin minua autetaan. ei täällä oo yhtään hullumpaa olla. Vähä arjesta kun saa irtiottoa niin maistui kotielämä kivemmalta. Alahan kekdiä sinäkin ihminen harrastus itelles. Muista kuotenkin, että sun tunteet ei ole aivan ainutlaatuiset vaan samoin tuntevia on väkisinkin tässä ihmismassassa.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:33"]

Aivan. Paras hoito huonoihin ajatuksiin on vähän tutkia internetin maailmaa ja millaisissa oloissa ihmiset elää. Meillä on tosi hyvin kaikki asiat ja on aikaa miettiä tyhjänpäiväisiä asioita. Kiitän nyt posliinista pöntöstä wc asioilla ja upeasta wc paperista ja oon tosi ilonen kun asun hyvinvointivaltiossa, jossa vallitsee ihana tasa-arvo. mahtavaa huomata, että vaikka olisin pahoin vammautunut niin minua autetaan. ei täällä oo yhtään hullumpaa olla. Vähä arjesta kun saa irtiottoa niin maistui kotielämä kivemmalta. Alahan kekdiä sinäkin ihminen harrastus itelles. Muista kuotenkin, että sun tunteet ei ole aivan ainutlaatuiset vaan samoin tuntevia on väkisinkin tässä ihmismassassa.

[/quote]

Kyllä minäkin olen tosi iloinen siitä että olen suomalainen ja saan täällä asua. Vielä kun oon nainen, niin varmasti ois tosi kurjaa asua jossain kehitysmaassa tmv. Kuitenkin tuosta sun viestistäs saa sen kuvan että mulla ei ois oikeutta olla surullinen, tyytymätön, ahdistunut... Ne on ihan oikeita tunteita joita myös mulla on oikeus tuntea. Aina on joku jolla on asiat pahemmin, ja jos tuolle tielle lähdetään, niin mitä sitten sais tuntea tai mistä olla masentunut. Mielen sairaudet on kuitenki oikeita sairauksia ja melko tympeitä vielä ku niistä on hankala parantua. Ei kannattais lähteä laukomaan tuollaisia kommentteja, koska se saa vaan munkaltaset ihmiset vetäytymään yhä enemmän ja enemmän kuoreensa. Kaikilla ihmisillä on ongelmia mut ne omat ongelmat tuntuu aina pahimmilta. Menetko säsanomaan esim. terminaalivaiheen syöpää sairastavalle ihmiselle, että: "Mitä valitat kivuista, ku jossain ihmiset kuolee sodassa!" Et varmaankaan, joten miksi sanot niin masentuneelle ihmiselle?