Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun haluaa vain kuolla?
26.03.2015 |
En uskalla soittaa terveyskeskukseen. En kuitenkaan osaisi selittää näitä asioita lääkärille. Haluaisin vain kuolla. Olen niin väsynyt. Mitä voin tehdä? Anteeksi avautuminen. En kerjää huomiota, helpottaa vaan kun voi jonnekin anonyyminä purkaa tuntojaan.
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:55"]
Tuu mä halaan sua!
[/quote]
Mie tuun, tosin en halua kuolla vain halauksen.
-mies-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:56"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:55"]
Tuu mä halaan sua!
[/quote]
Mie tuun, tosin en halua kuolla vain halauksen.
-mies-
[/quote]
Uups, siinä tapauksessa saat kannustavan olalletaputuksen. Mies.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:56"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:55"] Tuu mä halaan sua! [/quote] Mie tuun, tosin en halua kuolla vain halauksen. -mies- [/quote] Uups, siinä tapauksessa saat kannustavan olalletaputuksen. Mies.
[/quote]
No sekin on hyvä, vaimo halasi jo aamulla niin ei tässä naisten halauksia olekkaan vajaa.
-mies-
Sun pitää levätä. Syödä ja nukkua. Sä olet yliväsymyksestä kuoleman haluinen.
milla tulee joskus olo, että haluaisin kadota / kuolla vähäks aikaa ja tulla takas.
silloin tajuan olevani hirveen väsynyt.
yritä ottaa rennosti. Mieti mikä sua painaa...koeta selvittää se. Lepää ja ulkoile. Hoida itseäsi. Ole vaan.
annat itsellesi aikaa. Ei tarvii suorittaa. Riittää se mitä olet ja mikä olet. Nyt olet väsy.
ota kuppi lämmintä teetä. Muista, että olet arvokas. Ja sulla on ainutlaatuinen paikka tässä elämässä. Se on sun paikkasi. Nut istut vähän kiikkerästi...mene siis lepäilemään. Ja nouset sitten pikkuhiljaa sieltä.
uupumus tekee ton fiiliksen...mikä sua uuvuttaa?
voimia sinulle. Ja halaus.
Mene johonkin keskusteluryhmäänn. Mene vaikka al anoniin tai nettiin ks. Naisten talo ja miesten talo ja Suomen Mielenterveysseura
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lääkärit sua syö. Voit myös soittaa kuntasi mielenterveyspalvelujen ja sieltä varata ajan keskusteluun.
kysy psykiatrisen sairaanhoitajan tietoja. Toista sinne terveyskeskuksen keskitettyyn ajanvaraukseen.
Onko olemassa mitään halausterapiaa? Sellaista että siellä ihminen saa vain olla, vajota pehmeään untuvaan ja joku hellii, pitää sylissä ja kertoo että olet ihana ja arvokas eikä tarvitse huolehtia mistään.
Tuntuu niin kylmältä ja kolkolta, kun ihmisellä on henkinen hätä, ja siinä istut toimistossa terapeutin kanssa keskustelemassa järkevästi asioistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä lääkärissä tarvitsekaan muuta sanoa kuin että haluaisit kuolla ja sitten alat vaikka vaan itkemään ihan rauhassa. Ei sinun tarvitse miettiä vielä mitä kaikkea sanoisit ja miten kuvailisit muuten oloasi ja sen syitä, sen aika on myöhemmin.
Ota itsellesi tavoite, että klo X soitat ajanvaraukseen ja kerrot tarvitsevasi ajan mahdollisimman pian voimakkaan masennuksen vuoksi.
Voit myös ottaa sinne lääkäriin paperin, johon oot kirjottanut mikä vaivaa. Ei sekään ole kiellettyä. Tärkeintä on nyt, että saat jonkun kontaktin terveydenhuoltoon. Voimia <3 kyllä sä selviät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla soittaa mihinkään koska mulla on pieni lapsi. Lapselle en IKINÄ mitään pahaa tekisi. Lapsi on mulle kaikista tärkein. Tyttöä en halua satuttaa. Itseäni vaan. Jostain syystä en vain pidä itsestäni. Pelkään, että jos hakeudun hoitoon, niin lapsi viedään multa pois. Olen nuori, vähän yli parikymppinen ja naimisissa. Mulla on hyvä mies mutta se ei kuuntele mua...
Toinen syy on se, että opiskelen sairaanhoitajaksi. Pelkään etten voi äitiysloman jälkeen jatkaa sh-opintoja, vaan menetän opinto-oikeuteni jos joudun psykiatriseen hoitoon.
Eilen mulla vaan napsahti päässä. Tyttö oli päiväunilla ja yhtäkkiä tajusin vaan seisovani vessassa isojen keittiösaksien kanssa. Napsaisin iteltäni ison tupon tukkaa pois... Nyt mulla on kynitty kananperse otsatukka. Kampaamo aika varattuna maanantaille, jos se sais tän jotenki ihmisen tukan näköiseksi. Oon suunnitellut jo kaiken valmiiksi, et miten teen sen. Rohkeus vaan puuttuu...
Olen kieltämättä hyvin uupunut. Tyttö on tosi kiltti ja levollinen lapsi mutta olen vaan aina niin väsynyt. Joudun käymään iltatöissä äitiysloman ohella ja se väsyttää. Vastaan aina vaan toisten vaatimuksiin enkä voi itse tehdä mitään. Ei ole omaa aikaa ollenkaan. Asutaan tosi pienellä paikkakunnalla ja täällä on ihan kuollutta. En pääse käymään missään koska en aja autoa. Olen kuin vankilassa. Ei ehkä kuulosta kauhean vakavalta mutta olen todella ahdistunut. Täällä on hirveen sisäänpäin kääntynyttä porukkaa ja kukaan ei pidä minusta. Tunnen aina olevani ulkopuolinen. Ap.
Soita vaikka aluksi johonkin auttavaan puhelimeen/kriisipuhelimeen. Siellä saat jutella anonyyminä ja sieltä osaavat neuvoa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsymykseen tuo kaikki viittaa, saattaa olla masennustakin. Mieti, mistä asioista voisit tinkiä, jotta saisit enemmän aikaa lepäämiseen ja vain olemiseen. Tiedän itsekin tuon tunteen, kun menettää kosketuksen itseensä ja tuntuu, että elämässä on pelkkiä velvollisuuksia ja tosiaankin kuin olisi vankilassa.
Tässä kannattaisi nyt ajatella, että tämä elämänvaihe on väliaikainen ja sen yli on vain sinniteltävä, parempaa on tulossa. Sillä välin koeta huolehtia siitä, että saat omaa aikaasi. Jos sinun on todellakin aivan pakko käydä töissä (onko todella?) niin voisiko vaikka työmatkan otta siltä kannalta, että se olisi omaa aikaasi? Entä kotityöt, voisiko vaikkapa siivouskertoja harventaa puoleen? Sen toisen puolen käyttäisit vaikkapa lukemiseen, nukkumiseen tai mieluisaan liikuntalajiin. Olet niin nuori ap, ettei sinun pitäisi ajatella kuolemista. Se elämä, mikä sinua odottaa tämän vaiheen jälkeen, on oikeasti odottamisen arvoista. Kuolema tulee kuitenkin joskus, ei sinne kannata kiirehtiä.
Soita vaikka tänne heti:
Mielenterveysseuran valtakunnallisen kriisipuhelin 010 195 202 ma–pe klo 9–06, la klo 15–06 ja su klo 15–22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yksinhuoltaja, sh ja minulla on perussairaus. Aika usein kyllä on järkyttävä uupumus. Kukaan ei auta ja kukaan ei välitä. Minä en edes pääsr lääkäriin ilman että joudun raahaamalla lapsetkin sinne mukaan. Olen ainakin itselleni kehittänyt tavan jaksaa. Silloin kun menee huonosti pistän teatterin pystyyn. Teen kaiken hitaasti ja huolellisesti ja feikkaan että asiat on tosi loistavan hyvin. Muutama päivä kun teen tätä niin olo rupeaa oikeasti olemaan aika hyvä. Muista että elämä menee eteenpäin kunhan vaan siinä olet. Tilanteet ja ympäristö muuttuu. Sinun täytyy itse muuttaa elämääsi jos et ole siihen tyytyväinen
Kiitos vastauksista. Luen kyllä ne kaikki vaikken jaksakaan kommentoida... Ap.
moi ap. mäkin olen tehnyt tuota monta kertaa. purkanut pahan oloni hiuksiini leikkaamalla ne aivan, siis aivan lyhyeksi ja joutunut katumaan sitä seuraavan vuoden kun kasvavat niin hitaasti takaisin... vieläkin on lyhyet. Haluan pitkän tukan takaisin! älä huoli, se on vaan otsatukka onneksi. yritä keksiä muita keinoja purkaa pahaa oloa.
Mulla auttaa ylipitkään nukkuminen ja ihmissuhteet.
Kirjota murheistasi. Kerro, mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. Tilanteesi saattaa helpottua jo kirjoittamisella.
Mikäli paha olo jatkuu, niin anna kirjoituksesi lääkärin luettavaksi. Vältyt selittämiseltä ja hän saa tiedon siitä, mikä sinua vaivaa.
Ensimmäiseksi suosittelen, että annat jonkun läheisesi hoitaa vauvaasi ja nukut pari päivää. Vaikutat uupuneelta äidiltä. Toivon, että vointisi paranee pian.
Minulla auttaa huorat
http://www.brobible.com/life/article/traveled-to-mexico-to-kill-himself/
Tuu mä halaan sua!