Olen tullut uskoon, mutta olen eronnut kirkosta. Kannattaako siihen liittyä takaisin?
Erosin aikanaan kirkosta, eikä siihen ollut mitään sen kummempaa syytä. Olen siis kastettu ja riparin käynyt, mutta aikuiseksi tultuani en kokenut vaan syytä kuulua siihen yhteisöön. Sittemmin tulin uskoon ja olen ollut siinä jo monta vuotta. En kerro uskostani kenellekään, joten se on täysin oma asiani, mutta olen kuitenkin miettinyt kirkkoon liittymistä. En usko että tarvitsen kirkkoa instituutiona minun ja "yläkerran" välille, mutta toisaalta olen kyllä kristinuskon mukaisesti uskossa kuitenkin. Niin että mitenköhän tuo on, pitäisikö liittyä takaisin vai mitä tekisi? Mihinkään palveluksiin en ole osallistumassa, en koe sitä yhteisöllisyyttä omakseni, mutta papin kanssa voisin kyllä joskus jutella. En tosin tiedä onko sellaista mahdollisuutta tarjolla nykypäivänä kirkossa edes.
Kommentit (24)
No jos välttämättä haluat maksaa kirkollisveroa muutamia satasia.
En mä ainakaan liittyis koskaan vaikka Jumalaan uskonkin. Miksi ihmeessä siinä pitäisi kuulua johonkin jengiin? Varsinkin murhamiesten jengiin eli siis just tähän valtauskonto jengiin missä Jumala on rankaisija ja pitää pukeutuakkin tietyllä tavalla tai joutuu "helvettiin". Kaikki joutuu "helvettiin" jos ei tottele. Missä papit käyttää hyväkseen lapsia jatkuvasti jne. Se ei ole Jumalan sanomaa.
Tjaa. Mä olen Jumalaan uskova ja mun mielestä kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei oikeastaan liity siihen mihin uskon, vaan mitä haluan tukea. Minä olen valinnut kuulua ev.lut kirkkoon koska tekevät paljon sellaista toimintaa, mitä haluan tukea. Esim. diakoniatyö, hautajaiset ja siunaukset, perhetyö, eroperhetyö, perhekerhot - eli paikkaavat paljon sellaisia yhteiskunnallisia palveluita mitkä kuntien kuuluisi järjestää, mutta mihin ei ole varaa (tai haluta satsata rahaa). Se on syy miksi olen kuulunut kirkkoon ja haluan kuulua jatkossakin.
Omaan uskonnäkemykseeni kuuluu se, että oma uskoni on vain minun ja Jumalani välinen eli en tarvitse siihen instituutioita jotka sen vahvistavat tai jonka puute määrittäisi sitä uskoni määrää.'
Toivottavasti tämä selvensi toisen uskonkaverin näkemystä :)
Jos rahasta on tiukkaa, älä liity takaisin. Ei Jumala taivaan portilla katso kuka uskova on maksanut kirkollisveroa ja kuka ei
Uskonnon pitäisi olla täysin henkilökohtainen asia ilman mitään kirkkoon kuulumista, eikö Jeesuksellekin riitä että häneen uskoo?
kyllä hullujen kannattaa liittyä yhteen muiden hullujen kanssa
Kysyit aloittaja että onko sellaista palvelua, että papille voi joskus jutella niin on :) Mä työskentelen sote-sektorilla ja sote-kriisin aikana ensimmäinen instanssi mikä tarjosi keskusteluapua akuutissa, valtakunnallisessa kriisissä myös meille työntekijöille oli nimenomaan ev.lut kirkko. Arvostan sitä vieläkin tosi paljon
Vierailija kirjoitti:
Kysyit aloittaja että onko sellaista palvelua, että papille voi joskus jutella niin on :) Mä työskentelen sote-sektorilla ja sote-kriisin aikana ensimmäinen instanssi mikä tarjosi keskusteluapua akuutissa, valtakunnallisessa kriisissä myös meille työntekijöille oli nimenomaan ev.lut kirkko. Arvostan sitä vieläkin tosi paljon
Apua, korona-kriisin aikana tietysti :D
Hei! Ihanaa kuulla että olet uskossa.
Itse olen ollut uskossa 3 v. Olen kuiteinkin aina kuulunut kirkkoon, olin ns tapakristitty. Täytän tänä vuonna 54 v.
3v sitten sain ottaa uskoa vastaan Jumalalta ja uudestisyntyä. Uskon Raamatun muuttamattomaan Sanaan. Raamatun Sana on ikuinen eikä ole muokattavissa.
Suomen nyky evl on valinnut eksytyksen tien. Ihmisten miellyttäminen on tärkeämpi kun Jumalan Sana. Olen pysynyt kirkon jäsenenä tähän asti, koska oma seurakuntani ei ole mennyt mukaan wo ke tukseen. Tuho on jo kuiteinkin niin pitkällä kansankirkossamme että on ajan kysymys milloin se tulee kaikkiin seurakuntiin.
Itse olen eroamisen kannalla, ja eroan ilmeisesti tänä vuonna.
Eli, jos uskot Raamatun Sanaan, silloin en suosittele Suomen evl kirkkoon liittymistä.
Aion itse etsiä Raamatullisen, protestanttisen uskonryhmän, missä " henkinen kotini" voisi olla.
Jos luterilaisuus on Sinulle tärkeätä, niin esim Kansanlähetys olisi hyvä vaihtoehto. Pääset juttelemaan papin kanssa, joka ei ainakaan ole wo ke.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Ev. lut seurakunnassa ei voi olla varma kuka työntekijöistä on itse uskossa ja kuka ei ole.
Itse olen myöhemmällä iällä liittynyt vapaakirkkoon. Siellä voi käydä vaikka ei sinne liittyisikään. Jossain olisi hyvä välillä käydä (seurakuntayhteys) vaikka huono minä olen mitään sanomaan, kun en ole jaksanut itse useampaan vuoteen käydä. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja säännöllinen seurakunnassa käyminen tuntuu vaatimukselta ja inhoan vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tjaa. Mä olen Jumalaan uskova ja mun mielestä kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei oikeastaan liity siihen mihin uskon, vaan mitä haluan tukea. Minä olen valinnut kuulua ev.lut kirkkoon koska tekevät paljon sellaista toimintaa, mitä haluan tukea. Esim. diakoniatyö, hautajaiset ja siunaukset, perhetyö, eroperhetyö, perhekerhot - eli paikkaavat paljon sellaisia yhteiskunnallisia palveluita mitkä kuntien kuuluisi järjestää, mutta mihin ei ole varaa (tai haluta satsata rahaa). Se on syy miksi olen kuulunut kirkkoon ja haluan kuulua jatkossakin.
Omaan uskonnäkemykseeni kuuluu se, että oma uskoni on vain minun ja Jumalani välinen eli en tarvitse siihen instituutioita jotka sen vahvistavat tai jonka puute määrittäisi sitä uskoni määrää.'
Toivottavasti tämä selvensi toisen uskonkaverin näkemystä :)
Kiitos vastauksesta! Olen itsekin pitkälti samoilla linjoilla uskoni suhteen. Pidän myös hyvänä sitä että kirkko ottaa koppia yhteiskunnallisista tehtävistä, vaikka katsonkin että ne pitäisi hoitaa yhteiskunnan toimesta. Mietin kuitenkin vielä tuota hengellisyyttä että onko kirkolla sen suhteen mitään extra-annettavava yksilölle? En tarkoita klassisia kirkon toimituksia, vaan ihan sitä että voiko uskonasioista keskustella siellä? Onko heillä sellaiseen aikaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Ev. lut seurakunnassa ei voi olla varma kuka työntekijöistä on itse uskossa ja kuka ei ole.
Itse olen myöhemmällä iällä liittynyt vapaakirkkoon. Siellä voi käydä vaikka ei sinne liittyisikään. Jossain olisi hyvä välillä käydä (seurakuntayhteys) vaikka huono minä olen mitään sanomaan, kun en ole jaksanut itse useampaan vuoteen käydä. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja säännöllinen seurakunnassa käyminen tuntuu vaatimukselta ja inhoan vaatimuksia.
Tunsin yhden vapaaseurakuntaan kuuluvan henkilön ja hän oli ihmisenä vastenmielinen. En sano että se on seurakunnan vika, mutta kukaan meistä ei ole täydellinen.
Ei kirkolla ole mitään tekemistä uskon kanssa
Vierailija kirjoitti:
Ev. lut seurakunnassa ei voi olla varma kuka työntekijöistä on itse uskossa ja kuka ei ole.
Itse olen myöhemmällä iällä liittynyt vapaakirkkoon. Siellä voi käydä vaikka ei sinne liittyisikään. Jossain olisi hyvä välillä käydä (seurakuntayhteys) vaikka huono minä olen mitään sanomaan, kun en ole jaksanut itse useampaan vuoteen käydä. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja säännöllinen seurakunnassa käyminen tuntuu vaatimukselta ja inhoan vaatimuksia.
Vapaakirkossa on naispastoreita. Raamattu kieltää naispappeuden. Tämä on este ainakin minulle, liittyä vapaakirkkoon.
T. Se evl kirkosta eroava uskova. ( Olen nainen itse).
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan liittyis koskaan vaikka Jumalaan uskonkin. Miksi ihmeessä siinä pitäisi kuulua johonkin jengiin? Varsinkin murhamiesten jengiin eli siis just tähän valtauskonto jengiin missä Jumala on rankaisija ja pitää pukeutuakkin tietyllä tavalla tai joutuu "helvettiin". Kaikki joutuu "helvettiin" jos ei tottele. Missä papit käyttää hyväkseen lapsia jatkuvasti jne. Se ei ole Jumalan sanomaa.
Mistähän uskosta nyt mahdat puhua? Ihan tuntemattomalle itselleni kuulostaa. Nykyinen ev lut niin laimennettu, vesitetty ja vassaroitu ettei mitään vaaraa joutua tuntemaan minkäänlaista synnintuntoa sielä, hyvän jos kukaan enää uskaltaa puhua synnistä kun se alkaa heti ahdistamaan jotakuta.
Jos haluaa kuulua tuollaiseen niin siitä vaan. Lasten hyväksikäyttö on muuttunut rakkaudeksi alaikäisiä kohtaan ja Jumala epäilemättä siunaa kohta jo senkin alttarilla, sehän on vain sitä ihmisyyden ihanaa kirjoa jota kaikkien kuuluu nyt juhlia ja ylistää. Jos et tuohon pysty niin sitten vasta paha ahdasmielinen tukahduttaja olet!
Minä vastasin tuolla aikaisemmin ja esitän vienon toiveen, ettei uskovina ihmisinä lytätä kuitenkaan toistemme uskoa tai siihen mihin uskomme. Minun mielestäni on tosi surullista että usko, jonka pitäisi olla jokaiselle jotain henkilökohtaista ja kaunista, välineellistetään toimimaan kiistakapulana siitä kuka uskoo "parhaiten" tai "oikein" tai kenen tulkinta Raamatusta on se "oikea".
Minun uskoni ei ole sinulta pois, eikä sinun uskosi ole minulta pois. Usko Jumalaan on se mikä meitä kaikkia yhdistää vaikka näkemyksellisiä eroja saattaa ollakin. Toivon ihan vilpittömästi että jokainen löytää sen yhteisön, missä kokee olevansa kotona ja olonsa turvalliseksi ja kirkon vastaavan omaa arvomaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä vastasin tuolla aikaisemmin ja esitän vienon toiveen, ettei uskovina ihmisinä lytätä kuitenkaan toistemme uskoa tai siihen mihin uskomme. Minun mielestäni on tosi surullista että usko, jonka pitäisi olla jokaiselle jotain henkilökohtaista ja kaunista, välineellistetään toimimaan kiistakapulana siitä kuka uskoo "parhaiten" tai "oikein" tai kenen tulkinta Raamatusta on se "oikea".
Minun uskoni ei ole sinulta pois, eikä sinun uskosi ole minulta pois. Usko Jumalaan on se mikä meitä kaikkia yhdistää vaikka näkemyksellisiä eroja saattaa ollakin. Toivon ihan vilpittömästi että jokainen löytää sen yhteisön, missä kokee olevansa kotona ja olonsa turvalliseksi ja kirkon vastaavan omaa arvomaailmaa.
Samoilla linjoilla olen. Mulle joskus yksi pappi sanoi näin: Vaikka et Raamatusta ymmärtäisi mitään muuta kuin kohdan jossa Jeesus sanoo; "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani" niin se riittää.
No, se nyt on ihan tekninen asia vaan: Nimi paperiin ja maksat kirkollisveron jatkossa tai sitten et. Ei se meitä jokin suurempi voima kyttää sitä oletko jossain rekisterissä vai et.