ei kristityt, miten nimenanto juhlat järkätty?

Emme kuulu kirkkoon joten kumpaakaan tytöistämme ei ole kastettu. Järjestimme juhlat joihin kutsuttiin meidän moilempien vanhemmat ja sisarukset. Molemmilla tytöillä on myös kummit.

Mieheni piti puheen molemmissa nimiäisissä. Esikon nimiäisissä minä luin runon jonka olin itse kirjoittanut. Kummeilla oli myös ohjelmaa esim. laulua, yksi kummeista kertoi nimistä ja miksi niitä annetaan.. Nuoremman tyttäreni nimiäisissä esikoisemme (4v) lauloi pikkusiskolleen ja lähetti parvekkeelta ilmapallon jossa oli pikkusiskon nimi (tämä oli tärkeä juttu). Kummitodistukset teimme itse. Niihin tuli lapsen tiedot, pieni runo ja painoimme vielä käden ja jalan kuvat.

Olemme molemmissa nimiäisissä myös juoneet vaaleanpunaista kuohuviiniä :)



Tehkää juhlista ihan omanlaisenne sillä niin niistä tulee ikimuistoiset.



Birdy

:)

Mekään ei pidetty ristiäisiä kun haluan että lapsi saa itse valita uskonsa (jo edes haluaa) kun on tarpeeksi vanha, ei sitä vanhemmat voi päättää. No asiaan. Mielestämme on outua ja kummallista pitää lapsi tavallaan nimettömänä ekat viikot. Ja varoa sitten itse ettei vaan paljasta nimeä vahingossa kenellekkään. Kyllä lapsella pitää nimi olla kun se syntyy. Siis kerrottiin kaikille nimi kun lapsi oli syntynyt ja sukupuoli selvillä. Ajateltiin kuitenkin järkätä tavallaan synttärit vauvelille, ja samalla päästä helpommalla kun kaikki sukulaiset ei ravaa meillä. Varattiin sellanen asukasyhdistystalo ja pidettiin kakkukahvit, joihin kaikki sukulaiset ja lähimmät ystävät oli kutsuttu katsomaan vauvaa. Siellä sitten kahviteltiin ja ihasteltiin uutta tulokasta. Ei mitään ohjelmaa tms, vaan vapaata olelua ja syömistä. =) Selvittiin muutamassa tunnissa, kun muuten olis saanut kestitä monena iltana kotona. Mukavasti meni ja varmaan kakkosen kanssa samalla linjalla jatketaan.



Tipy+ipana 11½kk+papuliini rv 18+6

Hei!



Meillä nimiäisiin kutsuttiin lähimmät sukulaiset ja kummit. Kummeja lapsella on kolme. Pyysimme kummeiksi sellaisia ystäviämme, jotka meidän tavoin eivät kuulu kirkkoon. Kummit tuntuivat ilahtuvan pyynnöstä, koska uskonnollinen kummius ei olisi heidän kohdallaan mahdollista, eikä heillä siksi ollut kummilapsia ennestään.



Juhlat olivat luonteeltaan kakkukahvit. Ihasteltiin lasta ja seurusteltiin vapaasti. Muuta ohjelmaa ei ollut. Käytimme vanhaa kastemekkoani lapsen juhla-asuna.

pidetty kahdella lapsella, vaikka itse kuulun kirkkoon mies ei. Päätettiin sitten että lapset saavat itse valita kunhan vähän kasvavat ;)



Kirjastoista löytyy ainakin sellainen kirja kuin " Perheen omat juhlat" vai oliko se Kodin omat juhlat? Joka tapauksessa kirjassa on paljon kivoja vinkkejä ei kirkollisista perheen juhlista.



Me haluttiin järjestää nimijuhla, koska mielestämme uutta elämää on kiva juhlistaa ihan kunnolla. Pidimme itse pienen puheen, jossa kerrottiin mm.syntymästä, vähän luonteesta ja nimen valinnasta. Elämänkummit lapsille pyydettiin myös, koska koemme sen olevan tärkeää sekä lapselle että meille vanhemmille kasvatuksen tukena. Muuta ohjelmaa oli runon lukeminen ja pari laulua.



Molemmista nimijuhlista olemme saaneet kaikilta mukana olleilta erittäin positiivista palautetta lämminhenkisestä ja intiimistä juhlasta.

Meillä pidettiin myös nimeantojuhlat,ensimmäiset esikoiselle vuonna 2001.

Paikka oli vuokrattu muutamaksi tunniksi (kts esim paikkakuntasi www sivuilta), mutta toki koti olisi käynyt yhtä lailla.

Tilasimme proseremoniat-yhdistyksestä puhujan, joka hoiti " ohjelman" . Puhuja kävi meillä kotona suunnittelemassa puheen ja muun, aivan loistavaa palvelua!

Puhujalla oli myös tukuittain ideoita, kynttilän sytytyksistä puheisiin ja " ohjelmanumeroinin" .

Periatteessa nimijuhla oli lähes samanlainen " toimitus" kuin tav kastejuhla, mutta tietysti ilman kristillisyyttä jne, ja oli enemmän " meidän näköinen" . Puhuja puhui myös paljon lapsen nimen historiasta, mikää oli oikein mukavaa, kun lapsellemme sattui vielä vähän harvinaisempi nimi.

Googletapa proseremoniat tai vapaa-ajattelijat, tietoa ja vinkkejä löytyy vaikka millä mitalla!

esikoinen on vielä masussa, mutta aikomuksenamme on pitää nimiäiset.



Täällä jossain oli aiheesta pino aiemmin, ja mielestäni kiva idea oli sellainen, että isovanhemmat, kummit ja ketä nyt sitten kutsutaankin, esittelevät itsensä vauvalle ja kertovat, minkälaisen toivovat oman roolinsa olevan lapsen elämässä. Samalla nämä lapsen lähipiiriin kuuluvat ihmiset tulevat tutummiksi myös toisilleen, jos eivät entuudestaan ole.

Me pidettiin ihan pienimuotoiset nimiäiset, paikalla kummit ja isovanhemmat (ainoastaan miehen puolelta) eli juhlat olivat vierasmäärän osalta HYVIN pienimuotoiset :D Pöytään leivoin herkkuja sitten senkin edestä.



Proseremonioilta tilasin sen perheen juhlat tms. kirjan jo aiemmin ja nimiäisiin sitten tilasin todistukset kummeille ja oman nimenanto- ja kummitodistuksen vauvalle. Isä piti juhlissa puheen jota yhteistuumin mietittiin, mm. nimen historiasta puhuttiin. Sen kummempaa ohjelmaa siinä ei sitten ollutkaan, tuttujen ihmisten parissa etenkin niin ihan mukavasti sujui tuo tilaisuus :)



Emilyn ja tyttö melkein 1kk vanha x)

Meillä kutsuttiin nimiäisiin lähinnä sukua, sama porukka mitä olisi kutsuttu ristiäisiinkin - noin 30 henkeä. Teimme vaivalla pientä naposteltavaa, ruokaisan salaatin ja tandoorikanaa pitkänmatkalaisille. Jälkkäriksi oli tietenkin kakkukahvit (väsäsin kolme täytekakkua!). Juhlat järjestettiin niin, että mies ja anoppi tekivät ruuat ja minä tein kakut. Väsäsin kyllä kakkupohjia pakkaseen jo ennen synnytystä. :-D



Kekkerit pidettiin kotona. Aluksi kohotettiin kuoharimalja pienelle tulokkaalle. Mitään ihmeellisempää ohjelmaa meillä ei ollut. Ruokaa oli riittävästi ja porukka viihtyi skumpan, ruuan, kahvin ja konjakin ääressä yllättävän (mukavan) pitkään. Meilläkin oli siviilikummit. Heistä yksi ei kuulunut kirkkoon ja oli siksi erityisen iloinen kunniasta. Mekin tilasimme nuo kummitodistukset Pro-seremonioista. Ne olivat todella hienot! Suosittelen lämpimästi.

http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml

tilasimme kummitodistukset ja nimitodistuksen sieltä. Saimme todella hyvää palvelua. Puheen piti suvun vanhin, eli ukkini. itse luin pari runoa.



JA SITTEN SYÖTIIN! (voileipäkakut katosivat ihan silmissä!)



Pidimme nimiäiset läheisen leikkipuiston tiloissa, ruoat teki sukulaiset ja hoiti muutenkin tarjoilut ja siivoamiset. Itsellä koko homma meni vauvaa hoitaessa... oli hujauksessa ohi koko homma.



Minusta oli tärkeää juhlistaa uuden ihmisen tuloa maailmaan ja samalla esitellä " virallisesti" suvulle. Vanhemmat sukulaiset ehkä nielaisivat pari kertaa tyhjää kuullessaan, ettemme kasta poikaamme, mutta sopeutuivat silti ajatukseen hienosti!