Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja opiskelu
25.03.2015 |
Kannattaako lähteä edes opiskelemaan jos koen olevani masentunut? Pitäisi varata aika omalle lääkärilleni ja aloittaa taas lääkitys. Edellisen kerran lääkityksen lopettelin 2v sitten ja olen pärjäillyt. Nyt puolisen vuotta pahenevia oireita, nykyään ihan "mökkihöperö" ja itkeskelen, olen väsynyt, tunnen tosi huonoja ajatuksia itsestäni ja ajattelen joskus kuolemaa (en toteuttamista kuitenkaan).
Olen elämäni aikana kahdesti saanut hoitoa ja lääkkeet masennukseen ja ne ovat auttaneet. En tiedä miksi tämä uusii taas mutta kaikki menee alamäkeä.
Silti koen että haluaisin jotain tulevaisuudelta ja nimenomaan opiskella. On ala joka kiinnostaa mutta mietin kannattaako lähteä? Jos sitten kaikki valuu viemäristä alas, jos en osaakaan tai jaksa?
Nykyään olen työelämässä, käyn puoliväkisin etten jäisi vain sohvalle makaamaan kuten helposti kävisi. En nauti työstäni paljoakaan mutta ei se ihan hirveätäkään ole.
Mitä tekisin ..
Kommentit (4)
Minä olen ollut vakavasti masentunut 10 vuotta ja saan hoitoa. Aloitin toisen asteen opinnot, joiden piti kestää 2,5 vuotta. Nyt on menossa neljäs vuosi enkä tiedä valmistunko ollenkaan. Ajattelin että saan sisältöä elämääni, uusia juttuja ja muuta ajateltavaa, mutta jaksaminen ei riitä. Kesät olen ollut sairauslomalla ja välillä kokonaisen lukukaudenkin, koko ajan on tuntunut siltä että olen väärään aikaan tekemässä vääriä asioita. Pitäisi keskittyä toipumiseen, niin voisin joskus olla vielä toiminta- ja työkykyinen ja oikeasti opiskella.
Varoitan sinua lisäämästä taakkaa sellaisessa kohtaa, jossa sitä ei jaksa kantaa. Voit aloittaa opiskelun, se voi hyväksi. Mutta pyydä oikeasti apua kun siltä tuntuu, älä anna tilanteen syventyä jos huomaat olevasi pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksestasi. Tällä hetkellä tuntuu että opiskelu on ainoa tulevaisuutta kirkastava vaihtoehto. Ajattelen, että se voisi olla "pelastus", että kun saisin elämälle oikeasti mielekästä sisältöä ja työ olisi kiinnostavaa niin se auttaisi minua henkisesti.
Nykyään olen niin tyytymätön vähän kaikkeen ja elämä junnaa paikallaan.
Mulla on ollut lievää satunnaista masennusta jo 11-vuotiaasta lähtien. Hoitoa en ole hakenut. Lukiossa se vain paheni ja paheni. Lukion viimeinen vuosi ja välivuosi lukion jälkeen oli hyvin hankalia. En kuitenkaan vieläkään uskaltanut hakea apua. Viime keväänä sain usein paniikkikohtauksia ja mua ahdisti lähes jatkuvasti. Pelkäsin törmääväni tiettyihin ihmisiin kadulla ja pelkäsin, että ne puhuu musta paskaa selän takana. Se kuitenkin lieventyi kesän ja alkusyksyn aikana, joten menin iloisin mielin yliopistoon.
Eka periodi olikin hyvin rankka, ja tajusin opiskelevani väärää alaa. Ahdistus ja synkkä mieli tuli takaisin. Pikkuhiljaa olen tehnyt vähemmän ja vähemmän. Mulla on vaikeuksia edes päästä sängystä ylös saatikka ovesta ulos. Voin herätä keskellä yötä vollottamaan niin lujaa, etten meinaa saada henkeä. Ahdistaa ja pelottaa mennä kampukselle. Tuntuu kuin ihmiset tuijottaisi. Nyt tän kevään aikana oon tähän mennessä saanut vain 6 op kasaan. On pakko ottaa aika paljonkin kursseja kesällä, että saan 45 op täyteen. Hain vihdoin apua, mutta alku on tässä systeemissä aika hidas. Soitosta ekaan keskusteluaikaan kesti kolme viikkoa. Ja seuraava on vasta kuukauden päästä. Onneksi kevät tekee tulojaan, niin ehkä on vähän enemmän energiaa.
En suosittelisi ihan vielä opintojen aloittamista. Voithan tehdä jotain rauhallista työtä (ei asiakaspalvelua) ja samalla tehdä kursseja avoimessa. Meillä on tietenkin ihan eri tilanteet, koska sulla on ollut hoitoa ja lääkitystä jo pitkään.
Kellään kokemusta ..?
Omakohtaista tai sivusta seuranneena.