Onko teistä outoa jos aviopari hankkii lapsia vasta kun ovat olleet jo pari vuotta naimisissa?
Tuntuu olevan niin yleistä nykyään se että ensin pyöräytetään lapsi maailmaan ja vasta sitten mennään vihille, että tunnen että me olemme mieheni kanssa " kummajaisia" , lapsen yritys on tarkoitus aloittaa vasta vuoden päästä, nyt ollaan oltu puoli vuotta naimisissa. Toisaalta myös tosi usein pariskunnilta tulee vauvauutisia muutaman kuukauden päästä häistä. Onko ihan epänormaalia elellä kahdestaan avioparina? Ajatteletteko heti että pariskunnalla on jotain pielessä jossei lapsia hankita " heti" naimisiin menon jälkeen?
Kommentit (19)
Musta on enemmänkin outoa, että vasta sitten mennään naimisiin, kun aletaan lapsia yrittämään. Ihan niin kuin naimisiin mentäisiin lasten takia, eikä parisuhteen takia.
Ensin naimisiin, sitten lapset. Se on hyvä ja viisas järjestys.
Tarkoitin vaan lähinnä tuota vihille menoa, " kuuluko" lapset tehdä heti sen jälkeen?
ap
Sitäpaitsi minusta on ihanaa, että on muitakin, kuin minä ja mieheni, jotka tekevät juuri näin vanhanaikaisesti eli ensin häät ja sitten lapset.
Me mentiin naimisiin tänä kesänä ja lapsia saa tulla vaikka vuoden, parin päästä.
Todellakin nykypäivänä on hyvin yleistä se, että ensin tehdään lapset ja ehkä sitten myöhemmin mennään kihloihin tai naimisiin.
itsekin on... Olimme olleet naimisissa 3 vuotta kun esikoinen syntyi...
Meillä tosin esikoinen syntyi 11 kk häistä, mutta olen nimenomaan sillä kannalla, että vähintään pitää olla ensin naimisissa ja sitten vasta mietitään niitä lapsia. Ja tietenkin mieluiten naimisiin vasta kun ensihuuma haihtunut. Mikään ei tietenkään takaa kestävää liittoa, onnellista parisuhdetta joka kestää lasten tuomat muutokset, mutta uskon, että todennäköisempää on, että juttu kestää, kun ei toimita ihan hetken huumassa. Ja mikä kiire niitä lapsia on vääntää maailmaan ennenkuin tunnetaan sitä puolisoakaan kunnolla.
kun ehdittiin oleen 7 vuotta yhdessä, joista 5 naimisissa ennen kuin esikoinen ilmoitti tulostaan. Ainakin ehdittiin tutustua toisiimme kunnolla ennen kuin aloimme tutustumaan pieneen poikaamme.
Me vietettiin viisi vuotta ihan vaan keskenämme:) Hankimme yhteistä omaisuutta, minkä vuoksi suhde kannatti virallistaa jo paljon aiemmin kun oltiin muuten siinä tilanteessa, että perheen perustaminen oli ajankohtaista.
En koskaan ajatellut, pidetäänkö meitä omituisina, teimme niin kuin itse halusimme ja tuntui oikealta ja sopivalta tilanteeseen. Menimme naimisiin siksi, kun halusimme mennä naimisiin. Lapsia emme silloin edes ajatelleet.
Ei ollut lapsensaantiongelmia, ei vaan ollut vauvakuumetta sitä ennen. Onnistuttiin yllättämään kaverit ja sukulaiset! : )
Ja se on muuten totta, ihmettelen myös jos jotkut menevät naimisiin, eikä vaikuta siltä, että lapsia olisi tulossakaan. Jos pariskunta on kovin nuori, niin sitten en mieti, mutta jos ikää on päälle 30v niin sitten...
Mutta tää johtuu vaan siitä, että mä itse olen sellainen, että haluan tosi nopeita ratkaisuja - eli joko aletaan heti olla tosi tosissaan TAI sitten erotaan - mulle ei sovi sellainen vuosikausien hengailu " vain siks et meillon kivaa" .
Koska siis jos suhde ei ole menossa minnekään, olen tyytyväinen ihan itsenikin kanssa. Siis paljon tyytyväisempi, kuin että mun pitäisi olla jossain suhteessa, joka junnaisi paikoillaan.
tykkään nopeista käänteistä. Lapsen yrityksen kanssa päätettiin yrittää koska elämäntilanne on nyt huono lapsen saannille. Juuri sen takia asiaa pohdinkin, koska itse pidän " nopeasta toiminnasta" .
ap
" vanhanaikaisesti" 9-12 kk sisällä häistä...
meil itsellä meni ainakin 3 vuotta häistä...
Me olemme ainakin yhdessä juuri siksi, että meillä on keskenään kivaa ja viihdymme toistemme seurassa :) Suhde syvenee toki koko ajan, mutta kihlaukset ja muut ovat edessä vasta joskus vuosien kuluttua, näin on sovittu. Mikäs kiire siinä enää on, jos on löytänyt sellaisen kumppanin, jonka kanssa viihtyy?
eli 10 vuotta ja nautittu suuresti elämästämme. On ollut upeaa aikuistua, opiskella, perustaa koti ja matkustella yhdessä vailla huolta huomisesta. Nyt vasta ollaan kiinnostuttu ajatuksesta, että meitä olisikin kolme. Tällä pohjalla mä vähän kummeksun näitä pikaetenijöitä, joilla on häät ja vauvat ja kaikki kolmen vuoden kuluttua tapaamisesta. Tuntuu siltä, että niin lyhyessä ajassa ei ehdi edes tutustua toiseen kunnolla... Tätä en tietenkään paljasta kuin täällä;)
mutta parisuhteesta haluan lapsia ja perheen - ne ovat mulla tavoitteena aivan ykkösinä. Olen aina lopettanut sellaisen parisuhteen, josta olen ajatellut, että lapsia en siihen halua.
Musta (mies)suhteet on niin stressaavia, että haluan olla vakavalla pohjalla, en mitään sellaista, että hengaillaan eikä ole mitään tietoa, haluaako se toinen vakiintua vai ei. Vai ilmoittaako se sitten kun ollaan 45v ja hedelmällinen aika ohitse, että " joo, no mä löysin uuden mimmin ja se voi vielä saada lapsiaki. En mä sun kanssa ole koskaan niitä ajatellut saada" .
Jos molemmat ovat vasta aikuistumassa, on opiskeluja ja muuta, niin on luontevaa käydä näitä " prosesseja" lävitse. Mutta jos molemmat ovat jo lähellä 30v tai sen ylitse tavattaessa, on yleensä jo ehditty aikuistua. Eikä tosiaan naisilla niitä perheenperustamisvuosia ole enää NIIN hirveästi edessä, jos ikä alkaa kolmosella.
Siinä ja seurusteluajassa on meidän avioliiton perusta ehdottomasti, kallio jolle rakennetaan kaikki muu. Minusta on ajattelematonta tehdä lapsia ihan lyhyen seurustelun jälkeen, kun eletään vielä kuherrusvaihetta.