Mä olen niin ylpeä lapsestani!
Hän on ollut aina hyvä koulussa ja saanut hyviä arvosanoja, mutta hänellä on jonkin sortin diagnosoimaton keskittymishäiriö. Kaikki ovat olettaneet hänen hakeutuvan akateemiselle uralle, koska hän on sillätavoin lahjakas häiriöstään huolimatta. Hänellä on ollut jo vuosia liikunnallinen aktiiviharrastus ja hän päättikin lähteä opiskelemaan tuota hyvin fyysistä alaa. Nyt, kun hän on opiskellut tämän syksyn, näen, miten hän nauttii ja miten hän on vaan niin oikeassa paikassa. Olen hänestä super ylpeä! Hän on kuunnellut itseään ja intohimoaan ja loistaa valitsemallaan tiellä. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan. Tämän nyt vaan halusin jakaa..
Kommentit (6)
Onneksi olkoon! Iloisia asioita saa jakaa, eikä omasta lapsesta iloitseminen ole asia, josta pitää kysyä muilta lupaa ;D On tosi hieno juttu, että löysi oman polkunsa. Nykyään on todella vaikeaa päästä juuri haluamalleen alalle, ja vaatii sisua ja yritystä pärjätä. Mukavaa joulua ja iloista mieltä jatkossakin! :)
Tykkääkö se antaa kakkosta kainosti pyytävälle?
Olisin ylpee lapsistani vaikkei opiskelis mitään, mutta ei en kehuskelis sillä varsinkaan täällä..
Ei sulla olisi mitään omia meriittejä niin että rehvastelet vain muiden meriiteillä. Tuommoista ihmistä kutsutaan pyrkyriksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisin ylpee lapsistani vaikkei opiskelis mitään, mutta ei en kehuskelis sillä varsinkaan täällä..
Mitä siinäkin on ylpeyden aihetta mitä jalkovälistään puskee ulos.
Jaa.