voiko ADHD olla hyvä vanhempi?

VOi, jos a) mielenterveys ja tunne-elämä on kunnossa eli on tullut itse lapsena hyväksytyksi tai saanut jotain terapiaa päästäkseen adhd:n aiheuttamien lapsuudenkokemusten yli ja b) jos muuten tuntee itsensä, tiedostaa ongelmansa ja osaa ne keinot, joita adhd-valmennuksessakin opetetaan oireiden aiheuttamien ongelmien kiertämiseksi. Voihan ihminen siis olla oppinut nuo keinot ilman terapiaakin. Lääkitys olisi joka tapauksessa vain pieni apu, koska sehän vaikuttaa maksimissaan 8 tuntia päivässä.

Mun mies on ihan selvästi adhd, tosin tajusin sen vasta kun poikamme sai diagnoosin. Hän ei kyennyt kymään lukioa loppuun, ei pysty istumaan paikallaan, eikä pitämään papereita järjestyksessä. Hän on levoton ja poikkoileva ja esim kotona ollessaan hänellä on tapana ottaa käsiinsä jotain, millä sitten leikkii, kunnes se putoaa tai hajoaa. Mulla on tapana ottaa se jokin pois ja antaa tilalle stressipallo tai kynä ja paperia. Piirtämiseen hän nimittäin keskittyy. Oireita siis ihan selvästi on, mutta hän on silti hyvä isä, koska hän EI ole millään lailla epäluotettava, tunne-elämältään poukkoileva tai muuten epämääräinen, koska hänellä itsellään on ollut hyvät vanhemmat, jotka ovat onnistuneet tukemaan hänen tunnekehitystään keskittymisongelmista huolimatta. Hän ei unohtele tärkeitä asioita, koska ne merkitään aina kalenteriin. Hänellä on rutiinit koska itse asiassa juuri ne pitävät häntä pystyssä. Hän on oireistaan huolimatta oikein hyvä isä ja meidän pojastakin on kasvanut ihan yhteiskuntakelpoinen teini.