Oletteko ikinä pyörtyneet verikoetta otettaessa ?

Sokerirasitustestissä kun otettiin kolmesti sitä verta, oli viimeinen kerta hankala, kun kumpaakin kättä oli jo pistetty. Hoitaja sitten vahingossa tuikkasi jotenkin johonkin hermoon (?), ja sattui ihan helvetisti. Ei siinä, kestin sen, mutta kun muutaman viikon päästä menin verikokeeseen, tuo kipu kummitteli mielessä ja jännitti kamalasti. En pyörtynyt jännityksestä, mutta oksensin syliin/lattialle. En ehtinyt tehdä mitään, pyytää astiaa tms, se vain tuli. Jeesus että hävetti.

Hermoon voi osua, jos käy huono tuuri. Hermoja ei voi nähdä silmällä ihon läpi, eikä tunnutella sormilla. Yleensä kohta, josta näyte tavallisesti otetaan (eli kyynärtaive, keskikohta), ei sisällä suuria hermoja, mutta koska me ihmiset olemme hieman erilaisia, ei voi koskaan tietää, milloin osuu juuri hermoon.

Yleensä kipua kuitenkin (kokemukseni mukaan) aiheuttaa suonen läpi pistäminen ja liian hidas ja harkitsematon pistäminen.

Olen itse kehitellyt tekniikan, jossa suoni "vangitaan" napakasti ennen näytteenottoa. Neulan kulma ei saa olla liian jyrkkä, eikä liian loiva. Neula tuikataan nopeasti, mutta harkitusti suoneen. Pisto ei saa ulottua liian syvälle, eikä liian pinnalle. Pistosyvyyden oppii ajan kanssa tai sitten sitä vaan ei opi ikinä. Veren keräyksen aikana neulaa ei tulisi liikutella turhaan paitsi silloin, jos verentulo lakkaa. Tämä liikuttelu tuntuu ikävältä monien mielestä.
Neula myös otetaan pois nopeasti ja harkitusti yhdellä pienellä vedolla. Ei revitä suonta siinä matkalla. Pistokohtaa myös painetaan heti sen jälkeen, kun neula on otettu pois, ja painetaan siis ihan kunnolla. Ei ole myöskään mikään vitsi, että painelua tulisi jatkaa jopa viisi minuuttia näytteenoton jälkeen. Tällöin mustelman riski minimoidaan.

Olen itse ottanut monia näytteitä. En ole kuitenkaan vielä mikään ns. rautainen ammattilainen, vaan opiskelija. Pelkkiä kehuja olen kuitenkin saanut useimmilta ja tosiaan monet kertovat, ettei tuntunut missään. Olenkin päätellyt, että se johtuu juuri noista edellä mainitsemistani seikoista.

Pyörtymisiä tapahtuu siitäkin huolimatta aina ja sekin on ihan normaalia ihmisillä, jotka jännittävät herkästi ja joiden verensokerit ovat alhaalla paastoamisen jälkeen. Näistäkin tilanteista on aina selvitty.

Lapsena ja nuorena aikuisena pyörryin usein sekä verikokeessa että rokotuksissa. Syynä neulakammo. Sitten jouduin lääkitykselle, joka pistettiin itse neulalla rasvakudokseen. Oli pakko oppia pois neulakammosta ja nykyään en enää pyörtyile.

Olen. Mua oltiin pistelty parin kuukauden sisällä vähintään kerran viikossa, suonet on muutenkin huonot ja sitten jännityksen/ahdistuksen takia meni entisestään piiloon ja olivat jatkuvista pistoista kärsineet niin ei meinattu millään saada verta. Sit ottaja sanoi, että vaihtaa avoneulaan ja suojas mun vaatteet kunnolla muoveilla niin oikein näin silmissäni kuinka kohta se suoni kaivetaan vaikka väkisin ja veri lentää. :D Oli siirryttävä makuulle... Ei ollut kiva, kun oli lapsikin mukana.