Lue keskustelun säännöt.
En jaksa seurustella
15.12.2021 |
Olen seurustellut kumppanini kanssa pian 8 kk, ja seurustelu tuntuu hyvin raskaalta. Rakastan kumppaniani, mutta samaan aikaan haluaisin vain olla yksin. Olen vaativassa työssä ja minulla on pieni lapsi, ja tuntuu että uusi kumppanini vain sotkee aikatauluni ja on vaikeaa löytää arjesta aikaa seurustelulle. Lisäksi kumppanini on hieman laiska ja saamaton, ja minua turhauttaa arjessa se että joudun lapseni lisäksi laittamaan ruokaa ja siivoamaan aikuisen ihmisen puolesta. Olen pyytänyt kumppaniani osallistumaan ja hän omien sanojensa mukaan auttaa mielellään, mutta vaistoan hänen olevan äkäinen jos joutuu auttamaan. Arkeni on kiireistä ja raskasta ja minua turhauttaa kun kotonani makaa aikuinen ihminen jonka olettaisin auttavan ja osallistuvan aktiivisesti minun ja lapseni elämään.
Saan parisuhteesta jotain hyvääkin, mutta usein minua vain ärsyttää kun pitää sopia että milloin näemme. Tuntuu vaikealta myös käyttää vähäinen lapsivapaa siihen, että täytyy miettiä mitä toinen haluaa tehdä. Haluaisin välillä tehdä kaiken oman mieleni mukaan, mutta kumppanini pahoittaa mielensä jos en vietä jatkuvasti aikaa hänen kanssaan.
Mietin usein eroamista, mutta sekin ahdistaa, sillä kumppanini tuntuu olevan minusta niin riippuvainen että en varmaan ikinä edes pääsisi hänestä eroon. Enkä tiedä haluanko päästä, olen vain hyvin stressaantunut tämän kaiken pyörittämisestä.
En tiedä mikä tämän aloituksen tarkoitus on, halusin vain avautua.
Kommentit (18)
Parisuhteet on sellaisille naisille, jotka tarvitsevat miehen rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia ne miehet ovat. Aikuisia lapsia
Oletko ap nainen?
Ettekö vain voisi sopia, että tapaatte viikonloppuisin tai silloin kun teillä on vapaata töistä ja kävisitkö vaikka ulkona syömässä jne?
PikaPiipit lounastauolla ja kumpikin on mukavalla mielellä... : )
Kristiina xx kirjoitti:
Oletko ap nainen?
Ettekö vain voisi sopia, että tapaatte viikonloppuisin tai silloin kun teillä on vapaata töistä ja kävisitkö vaikka ulkona syömässä jne?
Minulla on vapaata ainoastaan silloin kun lapseni on isänsä luona, ja kumppanini on minusta niin riippuvainen että ei se riittäisi hänelle. Jos näkisimme vain silloin, joutuisin kaiken lapsivapaani istumaan ahdistuneena hänen kainalossaan sohvannurkassa vaikka todellisuudessa minulla olisi paljon asioita tehtävänä, enkä edes halua montaa päivää vain kyyhöttää sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset seurustelevat tutustuakseen toisiinsa ja siten huomatakseen syvenevätkö tunteet ja lisääntyykö onnellisuus sen toisen ihmisen seurassa. Nämä kuukaudet ovat osoittaneet, että teillä ei. On ihan sallittua todeta, että on parempi erota.
Jatkamalla väkisin tai koska toinen vaatii ja painostaa ja anelee tekee asian vain sille anelijalle entistä vaikeammaksi. Se antaa hänen roikkua löysässä hirressä ja tuhlata aikaansa ja elämäänsä turhaan. On paljon reilumpaa häntä kohtaan lopettaa suhde asiallisesti ja kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ne miehet ovat. Aikuisia lapsia
Löytyy harvemmin, mutta kuitenkin on jossain, siivoavia ja ruokaa laittavia miehiäkin mutta ainakaan minä en ole laatikkoleukainen kipparikalle joten naamakomeutta vaativissa sovelluksissa en pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun ole mikään pakko seurustella. Kun sinulla Ap on vielä lapsikin niin paruhteen muodotaminen on -vaikka täällä toisinaan muuta väitetään- paljon haatavampaa kuin, jos olisit "vain" sinkku. - En ole ikinä ymmärtänyt sanotaan, että sinkkuvanhempi olisi jotenkin helpopi ja mutkattomampi saada parisuhteeseen. Omaa kokemusta ei ole mutta jos itselläni olsi lapsi(a) ja syystä tai toisesta joutusin eroamaan tai eroon laps(i)en äiditä, niin uskoisn olevani vieökin tarkempi kenen haluaisin mahd. uudeksi kumppanikseni
Toisaalta ihmisellä on myös hyvi usein uskomaton kyky kaivata ja haluta usein sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista (Ei voi olla sinkkuna ja parisuhteessa yhtä aikaa).
Voisit ehkä ottaa arkin paperia, johon koota ajatuksiasi. Aloittaen niistä mitä sinulla on nyt, edeten siihen mitä toivosit tulevaisuudelta lyhyellä aikatähtäimellä ja entä pidemmällä aika välillä. Sitten kysyen, miten nykyinen tilanne edes auttaa sitä, että voisit saavuttaa mahd. tulevia haaveitasi ja unelmiasi.
Hyvä parisuhde on aarre, josta luopuminen on takuulla raskasta ja vaikeaa, eikä siitä luopuminen ole helppoa silloinkaan kun näkee siinä myös paljon kuormittavia puolia ja seikkoja. - Yritä kuitenkin olla rehellinen ja avoin itsellesi.
Kestätkö ajatuksen siitö, että rinnallesi ei löydy uutta kumppani vai olsi sinkkuvanhemapan olo lopulta parempi vaihtoehto? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mutta yritä ajatella, mitä parisuhde antaa sinulle ja mitä se ottaa sinulta? Onko teillä yhteisiä unelmia vai onko teillä kumpaisellakin eri unelmia tulevasta?
Miten tähän kaikkeen sopii se, että sinulla on jo lapsi? - Haluaisitko sinä tai vielä mahd. joskus lisää lapsia? Mitem lapsesi tulee juttuu seurustelukumppanisi kanssa jne. jne
JAsioilla on tapana järjestyä mutta, jotta niin kävisi niin se vaatii usein kompromisseja myönnytyksiä kummaltakin. Mutta josksu joutuu olemaan myös "vähän" itsekäs, koska kaikkia ei voi, eikä pidäkään miellyttää.
Lujasti tsemppiä !
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ole mikään pakko seurustella. Kun sinulla Ap on vielä lapsikin niin paruhteen muodotaminen on -vaikka täällä toisinaan muuta väitetään- paljon haatavampaa kuin, jos olisit "vain" sinkku. - En ole ikinä ymmärtänyt sanotaan, että sinkkuvanhempi olisi jotenkin helpopi ja mutkattomampi saada parisuhteeseen. Omaa kokemusta ei ole mutta jos itselläni olsi lapsi(a) ja syystä tai toisesta joutusin eroamaan tai eroon laps(i)en äiditä, niin uskoisn olevani vieökin tarkempi kenen haluaisin mahd. uudeksi kumppanikseni
Toisaalta ihmisellä on myös hyvi usein uskomaton kyky kaivata ja haluta usein sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista (Ei voi olla sinkkuna ja parisuhteessa yhtä aikaa).
Voisit ehkä ottaa arkin paperia, johon koota ajatuksiasi. Aloittaen niistä mitä sinulla on nyt, edeten siihen mitä toivosit tulevaisuudelta lyhyellä aikatähtäimellä ja entä pidemmällä aika välillä. Sitten kysyen, miten nykyinen tilanne edes auttaa sitä, että voisit saavuttaa mahd. tulevia haaveitasi ja unelmiasi.
Hyvä parisuhde on aarre, josta luopuminen on takuulla raskasta ja vaikeaa, eikä siitä luopuminen ole helppoa silloinkaan kun näkee siinä myös paljon kuormittavia puolia ja seikkoja. - Yritä kuitenkin olla rehellinen ja avoin itsellesi.
Kestätkö ajatuksen siitö, että rinnallesi ei löydy uutta kumppani vai olsi sinkkuvanhemapan olo lopulta parempi vaihtoehto? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mutta yritä ajatella, mitä parisuhde antaa sinulle ja mitä se ottaa sinulta? Onko teillä yhteisiä unelmia vai onko teillä kumpaisellakin eri unelmia tulevasta?
Miten tähän kaikkeen sopii se, että sinulla on jo lapsi? - Haluaisitko sinä tai vielä mahd. joskus lisää lapsia? Mitem lapsesi tulee juttuu seurustelukumppanisi kanssa jne. jne
JAsioilla on tapana järjestyä mutta, jotta niin kävisi niin se vaatii usein kompromisseja myönnytyksiä kummaltakin. Mutta josksu joutuu olemaan myös "vähän" itsekäs, koska kaikkia ei voi, eikä pidäkään miellyttää.
Lujasti tsemppiä !
Sinkkumies
Kiitos viestistäsi, se antoi paljon ajattelemisen aihetta. Oli hyvä idea kirjoittaa ajatuksia paperille, sen voisin tehdä ja miettiä sitten tilannetta uudestaan.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
H u l l u
Tuhlaan aikaasi aikuiseen mieslapseen ja se kaikki on pieniltä lapseltasi pois. Aikaa ei jää varmaan muutenkaan paljoa ylimääräistä kun vaativaat työtä teet ja sen pienenkin liikenevän vapaa-ajan olet valmis uhraaman jollekin ulkopuoliselle miesLAPSELLE.
Kumpi sinulle on nro: 1:
- mies vai
- oma lapsi?
Vaikuttaa että mies!
Vierailija kirjoitti:
Mietin usein eroamista, mutta sekin ahdistaa, sillä kumppanini tuntuu olevan minusta niin riippuvainen että en varmaan ikinä edes pääsisi hänestä eroon. Enkä tiedä haluanko päästä, olen vain hyvin stressaantunut tämän kaiken pyörittämisestä.
Hoidata pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
H u l l u
Tuhlaan aikaasi aikuiseen mieslapseen ja se kaikki on pieniltä lapseltasi pois. Aikaa ei jää varmaan muutenkaan paljoa ylimääräistä kun vaativaat työtä teet ja sen pienenkin liikenevän vapaa-ajan olet valmis uhraaman jollekin ulkopuoliselle miesLAPSELLE.
Kumpi sinulle on nro: 1:
- mies vai
- oma lapsi?
Vaikuttaa että mies!
Tämä!
Ihme vimma on ottaa uusi kumppani pian eron jälkeen.
Ap erosta voi olla kovin kauaan jos lapsi on pieni. Vai onko yhden illan jutusta syntynyt?
Keskittykää siihen lapseen, älkää heti ottako uutta miestä. Asukaa edes eri osoitteissa että molemmilla on oma elämä ja vain tapailkaa-
Nämä uusperhekuviot on helvetistä.
Tee AP vielä yhteinen lapsi miehen kanssa tuohon niin sitten ole varsinkin kiinni riippuvaisessa mieslapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on niitä tarina-tädin toilailuja.
Että viitsiikin noita juttujaan julkistaa jatkuvasti. Nuppi taas tavallista enemmän sekaisin ap:lla.
Voithan sää puhua viittomallakin jollei ääni enää kestä.
Täällähän nyt on sitten monenmoista trollia ja hirvittävän hauskaa tyyppiä.
Hyviä ajatuksia. Lapsi ja oma jaksaminen etusijalle. Et tarvitse mieslasta perheeseen, sinulla on muutenkin kädet täynnä töitä.