Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisia pilareita soitit 80-90 -luvulla?
15.12.2021 |
Itselläni ei ole minkäänlaista muistikuvaa mikä idea niissä oli 🤔
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista jännitystä nuoret etsivät elämäänsä, kun ei ollut kaikenlaisia elektroniikkalaitteita. Kun nyt tarkemmin ajattelee, kyllä silloin kommunikoitiin ihmisten kanssa enemmän. Nykyisin voi kokea jännitystä pelaamalla yksin jotain tietokonepeliä. Aikaisemmin täytyi vähän miettiä, mitä hauskaa keksittäisiin yhdessä.
Oli meillä Commodore 64 ja eka NES myös. Suurin osa vapaa-ajasta kului kyllä niiden parissa, turhaan kultaat muistoja
Mulla on muistikuvia pilareista jo 70-luvulta. Meillä ei ollut silloin kyllä mitään muuta kuin TV, radio ja levysoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista jännitystä nuoret etsivät elämäänsä, kun ei ollut kaikenlaisia elektroniikkalaitteita. Kun nyt tarkemmin ajattelee, kyllä silloin kommunikoitiin ihmisten kanssa enemmän. Nykyisin voi kokea jännitystä pelaamalla yksin jotain tietokonepeliä. Aikaisemmin täytyi vähän miettiä, mitä hauskaa keksittäisiin yhdessä.
Oli meillä Commodore 64 ja eka NES myös. Suurin osa vapaa-ajasta kului kyllä niiden parissa, turhaan kultaat muistoja
Mulla on muistikuvia pilareista jo 70-luvulta. Meillä ei ollut silloin kyllä mitään muuta kuin TV, radio ja levysoitin.
Se oli silloin, nyt puhutaan kasarista ja ysäristä (ks. otsikko)
Soitin yhdelle ärsyttävällä ihmiselle keskellä yötä, ehkä jotain kello 03:00, kysyin vaan, että onko tyyny hyvin🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista jännitystä nuoret etsivät elämäänsä, kun ei ollut kaikenlaisia elektroniikkalaitteita. Kun nyt tarkemmin ajattelee, kyllä silloin kommunikoitiin ihmisten kanssa enemmän. Nykyisin voi kokea jännitystä pelaamalla yksin jotain tietokonepeliä. Aikaisemmin täytyi vähän miettiä, mitä hauskaa keksittäisiin yhdessä.
Oli meillä Commodore 64 ja eka NES myös. Suurin osa vapaa-ajasta kului kyllä niiden parissa, turhaan kultaat muistoja
Mulla on muistikuvia pilareista jo 70-luvulta. Meillä ei ollut silloin kyllä mitään muuta kuin TV, radio ja levysoitin.
Se oli silloin, nyt puhutaan kasarista ja ysäristä (ks. otsikko)
No, ei kyllä ollut noita laitteita myöhemminkään. Commodore 64 ja NES -laitteita en ole koskaan omistanut. Ensimmäinen kosketus nettiin oli minulla ehkä joskus vuonna 1995 työpaikan koneella.
Vierailija kirjoitti:
Soittelin doorilaisia pilareita.
Yksinkertainen on kaunista.
Kaartuiko niiden välissä holvikaari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senssilinjoille ja seurustelulinjoille soitettiin pilanpäiten ysärin alussa. Naisten numero oli ilmainen. Leikittiin että oltiin kauhan kiinnostuneita niistä miehistä ja seurankipeitä. Miehet oli ihan innoissan mutta linjoilla roikkuvat käheä-ääniset vanhemmat naiset, sellaiset pubiruusu-tyyppiset, tajusivat että me vaan pilaillaan ja sanoivatkin sen suoraan. Miehet eivät silti halunneet uskoa. Sitten räkätettiin päälle ja lyötiin luuri korvaan.
Joskus soitettiin piloillaan jonnekin nuorten auttavaan puhelimeen ja keksittiin nyyhkytarinoita. Kun oli mun vuoro soittaa porukalla sinne pikapuhelu tajusin että vitsinä kertomani stoori olikin oman elämäni kipukohta, josta en ollut ikinä saanut kerrottua kenelläkään ja olinkin aika tosissani. Tuntui hyvältä kuulla kun linjan päivystävä aikuinen kuunteli ja symppasi empaattisesti. Sitten säikähdin ja löin luurin korvaan. Kavereiden edessä nauroin ylimielisesti että eiks ollutkin hyvä pila. En tiedä tajusivatko etten enää pilaillutkaan.
Nötkötti kirjoitti:
Perinteisellä Lankapuhelimella pystyi saamaan puhelimensa soimaan.
En muista tarkalleen miten se tehtiin, mutta näpyttelemällä tietyn numero koodin ja muistaakseni # sen jälkeen oma puhelinnumero ja luuri alas.
Puhelin soi muutama minuuttia myöhemmin.
Tuota tuli tehtyä joskus äidille ja sisaruksille.
61 ja oma numero, ni sit soi oma puhelin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senssilinjoille ja seurustelulinjoille soitettiin pilanpäiten ysärin alussa. Naisten numero oli ilmainen. Leikittiin että oltiin kauhan kiinnostuneita niistä miehistä ja seurankipeitä. Miehet oli ihan innoissan mutta linjoilla roikkuvat käheä-ääniset vanhemmat naiset, sellaiset pubiruusu-tyyppiset, tajusivat että me vaan pilaillaan ja sanoivatkin sen suoraan. Miehet eivät silti halunneet uskoa. Sitten räkätettiin päälle ja lyötiin luuri korvaan.
Joskus soitettiin piloillaan jonnekin nuorten auttavaan puhelimeen ja keksittiin nyyhkytarinoita. Kun oli mun vuoro soittaa porukalla sinne pikapuhelu tajusin että vitsinä kertomani stoori olikin oman elämäni kipukohta, josta en ollut ikinä saanut kerrottua kenelläkään ja olinkin aika tosissani. Tuntui hyvältä kuulla kun linjan päivystävä aikuinen kuunteli ja symppasi empaattisesti. Sitten säikähdin ja löin luurin korvaan. Kavereiden edessä nauroin ylimielisesti että eiks ollutkin hyvä pila. En tiedä tajusivatko etten enää pilaillutkaan.
Sain kerran iskettyä naisen 059-numerosta. Keskus laittoi meidät yksityislinjalle ja sit treffattiin.
Vierailija kirjoitti:
Senssilinjoille ja seurustelulinjoille soitettiin pilanpäiten ysärin alussa. Naisten numero oli ilmainen. Leikittiin että oltiin kauhan kiinnostuneita niistä miehistä ja seurankipeitä. Miehet oli ihan innoissan mutta linjoilla roikkuvat käheä-ääniset vanhemmat naiset, sellaiset pubiruusu-tyyppiset, tajusivat että me vaan pilaillaan ja sanoivatkin sen suoraan. Miehet eivät silti halunneet uskoa. Sitten räkätettiin päälle ja lyötiin luuri korvaan.
Joskus soitettiin piloillaan jonnekin nuorten auttavaan puhelimeen ja keksittiin nyyhkytarinoita. Kun oli mun vuoro soittaa porukalla sinne pikapuhelu tajusin että vitsinä kertomani stoori olikin oman elämäni kipukohta, josta en ollut ikinä saanut kerrottua kenelläkään ja olinkin aika tosissani. Tuntui hyvältä kuulla kun linjan päivystävä aikuinen kuunteli ja symppasi empaattisesti. Sitten säikähdin ja löin luurin korvaan. Kavereiden edessä nauroin ylimielisesti että eiks ollutkin hyvä pila. En tiedä tajusivatko etten enää pilaillutkaan.
Veikkaan, että he taisivat tajuta mutta eivät kehdanneet vaan ottaa puheeksi.
Minä ainakin osaan lukea ihmisiä tosi hyvin rektioiden perusteella. Ne paljastaa yllättävän helposti mitä mieltä esim puhuja on oikeasti asiasta. Tai onko tekonaurua vai aitoa naurua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esiinnyin puhelinlaitoksen virkailijana. Käytin erittäin korrektia kieltä ja pahoittelin kaiken aikaa soitostani mahdollisesti aiheutuvaa häiriötä. Kerroin puheluun vastanneelle mieshenkilölle, että puhelinlaitokselle on viime aikoina tullut valituksia signaalin liian alhaisesta tasosta ja ylimääräisistä äänistä puhelun aikana. Tästä syystä puhelinlaitoksella päätettiin ryhtyä tekemään joitakin testisoittoja satunnaisotannalla.
Pyysin miestä asettamaan puhelimen kuulokkeen pöydälle (ensin kysyin, että onko teillä pöytä käytettävissänne siinä lähistöllä), siirtymään muutaman metrin päähän puhelimesta ja huutamaan jotain.
"Mitä mä huudan?
"Ei sillä ole merkitystä. Huutakaa kukkuu tai mitä vain. Me tarkkailemme mittareita ja saamme niistä kaiken olennaisen tiedon."
Hän todellakin siirtyi kauemmas ja huusi: "Kukkuu kukkuu."
Kun hän palasi puhelimeen, kerroin hänelle, ettei mitään suurta ongelmaa ole mutta että hieman tasoissa on häiriöitä. Seuraavaksi sanoin, että jos teillä on sohva samassa huoneessa, ehdotan, että sohvaa kannattaisi siirtää toiseen paikkaan, esimerkiksi toiselle seinustalle. Se parantaisi puheluiden äänenlaatua merkittävästi.
Tässä vaiheessa alkoi mies epäillä, että ei, nyt ei kaikki ole kohdallaan. Tämä taitaa olla joku pilapuhelu.
Kiitin ja sanoin, että tämä oli nimenomaan sitä.
Tämä tapahtui joskus vuonna 1982 tai 1983.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittelin doorilaisia pilareita.
Yksinkertainen on kaunista.Kaartuiko niiden välissä holvikaari?
Ei, vaan niitä yhdisti yksinkertaisin ornamentein koristeltu marmoripaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nötkötti kirjoitti:
Perinteisellä Lankapuhelimella pystyi saamaan puhelimensa soimaan.
En muista tarkalleen miten se tehtiin, mutta näpyttelemällä tietyn numero koodin ja muistaakseni # sen jälkeen oma puhelinnumero ja luuri alas.
Puhelin soi muutama minuuttia myöhemmin.
Tuota tuli tehtyä joskus äidille ja sisaruksille.
Joku merkkinumerokikka toimi 2000-luvun nokia kännyköihin. Tekstiviestiin laitettiin tyylin joku *#1234 ja lähetettiin jollekin. Hetken päästä viestin vastaanottajan puhelin soi.
Jouduin pilasoittajan ns. uhriksi ja sitä kesti noin 2-3 vuotta. Pilasoittoja saattoi tulla vaikka yöllä.
Joskus luuri läiskättiin heti kiinni kun vastasin. Joskus kotorauhan rikkoja piti sitä ylhäällä ja vastassa oli pitkä hiljaisuus.
Ehkä yritti saada kauhun valtaan, mutta ei onnistunut. Minua on vaikeaa pelotella. Jätin toisinaan luurin lattialle ja hiivin olohuoneeseen. Ajattelin vahingoniloisesti, että hänellehän se puhelinlasku tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli säännöllisesti häirikköpuheluita joskus kasarilla. Olin silloin 10-12vuotias. Puhelut tuli aina samaan aikaan, aluksi puoli kymmeneltä illalla. Mutta kun vastaajana olin usein minä, puhelut alkoivat tulla puoli kahdeltatoista. Tällöin me lapset olimme tietenkin nukkumassa, mutta minä vanhimpan, ja puhelinta lähinnä olevassa huoneessa nukkuvana, heräsin siihen usein. Kuulin kun äiti toisteli haloota pelokkaalla äänellä ja löi sitten luurin kiinni. Linjalta joko ei kuulunut mitään tai sitten kuului, kun joku hengitti. Äänestä ei pystynyt päätellä, oliko soittaja mies vai nainen.
Pahinta oli se, kun puhelut tulivat aina silloin, kun myyntityötä tekevä isäni oli työmatkoilla tai muualla poissa kotoa. Nyt varmaan moni epäilee, että jahas, mustasukkainen aviomies siellä on varmistellut, että emäntä on kotona tai muuta vastaavaa. Mutta ei, isäni ei ole tippaakaan mustasukkaista tyyppiä, ei ollut silloin, eikä ole edelleenkään, vuosikymmenien avioliiton jälkeen. Hän ei todellakaan olisi pelotellut perhettään sillä tavoin.
Itse asiassa soitot loppuivat siihen, kun isäni kerran sattuikin olemaan kotona puhelun tullessa. Hänen autonsa oli hajonnut reissussa ja hän oli tullut muulla kyydillä kotiin. Eli häirikköpuheluiden soittaja tiesi, että isän auto ei ollut pihassa (näin päättelimme) ja hänen soittaessaan isä vastasi puhelimeen.
Kyllä olisi tosi mielenkiintoista saada tietää, kuka se ihminen oli, joka kahden vuoden ajan piinasi meitä soitoillaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Miksi hän sitä teki ja mitä siitä sai.
Se jää ikuisesti arvoitukseksi.
XD meillä oli jotain tällästä kanssa. Mutta ei uskonut, kuuli varmaan että kakarat asialla.